Likainen täti siivoo ja kapinoi

Huomenna olemme omistaneet talon viikon ajan, mutta mitään kovinkaan hehkeää raportoitavaa ei blogiin edelleenkään ole.

Olemme siivonneet - ja todenneet että alkuperäiskuntoiseksi taloksi talomme on suorastaan pöyristyttävän siisti. Olemme olleet väsyneitä kaikesta uudesta ja siitä, että ihan riittävän raskaiden työpäivien jälkeen odottaa sentään normaalia siivousurakkaa kivempi, mutta silti aika kuluttava muuttotyömaa - ja purkaneet väsymystä kiistelemällä saunan eteisessä erittäin akateemisesti siitä, mitä itse asiassa tarkoittaa vanhaa kunnioittava remontointi. Olemme irtisanoneet sähköjä ja nettejä ja solmineet uusia ja tilanneet nuohoojaa ja etsineet postilaatikkoa ja sopineet rakentavamme itse kompostin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna koska kaupoissa myytävät muovipömpelit ovat älyttömän rumia ja hirvittävän kallita. Heinäkuun alkupäivinä epäilemättä syömme kaiken taloudessamme syntyvän biojätteen. Paitsi kahvinporot, niillä poistamme hajua tunkkaisesta pianon painoisesta vaatekaapista.

Jotain kuvamateriaalia sentään. Tässä vielä kuva Matti ja Maija -kaapista jonka haimme parinkymmenen kilometrin päästä erään rouvan kesämökiltä:



Eikö ole kaunis? Ja ihana? Ja kymmenen senttiä liian leveä niin, ettei se mahdu ikkunan ja seinän väliseen nurkkaan oikein päin! Painokelvottomia kommentteja. Kaappi on puoliksi rapsuteltu, rapsuttelua pitänee jatkaa vielä joku kaunis päivä mutta ensi talven se saa luvan kelvata Piet Hein Eek -tyylisenä noin - muutakaan astiakaappia kun ei ole ja keittiöremppa alkaa vasta ensi kesänä.

Toim. huom., jos joku joskus haluaa ilahduttaa rakasta puolisoani 3.645 euron arvoisesti, hänelle voi ostaa tuon kaapin. Paitsi ei kannata kertoa ostoaikeista etukäteen, koska rakas puoliso sanoo kuitenkin että ei hän semmoista halua, hän tekee sen mieluummin itse.

Seuraavaksi muutama action-otos siitä, kuinka pianon painoinen kaappi pääsi lopulta sisään. Normaalioloissa minä olen tässä kaupungissa ollut se, joka on kantanut pesukoneita ties monensiin kerroksiin, mutta nyt jouduin tyytymään "sinä poljet, minä ohjaan" -osaan. Alla olevissa kuvassa on huomionarvoista erityisesti se, että niissä näkyvät avohoitopotilaan asuun pukeutuneen talon emännän lisäksi myös kaikki talomme sokkeli- ja porrasvauriot:



Tässä ollaan jo voiton puolella. Eläköön maailman vahvin sunnuntaivieras sekä Mikkelin vahvin Nasu!



Komeroita siivotessa tuli vastaan tällainenkin söpö löytö - siis vanhasta päärynälaatikosta tehty erittäin kätevä kenkähylly:



Eipä sitten muuta tällä erää. Operaatio etenee niin, että pyrimme siivoamaan torpan keskikerroksen ennen juhannusta ja muuttamaan juhannuksen aikana. Pähkäilylistalla tällä hetkellä erityisesti oviremontti ja etupihan vinksallaan olevat kallistukset - palaan niihin kun aika koittaa.