50-luvulla ihmisillä oli yhdet pyhävaatteet ja muutamat arkivaatteet. Sama totuus päti myös kenkiin. Talomme on mitoitettu 50-lukulaisittain - alakerrassa on kaksi kapeaa komeroa, toinen pikkukamarin nurkassa ja toinen olohuoneen nurkassa. Tämä on keittiön parivaljakko, tuollaisia siis yksi kappale kummassakin huoneessa:
Lisäksi olohuoneesta jälkikäteen lohkaistun suihkutilan päähän on rakennettu kaksi leveää vaatekaappia, joista on iloa toistaiseksi, mutta vain toistaiseksi. Suihkupömpeli lähtee nimittäin purkuun sitten kun olohuone palautetaan alkuperäiseen asuunsa. Pömpeli näkyy tässä alla pianon takana, samoin olkkarin puistattava tapetti ja suihkupömpelin seinään vedetty en-edes-tiedä-miksi-tuota-hirvitystä-pitäisi-kutsua -pinnoite.
Sain tässä päivänä muutamana kompromissi-idean: Pömpeli on jo rakennettu, ja se sulautuu paikalleen ihan näpsäkästi kiitos olohuoneen kolmen oven. Keittiöstä on siis yksi ovi, käytävästä ja nurkkakamarista omansa, ja näistä käytävän ovi on nyt suihkupömpelin ovi ja talon ympäri pääsee vain nurkkakamarin kautta kulkemalla. Olohuone on aika suuri nykyiselläänkin ja säilytystilaongelma huutava. Miksei siis purettaisi suihkupömpelistä vain suihkua pois ja rakennettaisi tilalle kätevä ja käytännöllinen vaatehuone, johon olen nykyisessä vuokrakasarmissa palavasti rakastunut?
Sitten tutkailimme tilannetta paikan päällä kera viisaan puolison. Ja totesimme, että idea on sinänsä ihan hyvä, mutta ei ehkä kuitenkaan niin hyvä että se kannattaisi toteuttaa. Ongelma numero yksi on se, että talo ansaitsisi tulla palautetuksi alkuperäiseen asuunsa - se on idea, josta emme ole valmiit tinkimään kuin äärimmäisen pakon edessä. Ja rintsikoihin kuuluu molempien mielestä oleellisena se ympäri mennään, yhteen tullaan -pohja. Nurkkakamarin rauhoittamista läpikulkuliikenteeltä tukee sekin tulevaisuusvisio, että pikku tilliäinen tarvinnee rauhallisen päikkäritilan. Tai vähän isompana paikan, jonne hänet voi sulkea arestiin...
Ongelma numero kaksi on se, että haluaisimme jossain vaiheessa olohuoneeseen tulisijan (ehkä pönttöuunin, joihin olen lähes yhtä palavasti rakastunut kuin vaatehuoneisiin) ja vaatimattomasti 12-horminen muuri mahdollistaisikin tämän. Pömpelin paikalleen jättäminen siirtää olohuoneen seinän kuitenkin auttamattomasti eroon muurin kyljestä.
Ongelma numero kolme on se, että nykyinen leveä ja sisäänpäin aukeava suihkupömpelin ovi (eli oikeasti olohuoneen ovi) vie mahdottoman ison tilan pömpelistä, joten vaatehuoneratkaisun kannalta oven karmit olisi pakko kääntää toisinpäin. Siitä taas seuraisi purku- ja kokoamisoperaatio sekä mieltäylentävä kolmen päällekkäin käytävään aukeavan oven suma.
Ei, ei ja ei. Vaatehuoneratkaisu oli kestämättömällä pohjalla.
Sitten vietin illan maristen, että en halua sellaista modernia lastulevykaappirivistöä kotiini kun se pilaa kaiken enkä ainakaan mitään liukuovia kyllä huoli ja mikä perskele siinä on että tätä tavaraa muka pitää ylipäänsä haalia niin paljon ettei se mahdu edes yli sataneliöiseen omakotitalon enkä halua säilyttää kaikkia vaatteita hankalan matkan päässä yläkerrassa eikä kaikkia tavaroita yksinkertaisesti voi sulloa kylmille ullakoille kun ne menevät siellä pilalle eikä mistään tule mitään ja nyt kyllä pukeudun hetioitis säkkiin ja ripottelen tuhkaa ylleni. Argh ja pam.
Tällöin paikalle kirmasi toiminimi Viisas Ja Rauhallinen Mies, joka totesi, että ei ole ollenkaan mikään pakko laittaa lastulevykaappeja tai liukuovia. Hän muistutti, että vielä ihan vähän aikaa sitten asuimme yksiössä, jossa oli vähemmän kaappitilaa kuin tulevassa talossa pömpelivaatekaapit mukaan lukien, eikä elämämme suinkaan ollut jatkuvaa murheen alhossa rypemistä edes silloin. Ja sitten hän ehdotti, että mitä jos hankittaisiin jostain muutamia sellaisia vanhan hyvän ajan vaatekaappeja, jotka ovat kauniita katsella ja joihin loppujen lopuksi mahtuu melkein yhtä paljon kuin lastulevykomeroihin?
Idea oli mielestäni mainio. Löysimme lisäksi talon vintiltä vielä yhden tuliterässä kunnossa olevan, alkuperäisen komeron oven ja pohjapiirustuksesta (jotka muuten pitäisi skannata ja lisätä tänne blogiin ensi tilassa) nurkkakamarin nurkkaan piirretyn paikan kahdellekin komerolle. Komero pystyyn siis.
Nyt olen harjoittanut menestyksekästä vanhojen vaatekaappien metsästystä ja hankkinut huuto.netistä pianorahoilla (tuo ylempänä kuvassa näkyvä Zimmermann oli Annan perikunnalle tarpeeton ja sain sen kaupanpäällisiksi joten oma, kerrostalo-olosuhteisiin mainiosti sopinut digitaalipiano etsi itselleen uuden kodin) jo kaksi silmiä hivelevää säilytysratkaisua joissa ei ainakaan ole yhtään lastulevyä tai liukuoven tapaistakaan:
Tämä ensimmäinen on liinavaatekaapiksi aiottu ja siitä tulee miellyttäviä mummolamielleyhtymiä, meidän mummolla oli tuollainen samanmallinen ja -värinen matala piironki joka on nyt äidillä astiakaappina:
Ja tämä taas on sulaa rakkautta ja sopii värinsä ja tyylinsä puolesta kauniisti makuuhuoneen muuhun kalustukseen, joka ei ole ihan tyylipuhtaan 50-lukulainen vaan kirjava kokoelma kaikenlaisia tummaksi petsattuja mikä mistäkin vastaan tulleita kapineita. Se tulee luultavasti kätkemään sisäänsä miehen niukahkon vaatevaraston. Toisella puolella on hyllyt, toisella vaatetanko joka jatkuu peilin taakse.
Eiköhän näillä päästä alkuun. Jos kaapit alkavat pursuilla, hyväksi todettuja ratkaisuja siihen ongelmaan ovat ennenkin olleet kirpputori, UFF:n laatikko tai erilaiset Raamatulla päähän -tyyppiset järjestöt.
Kuvat: Huuto.net
Voi ah miten tutulle kuulostaa :) Tässä minun kommenttejani muutaman vuoden takaa: "siis ei tähän taloon mitenkään mahdu enemmän kuin kaksi aikuista, jos joskus on lapsi tai lapsia niin mihin ne muka mahtuu? Miten niitä voi kylvettää kellarisaunassa kun siellä on kylmä? Ja meillä on ihan liian vähän vaatekaappeja!" Ja arvaas mitä: vuosien varrella puhtaat alusvaatteet ovat jääneet suoraan saunan pukuhuoneeseen pesukoneen viereen, siellä kun kuitenkin pukeudutaan suihkun ja saunan jälkeen. Yläkerran vaatekaapeissa on riepuja, mutta käytössä olevat löytyvät näköjään portailta. Tai portaiden kaiteilta. Huokaus. Ja Hollen vaatteethan ovat kaikilla tuoleilla, oli meillä sitten vaatekaappeja sata tai yksi. Ja pikku-Ilmari ei ole saanut keuhkotautia kellarinportaissa, vaan kulkee kylpyyn saunan jälkilöylyihin tiukasti pyyhkeeseen kiedottuna. Tai sitten kylpee keittiön pöydälle laitetussa ammeessa.
VastaaPoistaJa se tilanpuute... Olen käynyt viimeksi yläkerrassa varmaan kaksi viikkoa sitten. Siellä pöljöttää makuuhuone tyhjillään kun kesäksi tuli makkari taas alakertaan. Ja työhuone on ihan joutava kun kone on kannettava ja alakerrassa. Hurja tilanpuute, juu-u.
Jotta näin ne asiat vain asettuvat... :) Siitä ei toki pääse mihinkään, että kolmikerroksisessa talossa tavarat ovat aina väärässä kerroksessa (etenkin vasara).
Hahaha! Mutta Riittalainen, jos jostain pitäisi hakea jossain elämän vaiheessa syyllistä sille, että ostettiin koko rottelo, niin kyllä se on IHAN ehdottomasti teidän talo :D Mietittiin monesti että kaikista kavereitten hienoista uusista fiineistä kätevistä käytännöllisistä taloista tuli aina se "onpas hieno, en osaisi asua tässä" -olo. Teidän talosta tuli heti sellainen olo että häädän nää täältä ja muutan heti itse tilalle.
VastaaPoistaSaunan suhteen vasta yksi päivä esittelin teidän nerokasta alusvaate- ja sukkasäilytysjärjestelmää. Varmaan varastetaan se, kun se kerran toimii :)
Meillä ei kyllä kukaan osaa maalata Tinttiä kellarin seinään :/
Meillä muuten on ihan alkuperäinen "mieltäylentävä kolmen päällekkäin käytävään aukeavan oven suma". No, se asia pannaan järjestykseen...sitten joskus...
VastaaPoista