torstai 11. lokakuuta 2012

PoskUT

Otsikko tarkoittaa uusinta aluevaltaustamme naapureiden kanssa - perustimme viime viikolla perunaosuuskunnan nimeltä Uskolliset&Tyhmät. Tämä saattaa nyt mennä sisäpiirivitsin puolelle, mutta julkaisen silti tässä otteen erään illan Facebook-viestinvaihdosta, jossa tämä osuuskunta tuli perustettua ja samalla käytyä läpi joitakin muitakin perustavanlaatuisia kysymyksiä.

Kaikki kuvat olen nyysinyt Pro Peruna ry:n sivuilta. Siellä kannattaa vierailla, jos haluaa tietää mitä vain perunasta tai sen viljelystä.



J-alkuiset lauseet tässä alla tarkoittavat sitä, että naapurimme mielestä olisi hyvä ajatus maalata siihen Paulin autotallin seinään lauseita kuten Jeesus pelastaa. Naapurin rouva haluaisi maalata seinään palmurannan ja tehdä koko alapihasta ison uima-altaan. Pakanaperheemme ei ole innostunut toistaiseksi mistään edellä mainituista.

No niin. Kaikki alkoi siitä, kun kirjoitin eräänä iltana Facebookiin tämän statuspäivityksen:

Haluaako joku perustaa meidän kanssa perunaosuuskunnan? Tarjotaan pottumaa, siemenperunat, tilaa perunakellarissa ja puolikas työpanos. Kaivataan toista puolta työpanoksesta sekä sitoumusta syödä puolet sadosta, mikäli se on mittava. (Aion käyttää perunanviljelyä biologisena täsmäaseena operaatio Enduring Freedom II:ssa, jonka tarkoituksena on vapauttaa alapihamme rikkaruohojen ikeen alta.)




Naapurin rouva innostui, ja kommentoi: Ville syö perunaa. Vokottele sitä.

Minä innostuin, ja kommentoin: Ville, vokottelen sinua. Täytyy pyytää insinööri tekemään perunamenekkilaskelmat, mutta periaatteessa luulen, että voitaisiin vokotella vielä lisääkin potunpurijoita. Koska mitä enemmän työpanoksia ja syöjiä, sen isompi ala voitaisiin vapauttaa. Jos pari kesää pitäisi osuuskuntaa, voisi sen jälkeen olla edes teoreettinen mahdollisuus viljellä tuossa pihalla muutakin kuin nokkosta ja vuohenputkea. Kuten kukkapenkkejä. Toisaalta, kukkii se perunakin.




Vokottelu tuotti tulosta, koska pian kyseinen Ville kommentoi: MINÄ SITOUDUN! PERUNA ON HYVÄÄ. Sitä paitsi vanhin ja viisain serkkuni on opettanut jo kauan sitten, että jos syö paljon perunaa tulee uskolliseksi ja tyhmäksi. Luulun ettei näitä kahta taitoa ole elämässä koskaan tarpeeksi! Olen valmis kääntö/kyntötyöhön!

Tässä vaiheessa hänen vaimonsa palasi eetteriin kommentoimaan: Perunalla vokottelu tuottaa tulosta.

Seuraavaksi minä kirjoitin tyytyväisenä: No niin, tämähän kävi helposti. Perunaosuuskunta Uskolliset&Tyhmät on täten perustettu. Lyhenne PoskUT. Osaako meistä joku ajaa minikaivuria? Sellaisen vuokraaminen maankääntöön voisi olla realistinen sijoitus ensimmäistä perunanviljelykevättä ja itse kunkin hektistä elämänmenoa ajatellen. Ellei sitten nimeltämainitsemattomalle osuuskuntalaiselle heilahda maaninen vaihe päälle ja kääntää lapiolla koko alapihan vuorokaudessa...




Jatkoin vielä: Vaadin muuten lisättäväksi perustamispöytäkirjaan, että siihen Paulin autotallin seinään ei kirjoiteta mitään J-alkuisia perunanviljelyä edistäviä kannustuslauseita.

Naapurin rouva heti ehdottamaan: Mites kuvien maalaaminen? Otollinen olisi seinä...

Minä ideoin: Trooppinen palmuranta jonka laidalla perunapelto tuulessa huojuu ja heilimöi...

Naapurin rouva komppasi: Nimenomaan jotain sen tyylistä ryyditettynä jollainen viimeinen lounas- henkisellä vivahteella.

Minä palautin keskustelun takaisin maan pinnalle: Aion perustaa itsekseni villiviiniosuuskunnan, joka toivottavasti parissa vuodessa tekee mahdottomaksi kaikenlaiset viimeinen lounas -henkiset perunapellon somistusyritykset...

Tässä vaiheessa edellä mainittu Ville palasi keskusteluun: Höpö höpö. Lapiolla mennään! Luulen insinöörinkin olevan linjoillani.




Minä kommentoin: Insinööri saattaa kokea elämänsä yllätyksen, koska en ole ehkä muistanut mainita hänelle aikovani perustaa perunaosuuskunnan. Insinöörin linjat saattavat kyllä viimeaikaisen kehityksen perusteella kaivata kaivuuhommia...

Hetken harkinnan jälkeen totesin vielä seuraavaa: Luulen muuten, että kukaan ei enää tämän keskustelun jälkeen halua tulla jäseneksi älyvapaaseen perunaosuuskuntaamme. Kaudella 2013-2014 syödään perheissämme paljon perunaa.

Naapurin rouva kiteytti perunaosuuskunnan perustamisasiakirjan toteamalla: Uskollisesti ja tyhmästi.




Näin tuli perunaosuuskunta perustettua. Olen lukenut jostain, ja puutarhaguru Ellukin tämän vahvisti, että perunan viljely on hyvä keino päästä eroon rikkaruohoista. Ensimmäinen sato saattaa reikiintyä jonkun heinikossa elävän madon toimesta, mutta sitten pitäisi homman toimia.

Valitettavasti jonkun pitäisi ehtiä esivalmistella perunapeltoa jo nyt syksyllä. Mutta kaikilla muilla paitsi minulla on töitä ja minullakin näitä lapsi- ja kotitöitä. Naapurissa rakennetaan laajennusta. Meillä ollaan töissä sadan kilometrin päässä kotoa, opiskellaan ja ollaan kunnallisvaaliehdokkaana. Ehkä kevät on ihan hyvä aika aloittaa perunaosuuskunnan toiminta. 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Puutarhaunelmia

Irtisanouduimme talven ajaksi muovit lepattavat ikkunoissa -kerhosta: Ikkunaremontti on nyt puolivalmis, eli kaikki pokat on kunnostettu ja ne saatiin toissa viikonloppuna myös paikoilleen. Ensi kesänä tai sitten joskus ovat vuorossa karmit - yksi on laho, muut kaipaavat maalinpoistoa ja uudelleenmaalausta.

En tajua, miten kerrostaloeläjät kestävät puolen vuoden mittaisia julkisivuremonttejaan - minulle kaksi kuukautta muovipimennossa oli jo ihan liikaa. Ulkopokien takaisinasennuspäivä oli vielä pitkästä aikaa aurinkoinen, ja tuntui sanoinkuvaamattoman ihanalta kun syksyinen kuulas valo pääsi taas esteittä huoneisiin eikä maisemaa peittänyt enää muovinen harmaus.

Puoliso tosin kysyi sarkastiseen sävyyn, että oletko ihan varma että haluat katsella tuota maisemaa, kun karmea totuus nimeltä alapiha oli taas esteettä tsiigailtavissa keittiön ikkunan läpi:


Jep. Tuolta se näyttää, meidän piha. Ruohoa ei ole ajettu koko kesänä satunnaista trimmerin kanssa huiskamista lukuunottamatta, rakennustelineet kun peittivät hankalasti aika ison osan talon ympärystä toukokuulta syyskuulle. Ei ollut myöskään aikaa eikä energiaa tehdä millekään yhtään mitään, paitsi sen orapihlaja-aidan istutin aukkopaikkoihin ja leikkasin kahteen kertaan. Puutarhanhoidollisten aktiviteettien sijoituksesta prioriteettilistalla kertonee se, että ainakin toinen leikkaus suoritettiin kello kymmenen ja yhdentoista välillä illalla.

Onneksi kesäyö oli valoisa.

Meillä kävi männä viikolla kylässä äitini ja äitin ihanat ystävät Ellu ja Hilkka. Erityisesti Ellu on ihan mahtava puutarhaguru, itseoppinut sellainen. Minä pyysin Ellun vieraisille, koska tarvitsin apua varsinkin tuon alapihan rytelikön kanssa.

Seisoimme tunnin verran pihamaalla kaatosateessa. Viuhdoin käsilläni kuin tuulimylly. Että tuohon olen ajatellut sitä ja tuohon tätä ja mitähän tuohon ja entäs tämä ja pengerrys ja omenapuu ja marjapensas ja polku ja ryytimaa ja kasvihuone ja villiviini ja jasmike ja ja ja... Ellu kuunteli ja nyökytteli ja esitti hyviä kommentteja ja ideoita ja sanoi lopuksi, että visio on ihan hyvä. Tunsin suurta huojennusta.

Visio, kun tuota yllä olevaa kuvaa katselee, on siis se, että tuo Paulin autotallin seinä naamioidaan villiviinillä ja köynnöshortensialla piiloon. Pihan takalaidalle tulee aita joskus tulevana vuonna tuohikuussa, en jaksa enää uskoa että ihan lähiaikoina. Tuonne ihan pihan takalaidalle, keskelle, tulee kasvihuone, aika iso sellainen. Sen vasemmalle puolelle jää hedelmätarha: pari omppua, ehkä luumu, kriikuna, kirsikka, mitä näitä nyt on. Siellä on jo yksi omenapuu, jonka saimme lahjaksi tänä kesänä. Kasvihuoneen oikealle puolelle pihan takaosaan tulee lisää marjapensaita, nyt siellä on jo kaksi. Etuoikealle alapihalle tulee kasvimaa. Alapihan läpi kulkee polku kasvihuoneelle, ja sen molemmin puolin haluan jonkinlaiset kukkapenkit kaunistukseksi.

Tämä oli vain niin kutsuttu "alapihan suuret linjat" -suunnitelma. Suunnitelmia on vielä ziljoona muutakin, joka lämpäreelle omansa. Ne vaatisivat aikaa ja energiaa toteutuakseen. Toisaalta ajattelen stoalaisen tyynesti, että lapset ovat vielä monta vuotta pieniä ja elämä siksi varmaankin melko kotipainotteista. Mikäs sen mukavampaa kuin puuhastella omalla pihalla jälkikasvun kanssa.

Jälkikasvulle rakennettavat piha-asiat kuten hiekkalaatikko, keinu, liukumäki ja leikkimökki ovat ensi kevään prioriteettilistalla ykkösinä. Luulen, että ilman niitä mikään pihapuuhastelu ei ole mahdollista.

Luulen, että joudun vielä sanomaan kyllä myös trampoliinille. Ja sitä ennen viljelemään vähän helkkarin paljon perunaa.

Siitä ensi kerralla.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Kärpäsloukku

Kiitos kaikille, jotka kommentoivat ja jakoivat hyviä banaanikärpässurmanloukkuvinkkejään! Minä menin siitä, mistä aita on matalin: Kaapissa oli valkoviinietikkaa, tiskipöydällä Fairy-pullo. Lorautin kahvikuppiin ensin etikkaa, sitten sotkin siihen tiskiainetta. Jätin kupin tiskipöydän nurkalle. Seuraavana aamuna kupin pohjalla oli läjä rumihia.

Kamera tarkensi kuitenkin noihin eläviin olentoihin, kun vauva sylissä yritin roiskaista jonkinlaisen todistuskappaleen tapahtumasta.


En tiedä, säikähtivätkö nuo pikku siivekkäät tätä sodanjulistustani vai loppuiko niiden sesonki muuten vaan. Joka tapauksessa tällä hetkellä hermojani kiristelevät vain ne olohuoneen lattialta löytyvät kakat ynnä muut arjen pikku sattumukset - kärpäslaumasta ei ole enää jäljellä kuin muutama eksyneen oloisesti keittiössä lentelevä yksilö. 

Tapaamme luultavasti pääjoukon taas ensi syksynä. 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kunnallisvaaleja ja asuntomessuja

Kuten jo aiemmin vihjaisin, on Huopakattomiehenä tunnettu puolisoni ehdolla Mikkelin valtuustoon tulevissa kunnallisvaaleissa. Äänestäkkee, äänestäkkee, hyvät mikkeliläiset lukijat - kaikki rakennusperinnön ystävät saisivat Panusta innokkaan edustajan itselleen. Lisäksi ehdokas edustaa ainakin perheessämme tyyntä, rauhallista ja sovittelevaa mutta jämäkkää järjen ääntä, joka on nähdäkseni perhe-elämän lisäksi myös kunnallispolitiikassa ainoastaan positiivinen ominaisuus. 

En malta nyt olla julkaisematta täälläkin puolison tänään Mikkelin seudun vihreitten vaaliblogiin kirjoittamaa juttua aiheesta kaupunkimme hakemat vuoden 2017 asuntomessut ja niiden sivuteemana korjausrakentaminen, nimenomaan rintamamiestalojen kunnostaminen. Blogi ja juttu löytyvät tästä. Mitä mieltä olette ideasta? 

Ja jos kiinnostuit itse ehdokkaasta, voi Panuun tutustua lähemmin näissä nettiosoitteissa: