Referenssejä

Kävimme viikonloppuna Joensuussa ilosaarirokkaamassa. Tämä on traditio, josta ei tingitä. Paitsi ehkä ensi vuonna, mutta luultavasti heinäkuun puolivälissä on silloinkin pakko päästä edes rokkikaupunkiin, traditionaaliseen rokkimajoitukseen. Voidaan vaikka vertailla varpaita jos ei muuta.

Ystävien koti on aina ollut sellainen, mistä on helsinkiläisyksiövuosinakin ajatellut että tällaisessa minäkin haluaisin asua. Ei siis ekonomin keittiössä -fiboja tai muita pelkotiloja. Kyseessä on keltainen rintamamiestalo vuosimallia 1952, ja ainakin tämä yksityiskohta on pakko näyttää kaikille vaikka muuten en kehdannut kameran kanssa kauheasti heiluakaan:



Tämä ei ole mikään prinsessakammari, tai voisi se sellainenkin olla. Kyseessä on vaatekomeroon rakennettu yläkerran vessan seinä. Voiko ihanammin rokkiaamun enää alkaa kuin hampaanpesulla tällaisessa onnelassa? (Isäntäväki siirtyy nimittäin kesällä makuuhuoneestaan alakerran viileämpiin oloihin ja rokkituristit saavat aina yläkerran makkarin haltuunsa.) Tästä mallia, kaikki sisustajat! Kotiseutumuseoon kun on tulossa vain proosallinen alkuperäispeili ja -kaappi.

Joensuun saalista oli hyvän mielen, parisuhdelaatuajan, ystävien ja mainion musiikin lisäksi myös 60-luvulta peräisin oleva keittiön radio Romuritarilta ja haaveellinen kuva lapsuuteni Neuvostoliitosta. Esittelen hankinnat, jahka ne saapuvat luokseni loppuviikosta kera aviomiehen.