tiistai 23. marraskuuta 2010

Melkein niinku Strömsössä

Näillä kurjilla savolaisilla leveysasteilla vietettiin viime viikonloppua Strömsö-hengessä.

Viikonloppu sisälsi ensinnäkin ruotsinsuomalaisille tyypillistä iloista ja kepeää ynnä vastuuntuntoista sosiaalisuutta naapurin frouvan järjestämien kierrätysvaatekutsujen muodossa. Kierrätysvaatekutsut tarkoittavat sitä, että kokoonnutaan yhteen, jokainen tuo muassaan itselle tarpeettomia vaatteita, joista kaikki saavat valita itselleen ilmaiseksi uusia vaatteita. Hurjan kätevää ja ilahduttavaa. Palasin kotiin kahta kaulaliinaa, mammahousuja ja juhlallista paitaa rikkaampana.

Mainittakoon, että myöhemmin illalla viikonloppu sisälsi muuten vaan iloista sosiaalisuutta ja valkoviinin lipitystä, kun naapurin frouva kutsui ainoastaan naisille tarkoitetuista kutsuista ylijääneen puolisoni syömään tähteitä ja päädyimme jälleen kerran naapuriin istumaan iltaa ja höpöttämään niin rintamamiestaloista kuin kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä.

Nikkarointiosiossa valmistettiin herkkä ja kuvauksellinen ulkovalo joulun tunnelmaa tuomaan. Meillähän ei siis suinkaan ole talon ulkoseinissä minkäänlaisia pistorasioita, joten kaikenlainen joulun tähtösten sähkövoimainen tuikuttaminen on osaltamme mahdotonta. Siispä roudasimme Hirvensalmen sukutilalta kolme heinäseivästä, jotka Panu sitoi Annin vanhalla pyykkinarulla yhteen ja ripusti naruun Tokmannista hankitun kuuden euron tallilyhdyn. Lopputulos on mielestäni kaunis, vaikka se ei näykään naapuriin. Naapurit ehdottivat, että sahaisimme epäitsekkäästi orapihlaja-aitaamme neliön muotoisen kolon, jotta kadun toisella puolellakin voitaisiin nauttia Strömsö-kynttilän loisteesta. Lupaamme harkita asiaa.



Kokkaus oli sitten ehtaa Strömsötä. Sillä aikaa kun minä olin kierrättämässä vaatteita naapurin olohuoneessa, ei puoliso suinkaan lorvaillut kyttäämällä ikkunassa vilahtelevia puolialastomia naisia vaan valmisti vasanpaistista suussa sulavaa svenskatalande bättre folkin tillilihaa tämän ohjeen mukaan. Koska peruskouluruotsilla ei aivan käynyt selville, mitä ovat majrovorit ja eräät oleelliset ruuanlaittoverbitkin jäivät merkityksiltään hämärän peittoon, puoliso käänsi näppärästi sivuston Google Chromen ehdotuksen mukaisesti suomeksi. Sitten vaan seurattiin ohjetta. "Leikkaa kasvikset karkeaksi järkäle" ja "Vedä lientä liedeltä ja lisää tilli nappuloita." Helppoa. Lätt och gott.

Jos joku vielä keksii väittää, että kääntäjien ammattikuntaa ei enää konekielisten käännösten aikakaudella tarvita, on hän minusta pahasti metsikössä.

Strömsössä ei ole omaa "näin eristät rintamamiestalon talveksi 15 eurolla" -osiota, joten siitä voisin kertoa lisää erillisessä jutussa. Energia-asiat askarruttavat näin pakkasten tullen, toistaiseksi olen itse noudattanut niiden osalta pökköä pesään -toimintatapaa. Puuhella lämpiää joka päivä enkä enää ilman osaisi ollakaan.

5 kommenttia:

  1. hihih..kävin täällä kikattamassa ;) Tää on niiiin hyvä blogi,ettei paremmasta väliä!
    Menispä meilläki joskus ku Strömsössä, mutta taidamme kuulua siihen "tätä et nähnyt tv-ssä"-osioon.

    VastaaPoista
  2. mulla on kirja: Ei menny niinkuin Strömsössä. Kerropa niiitä eristysjuttuja!
    t malliina

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ruusalle kehumisesta!

    Harmi kun se kamera oli kateissa mm. sillä hetkellä joku viikko sitten, kun naapurit olivat tulossa kylään ja tekaisin pikaisesti kääretortun. Tai siis yritin. Lopputulos oli kasa neliöiksi murentunutta taikinalevyä jota peitti epämääräinen, vaaleanpunaien mansikka-kermasössö. Naapurit saivat kahvin kanssa suklaata. Eli ei täälläkään aina IHAN niinku Strömsössä...

    VastaaPoista
  4. Laura, mulle kävi ihan samalla lailla kääretortun kanssa! Vannoin etten tee enää ikinä :D
    Eristysvinkit on aina tarpeen, pökköä pesään-periaatetta noudatetaan täälläkin, tosin salin patterit napsahti jo päälle. Alkoi olla sisätiloissa vaan +15 astetta vaikka pönttöuuni huusi posket punaisena. Nyt on lämmin. Puuhella on nykyään täällä paras kaverini :D

    VastaaPoista
  5. Ja siis edellisenä iltana oltiin yhden ystävän luona syömässä ja vietiin sinne jälkiruuaksi täydellisesti onnistunut vadelmaparfait... mikä oli vain vahvistus sille, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, ei olisi pitänyt vetää tuosta jäädykkeestä mitään johtopäätöksiä että "kyllähän tässä nyt kääretorttu syntyy ihan vasemmalla kädellä"!

    Meille ostettiin eilen lämpömittari ja todettiin, että olohuoneen nurkassa lattialla oli 16 astetta. Olohuoneessa oli tosin toinen patteri vielä pois päältä, mutta joka tapauksessa fiilis alkaa olla sellainen että se olkkarin pönttöuunioptio pitäisi toteuttaa kyllä pikimmiten. Yritän saada noista meidän hätäratkaisueristyksistä otettua kuvat tänään niin voin tehdä sen blogijutun sitten...

    VastaaPoista