Drinks are on the house! The bar is open!

(Luuranko kaapista: olin teini-ikäisenä kiihkeä Tom Cruise -fani. Osaan siksi ulkoa kaikki hänen 80-luvun elokuvansa. Nykyisin tunnen asiasta ajoittaista häpeää, varsinkin jos tulee pikkuveljen kanssa puhetta synnyttämisestä ja hän vetää esiin erinäiset istukka-aiheiset viittaukset Tom Cruisen myöhempiin vaiheisiin.)

Cocktail-elokuvaa lainaten, olemme siis avanneet pihallemme anniskeluravintolan. Minusta rintamamiestalon keittiön ikkunan alle kuuluu talvisin lintulauta, ja se ajattelumalli on ukkini ja mummoni perintöä. Olen lukemattomina iltapäivinä nojannut kättä poskeen mummolan keittiössä kissa-avainnaulakon vieressä ja katsellut lintulaudalla hyppeleviä tiaisia. Kissa-avainnaulakko on nyt meidän eteisessä ja keskiviikkona ostettiin vankilan myymälästä myös lintulauta.

Vankilan myymälä on muuten hyvä kauppa. Siellä on vaikka mitä, ja mikään ei maksa paljoa, ja tuntee ostoksia tehdessään kantavansa jonkinlaista vaikeasti selitettävää kollektiivista yhteiskuntavastuuta.

Lintulautaostoksen suorittamisen jälkeen mentiin ruokakauppaan ja parkkeerattiin lemmikkieläinten ruokahyllyn edustalle. Tarjolla oli siementä kuorittuna, pähkinää rouhittuna, talia pallotettuna ja jos vaikka mitä muutakin evästä pihan pikkulinnuille. Kilohinnat eväillä olivat moninkertaiset verrattuna siihen perinteiseen appeeseen, kuorimattomiin auringonkukan siemeniin. Puoliso epäili, tokko degeneroitunut lintuparvi löytää laudallemme jos niille tarjoilee moista simppeliä bulkkiruokaa, ja toisaalta kelpuuttavatko ne perusraaka-aineen jos naapurin laudalla onkin tarjolla vaikka samaa tavaraa valmiiksi kuorittuna.

Minä tuijotin kilohintaa, totesin että elämästä vieraantuminen ei voi pikkulintujen keskuudessa olla vielä tuolla asteella, epäilin myös naapurikilpavarustelun vaikutuksia, ja nappasin mukaan kassalle perinteisen siemensäkin.

Tänä aamuna menin keittiöön, avasin sälekaihtimet ja kurkistin ulos. Lintulaudalla pelmahteli yli kymmenen tiaisen parvi, jolle kuorimattomat perussiemenet näyttivät kelpaavan täysin ongelmitta. Lautapaikan valinnassa ajattelin vain itseäni ja sitä, että keittiön ikkunasta lintuja on mukava katsella, mutta näyttää siltä että sijainti on myös lintujen kannalta otollinen: lähistöllä on ruusupuskia, syreeniaitaa ja kohtuullisen matkan päässä myös orapihlaja-aita, joiden suojiin siemeniä pääsee kätevästi rouskuttamaan.



Muotiblogista lainattu kuvassa näkyvien esineiden hankita- ja kustannusselvitys: Lintulauta Mikkelin vankilan myymälästä parikymppiä, en muista enää tarkkaa hintaa, ja tolppa vanha heinäseiväs puolison sukutiluksilta, hinta työsuoritusperusteinen.

Ja loppuun vielä harrastelijapuutarhurin hapan kommentti: Kyllä marraskuu on sitten kaunista aikaa.