The Doors

Ideanahan oli se, että korjataan niin paljon kuin mahdollista ja tehdään uusiksi niin vähän kuin suinkin kyetään.

Jossain kohtaa on kuitenkin parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että joskus ajan hammas on päässyt nakertelemaan sen verran hanakasti että korjaus ei enää tule kyseeseen. Ensimmäiset vastaan tulleet toivottomat tapaukset talossamme ovat autotallin ovi sekä vuokralaisen sisäänkäynnin ovi vasikoineen - jos nyt otsikosta lähtee kehittelemään sanaleikkejä niin voisi sanoa, että kaikenlainen Break on Through (To the Other Side) -toiminta on nykyisillä uksilla vähän turhan helppoa, oli sitten kyseessä taloon tunkeutuva murtovaras tahi hyytävä pakkasilma. (Joka tuntuu tällä hetkellä sekä hyvin kaukaiselta että hyvin, hyvin tervetulleelta ilmiöltä.)

Murheenkryyni numero yksi on siis autotallin ovi. Se on sekä itse oven että karmien osalta lahonnut, ravistunut, umpikiero ja hutera. Toinen puolikas on ruuvattu kokonaan karmiin, toinen pysyy ulkopuolelta kiinni munalukolla:



Sisäpuolella lukitusjärjestelmä onkin sitten näin pitkälle kehittynyt:



Toimenpiteet: Puusepältä uusi ovi ja karmit vanhan mallin mukaisesti. Makso mitä makso. Autotallissa on lämpöpatteri ja se tulee olemaan ensi talven ajan keittiöremppaverstas numero yksi, joten lämpimän pitävä ovi on sijoitus tulevaan. Surettaa alkuperäisestä ovesta luopuminen, mutta autotallin osalta se on kyllä ainut tolkullinen vaihtoehto.

Murheenkryyni numero kakkosen eli kakkossisäänkäynnin eli vuokralaisen oven suhteen tilanne näyttää paremmalta mutta on lähempää tarkasteltuna osapuilleen yhtä huono - tässä kuvassa esittäytyy myös ruukkupuutarhani:



Sisäkuva ei ole kovinkaan edustava, koska oven eteen on parkkeerattu mm. pino pahvilaatikoita ja muuttofirman pakkauksessa edelleen oleva Moskovan kartta. Kuvasta puuttuu varsinkin se viehättävä yksityiskohta, että auringonvalo siivilöityy tuon oven ja erityisesti vasikan läpi eli ovi on ravistunut ja kieroutunut melkolailla piloille - pyrimme tässäkin hieman tiiviimpään ratkaisuun kera Väänälän puuseppien. Anni-vainaalla oli oven lämpöeristeenä kaksi kappaletta superlonpatjoja, mutta tämän nerokkaan eristysjärjestelmän purkaminen ja kokoaminen joka kerta ovesta kulkiessa voi aiheuttaa lievää ahistusta pidemmän päälle.



Pääsisäänkäynnin ulko-oven olemme päättäneet jättää rauhaan, koska se on vielä varsin kelvollisessa kunnossa ja sen tiiviydellä ei liene suurtakaan lämpötaloudellista merkitystä - ovi johtaa lasiverannalle, joka on tarkoitus jättää kylmäksi tilaksi jatkossakin. Haaste on siinä, että uuden vuokralaisen oven pitää näyttää samalta kuin vanhankin oven, koska se tulee seisomaan rinnan vanhan verannan oven kanssa. Joka tässä tärisevän apinan ottamassa vinohorisonttisessa kuvassa on varmuuden vuoksi auki, joten minkäänlaista kunnon käsitystä oviparivaljakosta on mahdotonta saada:



Kolmas ovi on mietintämyssyssä. Se on verannalta tuulikaappiin johtava toiselta puolelta paneloitu peiliovi, jossa on iso ikkuna. Oven voisi vaihtaa uuteen, eristettyyn ja umpiolasielementillä varustettuun, mutta maksaneeko tuo vaivan? Ovea ennen on siis hatara veranta ja hatara ulko-ovi, oven jälkeen tulee tuulikaappi ja hatara sisäovi, jonka jälkeen tulee käytävä, josta saa ovet kiinni asuinhuoneisiin.



Tässä ovi vielä verannan puolelta:



Mjaa-a. Pohdimme asiaa, emmekä ehkä tee sille siksi vielä mitään, korjaamme tänä syksynä vain risat ja lahot ovet.

Ovien osalta blogisaaga ei tule saamaan kovinkaan montaa jatko-osaa muiden kuin näiden yksilöiden osalta - kaikki muut talon ovet kun ovat alkuperäisiä ja priimakunnossa kellarin kauniita peiliovia myöten. Visiitti Väänälään on aikataulutettu ensi viikon maanantaiksi, palaamme oviasiaan murheenkryynien osalta sen jälkeen.