Söpöö, ihquu, nättii, kivaa

Minua vähän tuppaa häiritsemään se, että olosuhteiden pakosta taloblogistani on tullut sisustussuunnittelublogi. Olosuhteet johtuvat siitä, että mitään sisustusfiilistelyä konkreettisempaa ei voi tehdä jos itse tekemisen kohde on vielä alkuperäisen omistajan (tai itse asiassa tämän perikunnan) hallussa. Ensi keskiviikkona tilanne muuttuu olennaisesti. Ja luultavasti tännekin alkaa pursuilemaan verta, hikeä ja kyyneliä, ainakin hetkellisesti.

Jotta söpöys ja nätteys ei kävisi ylivoimaiseksi, tässä vähän raffimpaa otosta. Kellarin rapun nurkka, josta on joskus holahtanut kunnolla vettä sisään:



Iik! Hometalo! Purkutuomio! Hengenvaara!

Tai sitten rationaalinen toteamus, että vettä on tullut joskus sisälle. Valistunut arvaukseni vahingon syyksi on se, että tuossa kohtaa talon ulkopuolella on maassa iso painauma joka viettää vielä talon sokkelia päin ja johon lumet tippuvat katolta talvella viimeistellen tilanteen. Nyt vettä ei tule, koska seinä on ihan kuiva ja oli sitä myös keväällä lumien sulamisen aikaan. Koko muu kellari on kuiva. Maapohjaisen liiteriosan lattialla olevat, vuosikausia vanhat sanomalehdet ovat täysin kuivia.

Salaojia ei mitä luultavimmin ole, vaikka ne työsuunnitelmaan on kirjattukin. Jos ne on tehty, eivät ne enää missään tapauksessa toimi eikä uusia ole tarkoitus ainakaan tässä vaiheessa ruveta kaivamaankaan - kellari on pysynyt kuivana ilmankin. Pihaa on tarkoitus sen sijaan kuoria pois talon ympäriltä niin, että sokkelia paljastuu vähän enemmän kellarin ikkunoiden alapokien alapuolelta ja samalla muotoilla yläpihan kallistukset siten, että pintavedet ohjautuvat poispäin talosta. Sääli vanhaa, sammaloitunuttaa nurmea, mutta sellainen kasvaa kyllä nopeasti takaisin. (Erityisen nopeasti sellainen kuulemma kasvaa, jos yrittää saada aikaan tasaisen nurmikentän ilman sammalta.)

Pihan korjaaminen edistää talon hyvinvointia, terveyttä ja pitkää ikää. Kellarin rappu on tutkittava tarkemmin ja selvitettävä, onko syy vedentuloon vain väärään suuntaan vinksottava piha. Tällä samalla pyrkimyksellä stoalaiseen tyyneyteen aion lähestyä taloamme myös muiden kuin tämän kellarin rapun nurkan osalta - päällisin puolin asiat näyttävät olevan kunnossa tai ainakin helposti korjattavissa. Nurkkiin ja ongelmakohtiin on kuitenkin tartuttava ja ongelmien syyt tutkittava - ja sitten ne on korjattava.

Kaikissa asioissa on aina guruja, ja tuon edellisen ajattelutavan olen oppinut suomalaisen perinnerakentamisen äänitorvelta ja kaiketi aika kiistattomalta gurulta, arkkitehti Panu Kailalta. Tässä maistiaiseksi hänen ajatuksiaan aiheesta.