Sohvalla maatessa ja köhiessä olen ajatellut, ja katsellutkin, kaikkia hauskoja pieniä asioita joille suon mielelläni asianmukaisen kodin. Tässä niistä muutamia:
Kissa-avainnaulakkoa olen katsellut lapsena päivittäin, sillä se roikkui mummolan keittiössä sillä puolella pöytää missä minun paikkani oli. Tämä ei ehkä ole design-klassikko mutta rakas ja tärkeä kapine kylläkin.
Tämäkin on mummolasta pelastettu aarre, nimittäin mummon papiljottikori. Nätti kun mikä, minusta. Tällä hetkellä siellä säilytetään puolison etelähelsinkiläisen eliittitalon roskiksesta dyykkaamia leikkikaluja satunnaisten lapsivieraiden varalta. On ehkä liian optimistista ajatella, että pikku tilliäinen pärjäisi näin pienellä lelulaatikolla...
Tämä on toisesta mummolasta, purkki jollaisen näin kerran kirpparilla myynnissä 20 eurolla. Hämmentävää. Sisällä on vanhoja nappeja ja neppareita. Kuvausalustana toiminut Singer on myös pelastettu ensin mainitun mummolan komerosta ja täysin käyttökuntoinen. Harmi etten osaa ommella. Ehkä pitäisi opetella. Taustalla oleva vanha, kaunis peili on helsinkiläinen kirpparilöytö, jonka ostin Lontooseen muuttaneen ystävän ylijäämävarastosta.
Nämä kaksi kaunista naista ovat muuttaneet meille siitä jälkimmäisestä mummolasta. Haluaisin näille jonkun kolmannen ladyn kaveriksi mutta toistaiseksi sopivaa ei ole vastaan tullut. Jatkamme etsintöjä.
Tämä on huuto.netistä halvalla löytynyt makuuhuoneen lamppu. Minusta se on kaunis ja puolisosta melkein vielä kauniimpi. Meillä on toinenkin tätä samaa mallia oleva lamppu, joka on isotädin jäämistöstä, mutta tämä on jotenkin sievempi. Nuo kielon malliset kuvut erityisesti.
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: Tämän pienen (no, itse asiassa aika ison) kivan jutun siirrän myös mielelläni uuteen kotiin. Eläköön kokkaava mies, kesä ja tuoreet tomaatit ja avomaankurkut! Sekä Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemat Oiva-astiat. Sain Siirtolapuutarha-lautasen ja räsymattokahvikupit läksiäislahjaksi Helsingin työpaikastani, koska yksikkömme nimi oli Oiva ja koska rakkaan kollegan mielestä ne sopivat meille kuin nyrkki viilipurkkiin. Oikeassa oli, oivallinen nainen.
Edit: Puoliso haluaa irtisanoutua kuvan taustalla näkyvästä kinkusta. Hän laittaa leivän päälle ainoastaan itse metsästetystä hirvestä valmistettua turpasylttyä. Minä ja pikku tilliäinen koemme tarvitsevamme myös keittokinkkua.
Meilläkin on tuollainen ruusukahvipurkki. Onpas arvokas... Ladyt ovat kauniita. Muistuttaa niitä ihania Uosikkisen suunnittelemia Arabian Emilia-esineitä ja -astioita. Ja lamppu on suloinen. Sopisi hyvin myös tällaiselle, jonka lempikukka on kielo!
VastaaPoista