tiistai 29. kesäkuuta 2010

Juhannus keltaisessa talossa

Alkuun pahoittelut radiohiljaisuudesta - kameran muistikortti unohtui viime viikon keskiviikkona työpaikalle ja sitä ei muka missään välissä ennättänyt hakea, vaikka kummankin kodin ja työpaikan väli on enimmillään parisen kilometriä. Talon nettiyhteyskin on vielä niin sanotusti vaiheessa - tarkoituksena on hankkia pitkäaikaisen ja palavan rakkauteni kohde, kaiken maailman huijarimokkuloihin ja pätkiviin ADSL-vempaimiin verrattuna varmatoiminen ja luotettava kaapelimodeemi, jonka humanistikin osaa "johto seinästä-johto takaisin" -menetelmällä palauttaa takaisin toimintakuntoon. Suunnitelmassa on vain yksi iso mutta: modeemin vaatima kaapeli on tällä hetkellä kelalla tontin luoteisnurkalla. Väliaikaista tai lopullista ratkaisua odotellessa bloggaan henki kurkussa työmaalla.

Ja ilman niitä valokuvia, hitto soikoon.

Olemme nyt tässä: kiitos maailman vahvimman muutto-Nasun, rakkaan puolison ja oman vähäisen panostukseni sekä eilen apuun kiirehtineen äidin, sijaitsee kaikki maallinen omaisuutemme perheen toista fillaria lukuunottamatta tällä hetkellä pysyvässä osoitteessa. Se on saavutus, jota sietää juhlia. Se väliaikainen osoite on siivottu ja tänä iltana on tarkoitus luovuttaa kerrostaloelämä lopullisesti pois. Hyvästi sisään tulevat postit, kätevästi parin askelen päässä ulko-ovelta sijaitseva kierrätysjärjestelmä ja huoltomiehies, joille voi aina soittaa kun tulee pulma.

Tilalle olemme saaneet uuden äärettömän tyylikkään postilaatikon (ja puoliso piti taluttaa ulos vain yhdestä rautakaupasta koska heti siitä toisesta löytyi 14,90 euron hintainen muovinen postiloota 149 euron hintaisten high tech -mallien sijasta) joka sijaitsee parin askelen päässä portilta, ensi viikonlopuksi itsellemme annetun "rakentakaa komposti" -ukaasin ja ensi viikon keskiviikoksi sovitut korjausuunnitelmanlaatimistreffit huoltomiestä ainakin henkisen tuen osalta jatkossa korvaavan rakennusarkkitehdin kanssa.

Ei niin kovin huono tilanne. Jos ei ota huomioon sitä, että koko talo on infernaalisen kaaoksen vallassa, joka nurkkaa peittävät pahvilaatikot ja keittiö, vessa, suihkupömpeli ja käytävä kellarista ja vintistä puhumattakaan jäivät siivoamatta ennen kuin tavaroita alettiin kantaa sisään.

Vaan nyt on kesä. Eilen kaksi pahvilaatikollista pyyhkeitä ja lakanoita majoittui uuden vanhan liinavaatekaapin uumeniin. Jo kahtena iltana peräkkäin on istuttu pihalla, juotu punaviiniä ja syöty grillattua halloumia ja vähän muuta sen kyytipojaksi. Kameran muistikortti on taas kamerassa. Juhannusaattona ehdittiin Hiihtomäen lavalle tanssimaan, ja Hiihtomäen lava sijaitsee yhtä aikaa meidän naapurissa JA Saimaan rannalla. Elämämme on järjellä käsittämättömän luksusta.

Eikä kumpikaan osapuoli loukkaantunut vakavasti sunnuntai-illan "kyllä pienikin Nasu saa ison miehen liikkumaan nokkakärreillä" -älynväläyksessä, vaikka toista ehkä ihan vähän vaan huitaistiin vahingossa kädellä leukapieleen ja toiselta ihan vähän vaan revähti jotain hartianseudulla. Älkää yrittäkö työntää kaksimetristä miestä nokkakärreissä nurmikolla, pyydän. Älkää ainakaan meidän pihalla.

Kalliokadulla kaikki hyvin. Vähän vaiheessa, mutta ainakin saman katon alla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti