Meillä on alakerrassa 71 neliötä. Yläkerrassa on kaiketi noin 42: iiiiso huone, keittiö, vessa ja eteinen. Keittiössä on alakerran kyökin kanssa identtinen puuhella, eikä sitten paljon muuta, paitsi enemmän kaappeja kuin alakerran keittiössä. Ne eivät tosin näy kuvassa.
Kauppias-Anna oli tarkan markan tyttöjä. Hän piti autotallissa 50 kanan kanalaa, ja kun ymmärtämättömät kaupungin terveysviranomaiset kielsivät moisen kotitarvekasvatuksen, vuokrasi Anna autotallin paikalliselle kuorma-autoyrittäjälle. Kuorma-autot olivat mitä ilmeisemmin tuolla vuosikymmenellä pienempiä kuin nyt, mutta vain rimaa hipoen auto silti talliin kuulemma sopi.
Yläkerta rakennettiin alun perinkin ajan tavan mukaan niin, että sinne tuli erillinen asunto. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tämä taisi olla jossain vaiheessa jopa aravalainan saamisen ehto. Toisin kuin monissa näkemissäni rintamamiestaloissa, meidän talossamme kulku sekä yläkertaan että kellariin käy täysin keskimmäisestä kerroksesta erillisessä portaikossa. Anna oli jo rakennusvaiheessa todennut, että hän ei halua vuokralaisia omiin huoneisiinsa saapastelemaan, ja viisasta se toki olikin. Vuokralaisilla oli siis oma sisäänkäynti ja samasta rapusta pääsee edelleen myös kellariin ja pesutiloihin.
Olin tikahtua nauruun kun kuulin Annan vuokralaisvalintaperusteet: pelkkiä poikamiehiä. "Niitä voi panna useamman samaan huoneeseen eivätkä ne ole koko ajan peseksimässä jotakin ja tuhlaamassa vettä". Kaukonäköistä vuokranantaja-ajattelua!
Meille 72 neliötä ynnä kellari on toistaiseksi yllin kyllin. Keittiössä, olohuoneessa, makuuhuoneessa ja pikkukammarissa on ruhtinaallisesti tilaa kahdelle ahtaaseen asumiseen tottuneelle - ja jopa kolmelle, jos kaksi on isoa ja kolmas pienehkö. Koska kummallakaan isolla ei ole erityistä hinkua viettää tarpeettoman pitkää aikaa ns. pankin torpparina, pyrimme kohtuullisen ripeään lainan takaisinmaksusuoritukseen. Pikku tilliäisen vuoksi, jos kaikki siis menee suunnitelmien ja toiveiden mukaan, tulemme vuorotellen olemaan pois työelämästä ensi syksystä ainakin ensi vuoden loppuun. Tämä tekee kohtalaisen viiveen remonttikassan karttumiseen.
Talon historia, pohjaratkaisu ja yllä mainitut rationaaliset syyt ovat saaneet vakavasti harkitsemaan sitä, että ottaisimme ensi talveksi jonkun vanhasta talosta innostuvan opiskelijahipin vuokralle yläkertaan. Saisipa ainakin lainan korot makseltua vuokrasummalla, ja verovähennystä vissiin yläkerran remonttikuluistakin. Tämä edellyttäisi kuitenkin a) sopivan opiskelevan hipin löytymistä, b) yläkerran keittiön remontoimista ja c) syyskuun ja saunaremontin yli pyristelemistä. Ja ne remontithan sitä paitsi aina venyy.
Mietiskelemme asiaa. Ja kuuntelemme Zen Cafén Vuokralainen-biisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti