Tuossa Kyttäyslistalla-luettelossa on taloaiheisten blogien lisäksi myös blogi nimeltä Pohjanpeitto. Se on meidän naapurin Villen ja ystävänsä Eskon dogma-henkinen blogi, joka päivittyy kerran kuukaudessa.
(Ja minä muuten tiedän aina etukäteen, koska se päivittyy biisin eli naapurin Villen osalta. Silloin, kun niiden olohuoneessa palaa valo vielä silloin kun minä menen nukkumaan.)
Huomasin juuri, että meidän talo on päässyt musiikkivideoon. Video on tässä postauksessa, ja talo näkyy ihan siinä videon alussa. Näkyy siinä videolla muitakin meidän huudeja.
Ja lopussa valoa tunnelin päässä.
tiistai, 20. maaliskuuta 2012
maanantai, 19. maaliskuuta 2012
Olohuoneunelmia edelleen
Hauskaa, että pieni olohuonereferenssikuvani oli kirvoittanut samantyylisiä ihastuksen huokauksia myös lukijoissa. Jatkan samalla linjalla - tässä kuva professori Matti Klingen kirjastosta:
Kuva on Kodin Kuvalehdestä, linkki juttuun on tässä. Täytyy nyt kehua retostaa sen verran, että olen viettänyt professori Klingen kanssa heinäkuisen aamupäivän eräällä pietarilaisella, perin juurin ränsistyneellä hautausmaalla keskustellen muun muassa rakennusperinnöstä. "Kapitalismi on kulttuurin pahin vihollinen", totesi hän kun pohdiskelimme kenollaan olevien hautakivien katveessa pienten suomalaisten kaupunkien alkuperäisen rakennuskannan hävitysvimmaa.
Matti Klingen työhuone tai kirjasto on myös sitä "rennon boheemisti akateeminen" -tyyliä, jota itsekin haikailen huusholliini. Olen toistaiseksi toteuttanut tyylisuuntaa kokoamalla ympärilleni huojuvia pinoja erinäisiä selluloosasta valmistettuja painotuotteita, tälläkin hetkellä ne valloittavat pianon ja piirongin päälliset olohuoneessa. Kirjahyllyt, joita meillä on kaksi, pursuilevat, ja osa kirjoista on joko vintissä tai verannalla pahvilaatikoissa matkalla vinttiin.
Joku kaunis päivä toivon, että olohuoneessamme on yksi seinällinen (tai melkein) kirjahyllyä. Hurjimpina hetkinäni haaveilen jopa sellaisista Billnäsin lasiovellisista malleista. Vaatimattomampiin haaveiluihin kelpaavat ihan tavalliset Lundiatkin.
Ja sitten haluaisin tuollaisen kirjastoista tutun kirjavaunun, niin kuin Matti Klingelläkin. Siihen voisin kasata kirjaston kirjat ja väitöskirjamateriaalin.
Minulla on nimittäin sellaistakin. Se odottaa aikaa joskus kymmenen vuoden päästä, jolloin sille ehkä ehtisi ja jaksaisi jotain tehdäkin.
Kuva on Kodin Kuvalehdestä, linkki juttuun on tässä. Täytyy nyt kehua retostaa sen verran, että olen viettänyt professori Klingen kanssa heinäkuisen aamupäivän eräällä pietarilaisella, perin juurin ränsistyneellä hautausmaalla keskustellen muun muassa rakennusperinnöstä. "Kapitalismi on kulttuurin pahin vihollinen", totesi hän kun pohdiskelimme kenollaan olevien hautakivien katveessa pienten suomalaisten kaupunkien alkuperäisen rakennuskannan hävitysvimmaa.
Matti Klingen työhuone tai kirjasto on myös sitä "rennon boheemisti akateeminen" -tyyliä, jota itsekin haikailen huusholliini. Olen toistaiseksi toteuttanut tyylisuuntaa kokoamalla ympärilleni huojuvia pinoja erinäisiä selluloosasta valmistettuja painotuotteita, tälläkin hetkellä ne valloittavat pianon ja piirongin päälliset olohuoneessa. Kirjahyllyt, joita meillä on kaksi, pursuilevat, ja osa kirjoista on joko vintissä tai verannalla pahvilaatikoissa matkalla vinttiin.
Joku kaunis päivä toivon, että olohuoneessamme on yksi seinällinen (tai melkein) kirjahyllyä. Hurjimpina hetkinäni haaveilen jopa sellaisista Billnäsin lasiovellisista malleista. Vaatimattomampiin haaveiluihin kelpaavat ihan tavalliset Lundiatkin.
Ja sitten haluaisin tuollaisen kirjastoista tutun kirjavaunun, niin kuin Matti Klingelläkin. Siihen voisin kasata kirjaston kirjat ja väitöskirjamateriaalin.
Minulla on nimittäin sellaistakin. Se odottaa aikaa joskus kymmenen vuoden päästä, jolloin sille ehkä ehtisi ja jaksaisi jotain tehdäkin.
sunnuntai, 18. maaliskuuta 2012
Unelmien olohuone
Seurailen blogia nimeltä Unelma vanhasta talosta. Se oli päivittynyt pitkästä aikaa, ja siellä oli linkki ihan mahtavaan vanhaan seurojentaloon Etuoven sivuilla. Linkki on tässä, mutta eipä se tietenkään toimi kuin rajoitetun ajan.
Poimin siksi omaan talteen linkin takaa yhden kuvan. Kuva esittää seurojentalon salia, joka on tietysti pinta-alaltaan aika eri kokoluokkaa kuin meidän olohuoneemme, vaikka suihkupömpeli sen nurkasta purettaisiinkin. Joka tapauksessa tuossa on jotain sellaista, jota minä haluaisin omaan olkkariini.
Tai siis lähinnä nuo kirjahyllyt.
Onneksi olohuoneremonttiin on vielä niin pitkä aika, että ennättää kunnolla unelmoida. Ja suunnitella käytännön toteutusta.
Poimin siksi omaan talteen linkin takaa yhden kuvan. Kuva esittää seurojentalon salia, joka on tietysti pinta-alaltaan aika eri kokoluokkaa kuin meidän olohuoneemme, vaikka suihkupömpeli sen nurkasta purettaisiinkin. Joka tapauksessa tuossa on jotain sellaista, jota minä haluaisin omaan olkkariini.
Tai siis lähinnä nuo kirjahyllyt.
Onneksi olohuoneremonttiin on vielä niin pitkä aika, että ennättää kunnolla unelmoida. Ja suunnitella käytännön toteutusta.
lauantai, 17. maaliskuuta 2012
Mittarimato
Koska olemme tällä hetkellä vanhempainvapaalla, ei mitään remonttiin viittavaa juurikaan tapahdu. No, puoliso kävi eilen kellarissa viimeistelemässä ehkä kenties vielä joskus luoksemme saapuvan tiskikoneen etulevyä ja asensi tänään tiskipöydän alakaappiin hienon jätevaunun. Esittelen molemmat sitten kun se tiskikoneenpirulainen kaiketi ensi viikolla palaa takaisin huollosta ja asentuu paikoilleen, eli kun koko tiskipöytäkokonaisuus on valmis.
Väsymätön pieni hanslankarimme ei kuitenkaan lomaile. Tämä kuva ei ole mitenkään lavastettu - lapsi kuljeskelee päivittäin ympäri huushollia jostain kolosta kaivamansa rullamitan kanssa ja mittailee milloin mitäkin.
Otteet ovat asiantuntevat.
Väsymätön pieni hanslankarimme ei kuitenkaan lomaile. Tämä kuva ei ole mitenkään lavastettu - lapsi kuljeskelee päivittäin ympäri huushollia jostain kolosta kaivamansa rullamitan kanssa ja mittailee milloin mitäkin.
Otteet ovat asiantuntevat.
perjantai, 16. maaliskuuta 2012
Lisäys asukasluetteloon
Uusin keltaisen talon asukas, pieni tyttäremme Vuokko Nuppunen syntyi keskiviikkoaamuna 7.3.2012 puoli seitsemältä 3090 g painoisena ja 48 cm pituisena.
Ja jos tästä kolmen päivän ikäisenä tallennetusta otoksesta voi jotain päätellä, ei elo hänen kanssaan tule olemaan ainakaan kovin ikävää tai murheellista :)
Ja jos tästä kolmen päivän ikäisenä tallennetusta otoksesta voi jotain päätellä, ei elo hänen kanssaan tule olemaan ainakaan kovin ikävää tai murheellista :)
tiistai, 6. maaliskuuta 2012
Melkein muttei ihan valmista
Aamuvalossa kohtaamani keittiön uusi tiskinurkkaus meinasi taas saada aikaan ilostaitkemistä. On se kyllä kaunis.
Harrastin tänään vanhaa elinkeinoani rakennussiivousta kellarissa. Suihkukaappi on putsattu rakennuspölystä ja vaatekomerokin maalattu. Näyttää hyvältä sekin nurkka:
Pyyhin kaapit ja askartelin niihin jopa hyllypaperit. Illalla sain vielä tyhjennettyä pyykkikorillisen kellarisäilytykseen sopivaa tavaraa nykyisestä väliaikaissiivouskomerosta ja asettelin tavarat paikoilleen kaappeihin. Hyvin mahtuivat.
Se varsinainen päivän urakka oli kuitenkin putkimies-Markon vierailu: Kellarin kahteen lavuaariin hanat ja viemärit ja viemäri myös keittiön uudelle altaalle. Putkimiesvierailun voisi ottaa oppikirjaesimerkiksi johonkin "näin teet kierrätyshenkistä perinneremonttia" -teokseen. Kun halutaan käyttää vanhoja, käytettyjä tai muuten vaan pakasta jo aika kauan aikaa sitten vedettyjä osia, täytyy varautua siihen että ihan ilman vastoinkäymisiä ei yleensä selviä mistään urakasta.
Niinpä tänäänkin on törmätty ainakin seuraaviin: Vanhat emaloidut valurauta-altaat vaativat tiivisteitä. Keittiön vanha hana tiputti. Kellarin käytetty vessanpönttö vuoti. Suihkupömpelistä kellarin rosterialtaan ylle siirretty hana toimi sentään ongelmitta, mutta kierrätyskeskuksesta ostettu käytetty Oraksen perushana valutti vesiä minne sattui. Putkimies teki hommansa ja poistui, jonka jälkeen puoliso ja appiukko poistuivat rautakauppaan ja palasivat mukanaan säkillinen tiivistysmateriaalia ynnä muita putkinakaleita. Tällä hetkellä ongelmana taitaa olla enää valurauta-altaiden viemäreiden tiivistäminen, mutta huomiselle aikataulutettu hamppua ja kittiä -ostosretki tuonee ratkaisun tähänkin pulmaan.
Sinänsä surkeaa, että suunnilleen ainoa uutena rautakaupasta ostettu asia pyykkituvassa, eli Oskarin oksa, onnistui olemaan viallinen: paketista puuttuu kokonaan toinen kiinnitysholkki. Kun otetaan huomioon, että uusi, kallis ja olevinaan laadukas astianpesukoneemme on edelleen korjaamolla ja odottaa varaosaa jo ennen ensimmäistäkään kunnon käyttökertaa, on ehkä todettava että ei se tavaran pakasta vedettävyyskään vielä välttämättä mitään takaa.
No, emme jää moista murehtimaan vaan iloitsemme jo valmiina olevasta. Tässä vielä esimerkki putkimiehemme työnäytöksestä:
Tässä taas esimerkki kellarin katossa vielä roikkuvasta putkihärdellistä, josta on purettu jo ainakin puolet. Loput lähtevät sen varsinaisen putkiremontin yhteydessä:
Tuossa putkihässäkässä on jotain vastaavaa käsityöläisyyden makua kuin siinä vanhan täkin hyödyntämisessä keittiön viemärin eristeenä, sanoisin. Joka tapauksessa itse arvostan enemmän tuota ensin esitellyn valokuvan mukaista putkimiestoimintaa...
Kunhan tuo tiiviste-episodi on valmistunut, on jäljellä enää mukavia töitä. Kellarin lattia pitää kuurata puhtaaksi ja pyyhkiä ovista kalkkimaaliroiskeet. Sitten voikin jo melkein ruveta ripustelemaan verhoja ja levittelemään mattoja ja sijoittelemaan paikoilleen muita sisustuksellisia elementtejä. Kellarin vessan näkösuojaksi pitää vielä rakentaa paneelista jonkinlainen sermi tai seinäke, ja kellarin ovista puuttuvat listat. Maalaushommia on ovien ja yhden kaapin osalta vielä tehtävä kesemmällä, kun maaleja voi poistaa ulkotiloissa, ja jakotukin ympärille on askarreltava jonkinlainen komero, kaappi tai kotelo. Ja ja ja.
Mutta kuten sanottua, ne ovat niitä mukavia töitä. Loppusuoran viimeistelyjä ja hifistelyjä, siistiä sisähommaa ja mukavaa pintaremonttia. Hyvä että joskus sitäkin.
Harrastin tänään vanhaa elinkeinoani rakennussiivousta kellarissa. Suihkukaappi on putsattu rakennuspölystä ja vaatekomerokin maalattu. Näyttää hyvältä sekin nurkka:
Pyyhin kaapit ja askartelin niihin jopa hyllypaperit. Illalla sain vielä tyhjennettyä pyykkikorillisen kellarisäilytykseen sopivaa tavaraa nykyisestä väliaikaissiivouskomerosta ja asettelin tavarat paikoilleen kaappeihin. Hyvin mahtuivat.
Se varsinainen päivän urakka oli kuitenkin putkimies-Markon vierailu: Kellarin kahteen lavuaariin hanat ja viemärit ja viemäri myös keittiön uudelle altaalle. Putkimiesvierailun voisi ottaa oppikirjaesimerkiksi johonkin "näin teet kierrätyshenkistä perinneremonttia" -teokseen. Kun halutaan käyttää vanhoja, käytettyjä tai muuten vaan pakasta jo aika kauan aikaa sitten vedettyjä osia, täytyy varautua siihen että ihan ilman vastoinkäymisiä ei yleensä selviä mistään urakasta.
Niinpä tänäänkin on törmätty ainakin seuraaviin: Vanhat emaloidut valurauta-altaat vaativat tiivisteitä. Keittiön vanha hana tiputti. Kellarin käytetty vessanpönttö vuoti. Suihkupömpelistä kellarin rosterialtaan ylle siirretty hana toimi sentään ongelmitta, mutta kierrätyskeskuksesta ostettu käytetty Oraksen perushana valutti vesiä minne sattui. Putkimies teki hommansa ja poistui, jonka jälkeen puoliso ja appiukko poistuivat rautakauppaan ja palasivat mukanaan säkillinen tiivistysmateriaalia ynnä muita putkinakaleita. Tällä hetkellä ongelmana taitaa olla enää valurauta-altaiden viemäreiden tiivistäminen, mutta huomiselle aikataulutettu hamppua ja kittiä -ostosretki tuonee ratkaisun tähänkin pulmaan.
Sinänsä surkeaa, että suunnilleen ainoa uutena rautakaupasta ostettu asia pyykkituvassa, eli Oskarin oksa, onnistui olemaan viallinen: paketista puuttuu kokonaan toinen kiinnitysholkki. Kun otetaan huomioon, että uusi, kallis ja olevinaan laadukas astianpesukoneemme on edelleen korjaamolla ja odottaa varaosaa jo ennen ensimmäistäkään kunnon käyttökertaa, on ehkä todettava että ei se tavaran pakasta vedettävyyskään vielä välttämättä mitään takaa.
No, emme jää moista murehtimaan vaan iloitsemme jo valmiina olevasta. Tässä vielä esimerkki putkimiehemme työnäytöksestä:
Tässä taas esimerkki kellarin katossa vielä roikkuvasta putkihärdellistä, josta on purettu jo ainakin puolet. Loput lähtevät sen varsinaisen putkiremontin yhteydessä:
Tuossa putkihässäkässä on jotain vastaavaa käsityöläisyyden makua kuin siinä vanhan täkin hyödyntämisessä keittiön viemärin eristeenä, sanoisin. Joka tapauksessa itse arvostan enemmän tuota ensin esitellyn valokuvan mukaista putkimiestoimintaa...
Kunhan tuo tiiviste-episodi on valmistunut, on jäljellä enää mukavia töitä. Kellarin lattia pitää kuurata puhtaaksi ja pyyhkiä ovista kalkkimaaliroiskeet. Sitten voikin jo melkein ruveta ripustelemaan verhoja ja levittelemään mattoja ja sijoittelemaan paikoilleen muita sisustuksellisia elementtejä. Kellarin vessan näkösuojaksi pitää vielä rakentaa paneelista jonkinlainen sermi tai seinäke, ja kellarin ovista puuttuvat listat. Maalaushommia on ovien ja yhden kaapin osalta vielä tehtävä kesemmällä, kun maaleja voi poistaa ulkotiloissa, ja jakotukin ympärille on askarreltava jonkinlainen komero, kaappi tai kotelo. Ja ja ja.
Mutta kuten sanottua, ne ovat niitä mukavia töitä. Loppusuoran viimeistelyjä ja hifistelyjä, siistiä sisähommaa ja mukavaa pintaremonttia. Hyvä että joskus sitäkin.
maanantai, 5. maaliskuuta 2012
Keittiön pikaremontti, osa yksi
Jossain alkuperäisissä remonttisuunnitelmissa luki, että keittiö on ensimmäinen asia, joka kellarin jälkeen pistetään kuntoon. Jossain vaiheessa ymmärrys lisääntyi sen verran, että keittiön edelle kiilasivat vessat - viemärien ja käyttövesiputkien vaihto edellyttää nimenomaan vessaremontteja, koska vessojen kautta kulkevat vedet myös keittiöihin. Niinpä keittiöremontti on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen ("kevväämmälle", sanoi savolainen puoliso tänään) ja silmissä vilistävät vain mustavalkoiset vessahaaveilut...
No, ei sentään. Minulla on ollut selkä perin juurin kipeä tämän toisen lapsen odotuksen aikana. Meillä menee myös hyvin paljon aikaa tiskaamiseen, jota kumpikaan meistä ei suuresti rakasta. Liian matala tiskipöytä ei ainakaan edesauta selän tilannetta, ja tiskikoneettomuus on alkanut muiden nykyajan mukavuuksien hiivittyä huusholliin haittamaan enemmän ja enemmän. Tänään siis suoritettiin keittiön pikarempan osa yksi ennen sitä varsinaista keittiöremonttia, pikaremontoinnin kakkososa nähdään huomenna kun putkimies-Marko saapuu.
Meillä on siis tarkoituksena tehdä keittiöön sellainen ihan oikeakin remontti. Maalata seinien likaiset pinkopahvit ja katon nuhjuiset Halltex-levyt, lisätä kaappitilaa, rakentaa ikkunan eteen työtaso, kunnostaa peltikuorinen puuhella ja ennen muuta repiä ruma muovimatto lattiasta ja ottaa esiin alkuperäinen lakattu puulattia, tosin visioissani ruskeaksi maalattuna. Isoin tekninen juttu on liesituulettimen laittaminen keittiöön - kaiken alleen peittävä rasvainen pöly öllöttää. Ja sitten vielä sähköjen uusiminen, lisääminen ja valaistus.
Mutta tässä vaiheessa tyydyimme vain tuon tiskinurkkauksen fiksaamiseen. Lähtökohta oli tämä blogissa jo useita kertoja vilahtanut kuva:
Ensin lähti yläkaappi yläkertaan. Maalausta ja pientä laittoa, ja alkuperäiset varsin, hmm, kotitekoisen oloiset keittiön kaapit jatkavat elämäänsä yläkerran keittiössä. 40 vuoden päästä, kun toivottavasti vielä asun talossani, ne ovat satavuotiaat. Satavuotiaita kaappeja ei voi kuin arvostaa, kotitekoisuudesta viis.
Sitten heilahti vinttiin rosterinen tiskipöytä ja alakaappi. Osasimme odottaa jonkinlaisia ajallisia kerrostumia kaapin alta paljastuviksi...
Muovimaton, ohuen vanerin, pahvin ja pölykerroksen alta paljastui lopulta kuiva, ehjä lautalattia. Viemärin ympärys oli eristetty yhtä mielikuvituksellisesti kuin yläkerrassakin - siellä purujen sekaan oli sullottu superlonpatjan palasia, alakerran kyökissä taas viemärin ympärys oli vuorattu jollain, joka muistutti erehdyttävästi vanhaa täkkiä. Täkistä en ehtinyt saada kuvaa, sen verran rivakasti se poistui roskikseen.
Pääsin vihdoin kurkistamaan myös keittiön muovimaton alle. Ainakin tuosta tiskipöydän kohdalta se oli liimattu varsin topakasti lattialautoihin - täytynee siis varautua joko hirveään urakkaan tai siihen, että liimaa ei saa irti laudoista. Ans kattoo nyt - sitten kevväämmällä.
Rempparyhmän nuorempi hanslankari oli onnellinen, koska remontti oli vihdoin siirtynyt täysin hänen ulottuvilleen eikä edellyttänyt enää harvoin tarjolla olevaa pääsyä kellaritiloihin.
Tiskipöytä tulee siis muodostumaan integroitavasta, puulaatikoksi naamioidusta astianpesukoneesta sekä sen viereen puolison itse liimapuulevystä tekemästä roskiskaapista, jonne mahtuvat juuri sopivasti energiajakeen ja kompostin sangot. Näiden päälle tuli koivuinen taso, johon suhtaudun skeptisesti (tiskipöydällämme on nähty retkottavan muun muassa päätön rasvasilli) mutta se on Osmottuna ja hiottuna ja kiillotettuna niin kaunis, että hyväksyn sen toistaiseksi varauksetta. Katsotaan, miten se kestää käytössä.
Puoliso osti aika pian taloon muutettuamme sellaisen laserlaitteen, jolla voi katsoa seinien suoruutta ynnä muita kiinnostavia yksityiskohtia. Keittiön seinät todettiin sillä suoriksi jo yli vuosi takaperin - mutta eipä tullut silloin tai myöhemminkään tarkastettua tilannetta tuon tiskinurkkauksen osalta. Lopputulos on tämä:
Ei ihan 90 astetta. Melkein. Kun kysyin timpureilta, mitä aikovat tehdä, oli vastaus että katsotaan sitäkin sitten kevväämmällä. Näin teemme.
Lavuaariksi laitettiin Kainuun metsäkämpältä pelastettu, emaloitu valurauta-allas. Se on kyllä nätti. Tarkkaavainen lukija huomaa seuraavasta kuvasta, että hana roikkuu omituisen alhaalla ja paikoilleen kiinnitetyn uuden tiskikaapin reunan ja Enso-levyn väliin jää outo pinkopahvisaareke. Tämäkin on kevväämmällä-osastoa - kun keittiön vesiputket vaihdetaan vasta vessojen remontin yhteydessä, nostetaan hana vasta sitten oikealle korkeudelleen ja hiissataan samalla Enso-levy kiinni tiskikaappiin. Näin vältytään siltä, että levyyn pitäisi tehdä ylimääräisiä reikiä.
Keittiössä asennetaan parastaikaa kuumeisesti ovia. Mikä ei ole ihan helppoa, kun saranat pitäisi saada niin kohdalleen että ovet sulkeutuisivat jouhevasti mutta eivät jäisi leuhottamaan avonaisina. Puoliso ja pihdit työskentelevät pieteetillä.
Yksi "ei menny niinku Strömsössä" -havaintokin tuli tehtyä - tiskikaapin yläpuolelle tulee vielä toinen kaksiosainen kaappi, jonne olen ajatellut sulloa niitä pakasterasioita ja lasipurkkeja, jotka nyt majailevat yläkomerossa, jonne sijoitetaan tulevaisuudessa nyt pikkukamarin yläkomerossa asusteleva vessa- ja talouspaperivarasto. (Huomatkaa, kaikki suunnitelmat on tehty tarkasti ja harkiten.) Ei tullut sitten mieleen, että tuo edellisessä kuvassa valokehänä loistava pallolamppu on sellaisessa kohdassa, että oikeanpuoleisen yläkaapin ovea ei saa kunnolla auki. Aukeaa se kuitenkin jonkun verran, ja kaappiin voi laittaa narusta stopparin ettei ovi lävähdä joskus vahingossa lamppua vasten ja riko kuuppaa. Tai sitten keksitään jotain muuta, sitten kevväämmällä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna jatketaan sekä kellarissa että keittiössä.
No, ei sentään. Minulla on ollut selkä perin juurin kipeä tämän toisen lapsen odotuksen aikana. Meillä menee myös hyvin paljon aikaa tiskaamiseen, jota kumpikaan meistä ei suuresti rakasta. Liian matala tiskipöytä ei ainakaan edesauta selän tilannetta, ja tiskikoneettomuus on alkanut muiden nykyajan mukavuuksien hiivittyä huusholliin haittamaan enemmän ja enemmän. Tänään siis suoritettiin keittiön pikarempan osa yksi ennen sitä varsinaista keittiöremonttia, pikaremontoinnin kakkososa nähdään huomenna kun putkimies-Marko saapuu.
Meillä on siis tarkoituksena tehdä keittiöön sellainen ihan oikeakin remontti. Maalata seinien likaiset pinkopahvit ja katon nuhjuiset Halltex-levyt, lisätä kaappitilaa, rakentaa ikkunan eteen työtaso, kunnostaa peltikuorinen puuhella ja ennen muuta repiä ruma muovimatto lattiasta ja ottaa esiin alkuperäinen lakattu puulattia, tosin visioissani ruskeaksi maalattuna. Isoin tekninen juttu on liesituulettimen laittaminen keittiöön - kaiken alleen peittävä rasvainen pöly öllöttää. Ja sitten vielä sähköjen uusiminen, lisääminen ja valaistus.
Mutta tässä vaiheessa tyydyimme vain tuon tiskinurkkauksen fiksaamiseen. Lähtökohta oli tämä blogissa jo useita kertoja vilahtanut kuva:
Ensin lähti yläkaappi yläkertaan. Maalausta ja pientä laittoa, ja alkuperäiset varsin, hmm, kotitekoisen oloiset keittiön kaapit jatkavat elämäänsä yläkerran keittiössä. 40 vuoden päästä, kun toivottavasti vielä asun talossani, ne ovat satavuotiaat. Satavuotiaita kaappeja ei voi kuin arvostaa, kotitekoisuudesta viis.
Sitten heilahti vinttiin rosterinen tiskipöytä ja alakaappi. Osasimme odottaa jonkinlaisia ajallisia kerrostumia kaapin alta paljastuviksi...
Muovimaton, ohuen vanerin, pahvin ja pölykerroksen alta paljastui lopulta kuiva, ehjä lautalattia. Viemärin ympärys oli eristetty yhtä mielikuvituksellisesti kuin yläkerrassakin - siellä purujen sekaan oli sullottu superlonpatjan palasia, alakerran kyökissä taas viemärin ympärys oli vuorattu jollain, joka muistutti erehdyttävästi vanhaa täkkiä. Täkistä en ehtinyt saada kuvaa, sen verran rivakasti se poistui roskikseen.
Pääsin vihdoin kurkistamaan myös keittiön muovimaton alle. Ainakin tuosta tiskipöydän kohdalta se oli liimattu varsin topakasti lattialautoihin - täytynee siis varautua joko hirveään urakkaan tai siihen, että liimaa ei saa irti laudoista. Ans kattoo nyt - sitten kevväämmällä.
Rempparyhmän nuorempi hanslankari oli onnellinen, koska remontti oli vihdoin siirtynyt täysin hänen ulottuvilleen eikä edellyttänyt enää harvoin tarjolla olevaa pääsyä kellaritiloihin.
Tiskipöytä tulee siis muodostumaan integroitavasta, puulaatikoksi naamioidusta astianpesukoneesta sekä sen viereen puolison itse liimapuulevystä tekemästä roskiskaapista, jonne mahtuvat juuri sopivasti energiajakeen ja kompostin sangot. Näiden päälle tuli koivuinen taso, johon suhtaudun skeptisesti (tiskipöydällämme on nähty retkottavan muun muassa päätön rasvasilli) mutta se on Osmottuna ja hiottuna ja kiillotettuna niin kaunis, että hyväksyn sen toistaiseksi varauksetta. Katsotaan, miten se kestää käytössä.
Puoliso osti aika pian taloon muutettuamme sellaisen laserlaitteen, jolla voi katsoa seinien suoruutta ynnä muita kiinnostavia yksityiskohtia. Keittiön seinät todettiin sillä suoriksi jo yli vuosi takaperin - mutta eipä tullut silloin tai myöhemminkään tarkastettua tilannetta tuon tiskinurkkauksen osalta. Lopputulos on tämä:
Ei ihan 90 astetta. Melkein. Kun kysyin timpureilta, mitä aikovat tehdä, oli vastaus että katsotaan sitäkin sitten kevväämmällä. Näin teemme.
Lavuaariksi laitettiin Kainuun metsäkämpältä pelastettu, emaloitu valurauta-allas. Se on kyllä nätti. Tarkkaavainen lukija huomaa seuraavasta kuvasta, että hana roikkuu omituisen alhaalla ja paikoilleen kiinnitetyn uuden tiskikaapin reunan ja Enso-levyn väliin jää outo pinkopahvisaareke. Tämäkin on kevväämmällä-osastoa - kun keittiön vesiputket vaihdetaan vasta vessojen remontin yhteydessä, nostetaan hana vasta sitten oikealle korkeudelleen ja hiissataan samalla Enso-levy kiinni tiskikaappiin. Näin vältytään siltä, että levyyn pitäisi tehdä ylimääräisiä reikiä.
Keittiössä asennetaan parastaikaa kuumeisesti ovia. Mikä ei ole ihan helppoa, kun saranat pitäisi saada niin kohdalleen että ovet sulkeutuisivat jouhevasti mutta eivät jäisi leuhottamaan avonaisina. Puoliso ja pihdit työskentelevät pieteetillä.
Yksi "ei menny niinku Strömsössä" -havaintokin tuli tehtyä - tiskikaapin yläpuolelle tulee vielä toinen kaksiosainen kaappi, jonne olen ajatellut sulloa niitä pakasterasioita ja lasipurkkeja, jotka nyt majailevat yläkomerossa, jonne sijoitetaan tulevaisuudessa nyt pikkukamarin yläkomerossa asusteleva vessa- ja talouspaperivarasto. (Huomatkaa, kaikki suunnitelmat on tehty tarkasti ja harkiten.) Ei tullut sitten mieleen, että tuo edellisessä kuvassa valokehänä loistava pallolamppu on sellaisessa kohdassa, että oikeanpuoleisen yläkaapin ovea ei saa kunnolla auki. Aukeaa se kuitenkin jonkun verran, ja kaappiin voi laittaa narusta stopparin ettei ovi lävähdä joskus vahingossa lamppua vasten ja riko kuuppaa. Tai sitten keksitään jotain muuta, sitten kevväämmällä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna jatketaan sekä kellarissa että keittiössä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
