Ihmiset, jotka asuvat, työskentelevät tai asioivat Ristiinantien Shellin naapurissa, tunsivat meidät ulkonäöltä jo huhtikuussa.
Kävimme vaihtelevissa kokoonpanoissa vaihtelevilla kulkuneuvoilla vaihteleviin vuorokaudenaikoihin seisoskelemassa Shellin pihalla, kurkkimassa aidan yli, käveleskelemässä katua pitkin keltaisen talon ohi. Kuuntelemassa tien meteliä, arvioimassa huoltoaseman esteettistä epäviihtyisyyttä. Shellin myyjä sanoi arvelleensa, että meiltä on karannut koira.
Vapunpäivänä seisoimme taas Shellin pihassa, viiden hengen seurueena. Sitten huomasimme, että talon pihalla oli polkupyörä ja portailla perikunnan edustaja. Kysyimme, saisimmeko tulla sisään, katsomaan taloa toistamiseen. Saimme, ja jos ei sillä ensimmäisellä niin ainakin tällä toisella kerralla oli jo eteisessä sellainen olo että tässä se on. Shellistä huolimatta.
Sitten pidettiin kuntotarkastus, ja minä vietin talossa neljä tuntia vanhojen talojen päälle ymmärtävän rakennusarkkitehdin kanssa. Se oli avartavaa. Hän vietti pitkän aikaa yläpohjassa, sinne en uskaltanut kiivetä. Tarkastuksen perusteella talo oli yläpohjaa myöten kunnossa, hyvin rakennettu ja hyvin pidetty.
Sitten käytiin vähän neuvotteluja. Perusteltiin, mietittiin hintaa. Mietittiin tarjousta vastatarjoukseen, molemmin puolin. Lopulta päästiin sopimukseen. Sitten tuli öljykriisi, tai urakoitsijanketkun puolitiehen jättämän vanhan ölysäiliön käytöstäpoistamisprosessin dilemma. Neuvoteltiin lisää, saatiin alennusta.
Jo aiemmin kysyttiin pankista lainaa. Todettiin, että olemme ilmeisesti ns. haluttuja asiakkaita - pankit kilpailuttivat itse itseään sen kummemmin painostamatta. Kun kaupoista oli sovittu, osoittautui, että pankin kanssa asioiminen vaatii pitkää pinnaa. Kävimme talossa ensimmäisen kerran huhtikuun viimeisellä viikolla. Pankki sai asiansa järjestykseen kesäkuun puoliväliin mennessä. Sitä ennen oli ehditty jo irtisanoa vuokrasopimus, ja nyt tulee muuton kanssa kiire. Viikot muutettavien tavaroiden kanssa samassa tilassa sijaitseva perheenjäsen on kaatunut sänkyyn tappajaflunssan takia joten muutto ei etene. Toisaalta, vastahan sitä muutettiin. Eiköhän se mene rutiinilla.
Turvallisen tietämättömänä tulevista koitoksista alkaa talollisen arki. Otetaan koitos kerrallaan.
Nonii, täähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Löysin sut tuolta Susannan työhuoneelta, luin ensin kirjeesi viherrakentajalle ja tykästyin kipakkaan Pikku-Myy tyyliisi. Meni jokunen hetki ja tänään luin oodisi maksetulle tekijälle vai mikä se otsikko olikaan. Nyt jään kahlaamaan täältä alusta asti.
VastaaPoista