perjantai 5. marraskuuta 2010

Drinks are on the house! The bar is open!

(Luuranko kaapista: olin teini-ikäisenä kiihkeä Tom Cruise -fani. Osaan siksi ulkoa kaikki hänen 80-luvun elokuvansa. Nykyisin tunnen asiasta ajoittaista häpeää, varsinkin jos tulee pikkuveljen kanssa puhetta synnyttämisestä ja hän vetää esiin erinäiset istukka-aiheiset viittaukset Tom Cruisen myöhempiin vaiheisiin.)

Cocktail-elokuvaa lainaten, olemme siis avanneet pihallemme anniskeluravintolan. Minusta rintamamiestalon keittiön ikkunan alle kuuluu talvisin lintulauta, ja se ajattelumalli on ukkini ja mummoni perintöä. Olen lukemattomina iltapäivinä nojannut kättä poskeen mummolan keittiössä kissa-avainnaulakon vieressä ja katsellut lintulaudalla hyppeleviä tiaisia. Kissa-avainnaulakko on nyt meidän eteisessä ja keskiviikkona ostettiin vankilan myymälästä myös lintulauta.

Vankilan myymälä on muuten hyvä kauppa. Siellä on vaikka mitä, ja mikään ei maksa paljoa, ja tuntee ostoksia tehdessään kantavansa jonkinlaista vaikeasti selitettävää kollektiivista yhteiskuntavastuuta.

Lintulautaostoksen suorittamisen jälkeen mentiin ruokakauppaan ja parkkeerattiin lemmikkieläinten ruokahyllyn edustalle. Tarjolla oli siementä kuorittuna, pähkinää rouhittuna, talia pallotettuna ja jos vaikka mitä muutakin evästä pihan pikkulinnuille. Kilohinnat eväillä olivat moninkertaiset verrattuna siihen perinteiseen appeeseen, kuorimattomiin auringonkukan siemeniin. Puoliso epäili, tokko degeneroitunut lintuparvi löytää laudallemme jos niille tarjoilee moista simppeliä bulkkiruokaa, ja toisaalta kelpuuttavatko ne perusraaka-aineen jos naapurin laudalla onkin tarjolla vaikka samaa tavaraa valmiiksi kuorittuna.

Minä tuijotin kilohintaa, totesin että elämästä vieraantuminen ei voi pikkulintujen keskuudessa olla vielä tuolla asteella, epäilin myös naapurikilpavarustelun vaikutuksia, ja nappasin mukaan kassalle perinteisen siemensäkin.

Tänä aamuna menin keittiöön, avasin sälekaihtimet ja kurkistin ulos. Lintulaudalla pelmahteli yli kymmenen tiaisen parvi, jolle kuorimattomat perussiemenet näyttivät kelpaavan täysin ongelmitta. Lautapaikan valinnassa ajattelin vain itseäni ja sitä, että keittiön ikkunasta lintuja on mukava katsella, mutta näyttää siltä että sijainti on myös lintujen kannalta otollinen: lähistöllä on ruusupuskia, syreeniaitaa ja kohtuullisen matkan päässä myös orapihlaja-aita, joiden suojiin siemeniä pääsee kätevästi rouskuttamaan.



Muotiblogista lainattu kuvassa näkyvien esineiden hankita- ja kustannusselvitys: Lintulauta Mikkelin vankilan myymälästä parikymppiä, en muista enää tarkkaa hintaa, ja tolppa vanha heinäseiväs puolison sukutiluksilta, hinta työsuoritusperusteinen.

Ja loppuun vielä harrastelijapuutarhurin hapan kommentti: Kyllä marraskuu on sitten kaunista aikaa.

5 kommenttia:

  1. Kaunista on :D
    Meilläkin linnut saavat ihan perus apetta ja hyvin maistuu! Koivun alla on kaksi lintulautaa ja kova kuhina käy. Sitten kun pakastaa jo ympärivuorokautisesti, niin laitetaan talipötkylääkin tarjolle. Käpy- ja harmaapäätikka tykkäävät.

    VastaaPoista
  2. Joskus vuosia sitten kun ruokin lintuja, tein sen havainnon, että tintit nakkasi ensin suurinpiirtein 10 auringonkukansiementä maahan, ennen kuin löysivät mieleisensä.
    Keväällä oli ruokintapaikan alla niin kauhea sotku ja muutenkin sitä ruokaa sai kantaa selkä vääränä, että lopulta lopetin ruokkimisen kokonaan.
    Mutta kivahan niitä on seurata. Sillä tavalla minäkin opin tuntemaan kaikki talvella ruokintapaikalla käyvät linnut.
    -Rosanna67-

    VastaaPoista
  3. Lintulauta on kiva - ja tuo tolppa on varmaankin tarpeeksi korkea.

    Kun olin teini-ikäinen, meillä kotona oli samanlainen lintulauta samanlaisessa tolpassa. Sijoittelu oli keittiön ikkunan edessä, siinä kohtaa, johon talven aikana katolta tippui lunta. Lopputalvesta lintulauta ei siis enää ollutkaan korkean tolpan päässä vaan lumivallin keskellä. Ja meillä alkoi yhtäkkiä kulumaan auringonkukan siemeniä tosi paljon. Yhtenä aamuna huomasin syyn: baari oli saanut asiakkaakseen rotan!

    Seuraavana talvena lintulauta sijoitettiin toiseen paikkaan.

    VastaaPoista
  4. Joo, piha näyttää kyllä viihtyisyyden huipentumalta tällä hetkellä...

    Meillä tulee tuohon lintulaudan alle näillä näkymin keväällä maalämpökaivon porausurakka, joten uskottelen itselleni että kuorisotku häviää sinne montun syövereihin :) Tuo on onneksi sen verran kaukana talosta että pitää olla lumitilanne viime talven luokkaa ennen kuin kinokset siihen asti yltävät. Toivottavasti. Meidän äitin kauralyhteen söi jouluyönä viime vuonna samasta tolpan lyhenemisilmiöstä johtuen rusakko...

    VastaaPoista
  5. Jep, jatkat perinteitä. Lintulaudalla oli aikoinaan aina Annan kaupasta tuotuja ihraklönttejä - siis kai talipalloja nykykielellä - ja juuri keittiön ikkunan edessä..

    VastaaPoista