Valoa kansalle, eli kuinka jalkalampusta tehdään ongelma

Olen väsynyt miettimään isoja ja raskaita asioita, joita ovat esimerkiksi saunaremontti, lattialämmitys tai sen puute, maahan jätetyt öljysäiliöt, käyttövesiputket ja nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen, tämä lista on loputon.

Siksi on parempi kääntää fokus välillä pienempiin, ehkä näennäisesti vähemmän tärkeisiin mutta rajalliselle käsityskyvylle helpommin sulateltaviin ongelmiin.

Meillä on nykyisessä vuokrakasarmissa olohuone, jossa näyttää tältä:



Sohvan puoliso löysi papan mökin aitasta ja entisöi omin pikku tassuin. Tuolit ovat meidän papan jäämistöstä. Pöytä on Imatran mainiosta Työn Vuoksi -shopista, kukkapöytä (jossa on mahtava mani-levypinnoitus) paikallisesta osto-ja myyntiliikkeestä (ja sen ostamisesta voisi kirjoittaa erillisen tarinan), matto on peräisin Moskovan kodin olohuoneesta ja alun perin Ikeasta, harmaa tyyny on mummon tädin tekemä joskus 1900-luvun alkuhämärissä ja anoppi kustomoi tummansiniset tyynynpäälliset liikelahjaksi saamastani typerästä barista-essusta. Verhojen pellavakangas on toisen mummon kutoma ja rottinkinen lehtiteline tämän nykyisen kotikaupungin erittäin hyvin hoidetusta, siististä ja mukavasta kierrätyskeskuksesta nimeltä Ekotori. Taulu on kerettiläisesti 70-luvulta mutta se saa anteeksi, koska saimme sen häälahjaksi ja se on roikkunut rakkaan puolison lapsuudenkodin seinällä iät ajat.

Tulipa yksityiskohtainen selostus. Tämä ehkä kuitenkin selventää satunnaiselle lukijalle sitä, millä periaatteilla meillä sisustetaan. Ja eletään. Ja ajatellaan.

Sisustus on tarkoitus siirtää sellaisenaan uuteen kotiin, mutta valaistuksesta on muodostunut nyt ongelma. Olohuoneen kattolamppu on vanhempieni ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa hankkima design-klassikko, Yki Nummen Lokki (Kuka vielä väittää ettei laatuun kannata sijoittaa? 70-luvun alussa valmistettu akryyliufo on tahrattoman valkoinen edelleen, mitään kellastumisen merkkejäkään ei ole näkyvissä.) ja sille pitäisi saada kaveriksi joku, mutta mikä. En pidä varsi ja ämpäri -mallisista jalkalampuista, eivätkä ne oikein tuohon tyyliinkään istu. Paras olisi Valinten peltitötterö, jollainen meillä on pöytälamppuversiona, mutta niistä ei kai ole koskaan tehty jalan kanssa. Lukulamppu on kiva ja tunnelmallinen, ja jostain sellainen on saatava.

Luultavasti se vielä kävelee vastaan, jos ei tyydy puolikkaisiin. Tai sitten saan jostain yllättävät 700 euroa ylimääräistä rahaa ja ostan tämän.