Mitä tekee ihminen, kun hänen pitäisi siivota vessaa, että saisi vessansisälmyslaatikot tyhjennettyä, pyyhkiä etikalla ummehtuneita kaappeja, että saisi vaatelaatikot ja -säkit tyhjennettyä, hyllypaperoida keittiön hyllyjä, että saisi astialaatikot tyhjennettyä, ja ylipäänsä raataa kuin mielenköyhä saadakseen infernaalisen kaaoksen keskeltä kaiveltua edes lievästi inhimillisen asumuksen?
Ihminen istuu iltakaudet ihanien uusien naapureiden luona syömässä mokkapaloja ja keskustelemassa siitä, että ikkunaremontti on ehkä maailman turhin asia ja siitä miltä näyttää ja tuntuu putkirikon kastelema paikallisvaurio purueristeessä. Ja siitä, että loppujen lopuksi ei niin haittaa jos keskellä taloa on entinen ja tuleva vessa, nykyinen tyhjänä ammottava musta aukko. Vaikka se olisi siinä vähän pidempään. Koska nyt on kesä, ja muutakin tekemistä.
Uusilla omakotitaloalueilla varmaankin keskustellaan jostain ihan muista asioista. Varmaan niilläkin leivotaan mokkapaloja ja saadaan verratonta vertaistukea.
Ja illalla ihminen silittää vanhoihin nurkkakamarin tapetteihin täydellisesti sopivia alkuperäisverhoja, vaikka ikkuna on pesemättä, spiraalinauha asentamatta verholaudan taakse ja ikkunan eteen kasattu kaikki talouden kattovalaisimet. Yöksi hän virittää ikkunaan psykedeelisin sini-turkoosein kuvioin varustetun pussilakanan, kiipeää pahvilaatikkovuoren yli sänkyynsä ja nukahtaa väsyneen raskaaseen uneen.
Ja juuri ennen uneen vaipumistaan ajattelee, että huomenna ihan varmasti teen kaiken sen, mikä piti tehdä jo tänään.
"After all... tomorrow is another day."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti