sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Arkeologisia tutkimuksia

Ei sitä kameraa edelleenkään ole mistään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi Panun vanha kamera lipaston laatikosta ja blogipäivitykset palaavat taas keskuuteemme. Kera hermoromahduksen, koska vanha sotaratsu-Sony ei aivan vastaa oman näppärän Ixukseni heitä seinään ja ota kuva -helppokäyttöisyyttä.

Haahuilin tässä eräänä unettomana yönä ympäri taloa noin kello kolmelta aamuyöllä, ja sain mielestäni hienon idean: Jahka kaikki suunnitteluasteella olevat remontit etenevät siihen vaiheeseen, että olohuoneen nurkan suihkupömpeli puretaan pois ja olohuoneeseen avautuu jälleen kulku suoraan eteiskäytävästä, voisimme ryhtyä radikaaleiksi ja sulkea pois käytöstä olohuoneen ja makuuhuoneen välisen oven. Näin makuuhuone aka nurkkakamari jäisi vähän syrjään kulkuväylältä, mutta talon ympäri pääsisi edelleen haahuilemaan jos uneton yö yllättäisi.

Aina rationaalinen puoliso kysyi aamulla idean esittelyn jälkeen, miten ajattelin ratkaista sen oviaukon sulkemisesta syntyvän ongelman, että nurkkakamari on tapetoitu ja tapetti on molempien mielestä säilytettävä tuleville sukupolville. Muistelin nähneeni vintillä joitain tapettirullia ja syöksyimme saman tien sinne. Makuuhuoneen tapettia ei löytynyt, sen sijaan löytyi mielenkiintoinen pahvinpala, joka oli oikeaoppisessa konservointihengessä poistettu olohuoneen seinästä nähdäksemme suihkupömpelin rakentamisen yhteydessä. Pahvista löytyi fantastinen arkeologinen kerrostuma:

Päällimmäisenä oli luonnollisesti olohuoneen nykyinen tapetti, joka henkii vahvaa 70-lukulaisuutta. Se on hitusen mykistävä, mutta hyvänä puolena täytyy mainita, että siihen on jo aikalailla tottunut. Erikoismaininnan arvoinen ominaisuus on se, että tapetti näyttää karvaiselta olematta kuitenkaan sitä, pinta on sileää paperia.



Puoliso hyökkäsi pahvin kimppuun kera puutarharuiskun ja sitkeän vesisumuttelun jälkeen nykytapetin alta löytyi kuuskytlukulainen, vaaleasävyinen ruudullinen tapettikerros, joka oli ihan nätti. Aloittelevat arkeologit unohtivat kuvata tämän osion, ja tänä aamuna tapettikerrostuma paloi jo iloisesti keittiön hellassa, mutta onneksi tapetti pilkottaa muutaman sentin alueella olohuoneen patterin takaa ja näyttää siis tältä:



Tämän jälkeen seurasi yllätysten yllätys: Kuuskytluvun ruututapetin alta löytyi vielä yksi, nähdäksemme siis alkuperäinen olohuoneen tapettikerros. Se on sävyltään vaalean ruskea, siinä on tummalla ruskealla ja kullalla tehtyjä lehti- ja oksakuvioita, ja tyyliltään se on nähdäkseni niin sanottu muraalitapetti, joita käytettiin paljon 40- luvulla ja vielä 50-luvun alussakin. Tapetti on kaunis, ja haluaisin löytää jostain vastaavaa. Ongelma on se, että ainakaan kahdessa tietämässäni vanhojen tapettien myymälässä, Tapettitalossa tai ruotsalaisessa Lim&Handtryckissä eli muraalitapetteja näkynyt. Tyydymme siis toistaiseksi ihailemaan tapettia tästä alta, ja vinkkejä tuon kaltaisen tapetin löytämiseen otetaan ilolla vastaan:



Se alkuperäinen ongelma, nurkkakamarin ja olohuoneen välisen oven sulkeminen ja oviaukon tapetointi, on edelleen suunnitteluasteella. Kiihkomielisesti kaikkia taloon tehtäviä muutoksia vastustava puoliso on sitä mieltä, että saman asian ajaa jos yksinkertaisesti sulkee oven ja lykkää olohuoneen puolella pianon oviaukon eteen, jolloin ovi kokee luonnollisen poistuman ovikäytöstä mutta on helposti palautettavissa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Minua ja herkkää esteettistä silmääni moinen väliaikaisratkaisu ahdistaa, mieluummin purkaisin oven karmeineen ja listoineen, veisin ne vinttiin visusti talteen, levyttäisin oviaukon umpeen ja tapetoisin sen molemmin puolin, olohuoneen puolelta sillä uudella olohuoneen tapetilla jonka nyt satumme olohuoneen neljänneksi tapettikerrokseksi joku kaunis päivä valitsemaan. Makuuhuoneen osalta elättelen toivoa siitä, että pikkukamarin yhdestä seinästä, joka on tapetoitu nurkkakamarin tapetilla, voisi varovasti kastellen ja irti liu'uttaen siirtää pari vuotaa makuuhuoneen oviaukon peitoksi.

Epäilyttää tosin, että irrotettu ja uudelleen liisteröity paperitapetti saattaa lopputuloksen osalta edustaa koiran oksennus -kategoriaa. Vaan yrittää toki sopii, ainakin jos saan rakkaan puolison taivuteltua oviaukon viimeistellymmän sulkemistyylin kannalle.

6 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä oikein hyvin esteettisen silmän - minulla on sama vaiva :-) Mutta kuitenkin, tuntemattoman tulevaisuuden käyttötarpeita ennakoimaan pyrkivä minäni kehottaa vain tyynesti sulkemaan sen oven ja elämään kuin sitä ei olisikaan - kunnes sitä taas joskus elämäntilanteiden ja huoneiden käyttötarkoituksen mahdollisesti muuttuessa tarvitaan, jossa tapauksessa ei tarvitse kuin siirtää se piano eli piironki pois tieltä ja avata ovi.

    Esteettistä silmää voi myös ajatella hämäävänsä peittämällä oven vaikkapa seinäverholla - sillä voi vaikka selittää eliminoivansa ei-toivotun akustisen heijasteen pianon takaa :-)

    Jos kuitenkin päädytte laittamaan oviaukon umpeen, niin miten olisi, jos vain irrottaisitte listat oven ympäriltä ja jättäisitte oven ja karmit sinne levyjen taakse? Ja jos kahvat täytyy irrottaa, niin tallettaisitte sinne oven kanssa samaan väliin. Näin ovea joskus mahdollisesti käyttöönottava varmimmin löytää kaikki tarvikkeet.

    Ja tässä taustalla kuuluu taas se kokemuksen syvä rintaääni: Meillä palautettiin yksi umpeenlevytetty ovi käyttöön. Karmi oli jätetty paikoilleen ja ovi talletettu piharakennuksen vintille. Mutta jostain kumman syystä karmista oli pitänyt irrottaa saranat ja lukon vastinrauta, ja niitähän ei ollut missään! Eikä samanlaisia saranoja löytynyt, vaikka niitä metsästettiin kissojen koirien ja muiden jäljittävien otusten kanssa ympäri Suomea! Niinpä sitten piti istuttaa sekä oveen että karmiin lähinnä samannäköiset rompetorilta löytyneet saranat ynnä karmiin melkein oikeanlainen vastinrauta. En vaan voi käsittää, miksi nekin helat oli pitänyt irrottaa ja hukata!

    terveisin A13

    VastaaPoista
  2. Tuo oven säästäminen on kyllä hyvä pointti, siitä eilen jo rintamamiestalofoorumillakin Pekka Huhdan kanssa vaihdettiin ajatuksia. Meillä noi viiluovet on vielä aikalailla täsmälleen saman värisiä kuin piano... Tunnustin siis jo eilen puolisolle, että taisit olla oikeassa sen oviaukon suhteen, ehkä senkin energian ja ajan voi käyttää johonkin tähteellisempään kuin oviaukon turhaan tukkimiseen. Kun nyt kerran tällä säilyttämis- ja alkuperäistämislinjalla on päätetty pysyä!

    VastaaPoista
  3. Miten olisi sopivan kokoisten (=ovet jäävät piiloon) kirjahyllyjen tai vaatekaappien sijoittaminen oven molemmille puolille? Sekä estetiikka että konservointi onnistuisi, puhumattakaan siitä, että säilytystilaa tulisi lisää!

    VastaaPoista
  4. Tuo on se kikka, jota makuuhuoneen puolelle onnyt viritelty - puolison vaatekaappi peittää kauniisti koko oviaukon kun sen päälle on lastattu pari säilytystiloja laajentavaa pahvilaatikkoa. Olohuoneen puolella oviongelma on kirvelevämpi, koska tällä puolella ei ole eikä tänne oikein mahdukaan mitään sellaista mööpeliä, jolla oven saisi kokonaan peittoon. Seuraavaksi on tulossa huutokauppalöytöjen esittelypostaus, jossa on yksi olohuoneeseen tuleva iso kaappi, mutta sekin on liian matala ja lisäksi oven edessä väärässä paikassa...

    VastaaPoista
  5. Laita piirongin päälle riittävän iso taulu tai peili;)

    VastaaPoista
  6. Entäs piano tai piironki tms. oviaukon peitoksi ja kaunis 50-lukulainen ryijy sen yläpuolelle? No, ehkä olette jo kehittäneet tähän mennessä ratkaisun...

    VastaaPoista