Saunafinaali

Meillä on tapahtunut vaikka mitä blogijutun arvoista, mutta puolison opinnot ovat siinä vaiheessa, että taloutemme ainoa bloggausväline on ainoaan mahdolliseen bloggausaikaan eli iltaöisin varattu päivä ja viikko toisensa perään. Ei ole siis blogattu, ei.

Mutta sen sijaan on tehty vaikka mitä muuta! En rupea työntämään kaikkea yhteen kertomukseen, joten nostan esiin nyt tärkeimmän: Meidän sauna on ihan lopullisesti valmis. Val-mis.

No, aika iso osahan siitä on ollut valmista jo 60 vuotta. Niin kuin vaikka koko pukuhuone ja pukuhuoneen ja saunan välinen ovi. Eihän tuolle olisi raaskinut mitään ehostusta tehdä.

Minusta on jotenkin hienoa, että 60 vuotta vanha, peilioven peiliksi ihmiskäden muotoilema puu elää edelleen vuodenaikojen mukaan - kuten tuosta maalaamattoman suikaleen paljastumisesta talviaikaan huomaa. Hassua.

Ja sekin, mikä on meidän remontoimaamme, on ollut pääosin valmiina jo kesäkuusta 2011 asti. Niin kauan, että sauna ei ole enää vitivalkoinen ja uutuuttaan hohtava, vaan paneelit ovat jo kellastuneet muualta paitsi ikkunan alta, jossa auringonvalo ei pääse tekemään temppujaan.

Saunassa oli siis valmista ihan kaikki muu, paitsi ne aina ja joka paikassa laittamatta jääneet listat. Kattolistoista puuttui osa - ne ovat uusiotuotantoa mutta menevät kyllä täydestä jos vertaa alkuperäisiin. Ja lisäksi puuttuivat ikkunoiden listat ja oven listat. Ensin niitä ei ollut, sitten kun ne vihdoin ilmestyivät, niistä puuttui aika kauan maali. Nyt on molemmat.



Pukuhuoneen ja saunan välisen ikkunan listat ovat alkuperäisiä, saunasta kesällä 2010 purettuja. Emme silloin vielä ymmärtäneet ottaa ihan jokaista listanpätkää talteen, joten listoja ei ollut tallella tarpeeksi ja tuo ovenkarmin vasemman puolen lista on joku mikälie autotallista löytynyt uusi rimanpätkä. Ihan hyvin ajaa asiansa kyllä.

Ja ulkoikkunaankin tuli listat, jotka maalasin samalla kuin muutkin ikkunaa ympäröivät systeemit. Pystylista on ohennettu niin, että se ikään kuin sulautuu kaarevaan kattolistaan ja näytti pöljältä, jos maalasi tuon pelkän ikkunalistan. Siksi sutaisin maalin ylös kattoon asti. En tiedä, onko sekin pöljää.

Kun ensin oli aika pitkään katsellut listatonta saunaa ja sitten useamman kuukauden saunaa maalaamattomien listojen kera, ja sitten näki ensimmäistä kertaa tämän kätöstensä jälkeen, tuli kyllä jonkinlainen ymmärrys sitä kohtaan, miksi ihmiset ovat joskus ammoisina aikoina ylipäänsä ruvenneet maalaamaan noita listoja. Ja edelleen jatkavat sitä tapaa.

Saunasta tuli nimittäin maalattujen listojen myötä jotenkin viimeistelty. Sellainen, että se ei näytä enää yhtään remontoidulta saunalta, vaan saunalta, joka on ollut aina tuollainen. Ero entiseen on ihan selvä, ja se kummastuttaa minua. Ja sauna näyttää nimenomaan alkuperäiseltä, kun se ennen oli minusta ihan itsestäänselvästi remontoidun näköinen. Ehkä, öhöm, keskeneräinen remontti sitten pistää silmään vaikka miten olisi tottunut parin vuoden aikana oman saunansa ulkoiseen olemukseen.

Yksi syy siihen, miksi sauna näyttää niin autenttiselta, on varmasti ihan nappiin mennyt maalivalinta. Tässä pukuhuoneen ja saunan väli-ikkunassa on nimittäin sekä uutta että alkuperäistä maalia. Ero on melko marginaalinen ja johtuu luultavasti ennen muuta siitä, että 60 vuotta vanha öljymaali on jo liituuntunut ja nokeentunut. Uusi maali on Uulan ovi- ja ikkunamaalia. Purkki on jo ainakin vuoden vanha, ja sävyn nimi on Oliivi. Jostain syystä en löytänyt sitä tämän hetken värikartoista. Kääk. Meillä on vielä kellarin ikkunan karmit sekä sokkeli maalaamatta, ja niihin pitäisi saada tuo sävy. Ehkä se jotenkin tilaamalla onnistuu, pitää kysyä Uulalta kunhan edellä mainitut joskus päätyvät to do -listan kärkeen.

 Tässä vielä toinen esimerkki aika hyvin yksi yhteen olevasta sävyvalinnasta. Maalasin listat ja karmin toisen puolen vain kahteen kertaan, ettei pinnasta tullut liian uusi ja kiiltävä. Kauhean paksua maalikerrosta kun ei silloin alunperinkään ole saunaan sudittu...
 

Niin että nyt se on ihan valmis. Meidän sauna. Paras sauna maailmassa. Siellä on hyvät löylyt ja riittävästi ilmatilaa hengittää. Se lämpenee nopeasti ja sopii täydellisesti pikkulapsiperheeseen, kun mukulat voivat puljata ammeissaan lattialla ja aikuiset lämmitellä lauteilla samalla kuitenkin lyhyen vasteajan pelastusetäisyyden päässä. Se miellyttää myös esteettistä silmää ja sopii meidän talon kellariin kaikkine remontteineen ihan täydellisesti. Ja pukuhuone on edelleen lempipaikkojani talossa. Siellä on joku semmoinen... rauha. Aika on pysähtynyt. Ja muutenkin on meininki kuin Viri Teppo-Pärnän Tuuman uusimman vuosijulkaisun artikkelissa "Mennyttä pukuhuonetta etsimässä".

Koko Löylyn sylissä -julkaisu on muuten ihana. Yhtä ihana kuin meidän sauna. Julkaisua voi tilata Tuuman sivuilta tästä.

Ps. Saunan valmistumisen venähtäminen parilla vuodella on toki aiheuttanut sen, että lattian puurallit ovat raapineet vähän maalia irti betonista ja täten sauna pitäisi ottaa remonttilistalle jo toistamiseen. Vaan antaapa olla vähän aikaa, ainakin siihen asti että saadaan vähän useampi kohta talosta tälle Ihan Kokonaan Jo Valmista -kategoriaan.

Perästä kuuluu, sanoi Perinnemestari

Moni tämän blogin aihepiiriin suuntautunut tietää varmasti vanhoja taloja ja niiden kunnostusta käsittelevän Perinnemestari-televisiosarjan vuodelta 2009 sekä sarjan teemoihin uppoutuvan, WSOY:ltä vuonna 2010 ilmestyneen Perinnemestarin remonttikirjan. Molemmista sekä aihepiiristä yleensäkin löytyy lisätietoa osoitteesta www.perinnemestari.fi. Olen kursorisesti vilkuillut tv-sarjan uusintoja, kun en telkkaria juuri katso, ja puhkilukenut kirjan. Se on mukavalla tavalla kirjoitettu makasiinityyppinen lukemisto vanhojen talojen sielunelämään sekä asujien että itse rakennusten näkövinkkelistä. Suosittelen lainaamaan kirjastosta tai ostamaan omaksi, jos teema on lähellä sydäntä.

Ja kansalaiset, nyt seuraa tiedonanto jota olen pantannut jo pidemmän aikaa: Perinnemestari-sarjan ja kirjan tekijältä Hannu Rinteeltä on ilmestymässä ensi keväänä, tarkemmin sanottuna 20.3.2013 uusi kirja. Sen nimi on Perinnemestarin rintamamiestalo ja se näyttää sitten ilmestyttyään näin kutsuvalta:

Minusta on ihan yyyyyyyyyberhienoa ja mahtavaa ja upeaa, että tämä rakas asumismuotomme saa kokonaisen oman, tuoreen teoksen. Vielä hienompaa on se, että kirja käsittelee rintamamiestaloja nimenomaan perinnerakentamisen ja -remontoinnin näkökulmasta, ei kaikki uusiks -tyyppisestä rautakauppavetoisen saneeraus- ja peruskorjausvinkkelistä.

Olisin kirjasta innostunut jo ihan pelkästään kirjan itsensä vuoksi, mutta toki oman lisänsä tähän jännittävään odotukseen tuo se, että me olemme taloinemme mukana tässä kunniakkaassa hankkeessa. Hannu kävi valokuvaajansa kanssa meillä visiitillä viime kesänä keskellä katto- ja oviremonttia ja päivän aikana tuli esiteltyä omien ajatusten ja asumuksen lisäksi myös muun muassa naapurin Pauli. Meistä tulee kirjaan samantyyppinen taloesittelyjuttu kuin Perinnemestarin remonttikirjankin taloesittelyt, ja lisäksi Hannu on työstänyt meidän kellarirempasta tarinaa kirjan maanalaiseen osioon.

Täällä siis odotellaan maaliskuuta innolla muutenkin kuin Vuokon 1-vuotissyntymäpäivien vuoksi. Toivottavasti kirja löytää paljon lukijoita ja on omalta osaltaan edistämässä rintamamiestalojen niiden arvolle sopivaa kunnostusta ja ylläpitoa. 

Puuhasunnuntai

Koska tavallinen työ- ja opiskeluarkemme vaatii joka toinen viikko pyöriäkseen mummotyövoimaa, hennomme harvoin vaivata mummoja viikonloppuisin. Tämän vuoksi yhteiset remonttihetket ovat perin harvassa. Tänään toinen mummoista sattui kuitenkin olemaan ohikulkumatkalla ja pysähtyi iltapäiväksi viettämään laatuaikaa lapsenlapsen kanssa, joten meillä oli kerrankin mahdollisuus viettää pyhäpäivä maan alla raataen.

"Yhteinen" remonttihetki oli tosin tälläkin kertaa pääosin sitä, että puoliso hioi sementtiliimaa pyykkituvan lattiasta ja minä kyykötin saunassa ja nyhersin Porin Mainion ruosteenpunaisiksi pätkähtäneitä luukkuja grafiittipastalla siistimmiksi.



Koska työtilaisuus tuli yllättäen, olivat työvälineet melko köppäiset, mutta kyllä ne luukut lopulta mustiksi muuttuivat. Vähän jyrkän mustiksi tällä erää, itse asiassa, mutta kylläpä ne tuosta tasaantuvat. Ja kiuas ja muuripata näyttävät nyt jotenkin enemmän yhteenkuuluvilta kuin ennen.



Pyykkituvan osalta työnjako on se, että puoliso ja appiukko vastaavat siitä varsinaisesta remontista ja minä sorvailen yksityiskohtien kanssa. Ostin taannoin huuto.netistä seitsemällä eurolla vanhan, puisen lääkekaapin ja olen pusaamassa siitä kaappia kellarin vessaan. Maalit olikin jo poistettu joidenkin päiväunien aikaan, tänään sain kaapin hiottua ja vanerioven kastuneet kulmat puristettua Erikeeperin avulla takaisin ruotuun. Huomenna pitää ostaa pensseli ja maalata kaappi itsenäisyyspäivän kunniaksi, komerosta löytyi joku Helmi-kalustemaalin valkoinen jämä joka saa nyt luvan kelvata kun perinnerakentamishengen mukaista valkoista öljymaalia ei ole valikoimissa. Kellarin vessaan on näillä näkymin tulossa mustavalkoista Enso-levyä lavuaarin ympärille joten kaapinkin lienee soveliasta olla valkoinen.



Loppuiltapäivän vietin pyykkitupatyömaalla rakennussiivoojana. Hiontahomman jäljiltä kellarin rappu oli taas, ties kuinka monennen kerran, betonipölyn peitossa vaikka tällä kertaa ovetkin oli asianmukaisesti teipattu. Se pöly siirtyy todistettavasti siis jopa seinien läpi. Kellarissa tuli taas kerran mieleen, että olisi pitänyt ostaa a) teollisuusimuri ja b) kunnollinen työmaavalaisin jo toissa kesänä, nyt on tuherrettu jo monta omaa ja kavereittenkin pikkuvikaista varaimuria imureitten hautausmaalle tuon betonipölysaasteen takia. Ja puolihämärässä kellarissa on vähemmän mieltäylentävää työskennellä. Työmaavalona meillä toimii ensimmäiseen omaan kotiini Joensuun Anttilasta vuonna 1994 hankkimani jalkalamppu, jonka nimi on Mats Golvlampa. Hän ei ole parhaimmillaan remontti-olosuhteissa, mutta joutuu tahtomattaan niissä loppuelämänsä viettämään.



Ja ei, meillä ei ole taas kellarin ikkunaremonttia - kunnostetut ikkunat on vain suojattu kalkkimaaliroiskeilta pahvilla.

Pyykkitupa on nyt valmis kalkkimaalausta varten ja puoliso tekikin parin seinän testikastelun ja - maalauksen jo tänä iltana. Lopputulos ei näyttänyt maailmaa mullistavalta, mutta tuo olikin vasta ensimmäinen kerros. Välineurheilua olemme sentään sen verran harrastaneet, että kalkkihakkuri on hankittu. Juuttaan kallis peli sekin, mutta kokeneempien kalkkimaalareitten mukaan hintansa hankkiva.

Kävin lauantaina kellarissa kiikuttamassa pihalle unohtuneen tuulilasinpesunestepönikän autotalliin. Kun avasin oven käytävästä pyykkitupaan, tuli wau-olo. Vaikka pyykkitupa on vielä varsin kaukana siitä hetkestä, jolloin ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörähtää siellä käyntiin, on tuo kellaritila silti jo jotain aivan muuta kuin se maapohjainen öljysäiliövarasto, josta tämän remontin aloitimme.



Kiistatonta edistystä.

Saunan lumoissa

Löysin kummallisesti joulukuun päiväyksellä tietokoneen syövereihin tallennettuja valokuvia viime vuoden elokuulta, jolloin saunaremontti oli alkutekijöissään. Tässä pari otosta maistiaisiksi:



Tuossa yllä puoliso kuorii muovimattoa saunaan rakennetun kylpyläosaston lattiasta. Huomatkaa brasilialaiset turvakengät.

Tässä puolestaan aimo kasa purkujätettä, joka tuli lähinnä löylyhuoneen ja tuon kylpyosaston välisestä seinästä:



Ja tässä otos, jossa ikkunan alta irronneet tiilet on muurattu takaisin paikoilleen sen jälkeen kun niitä oli irrotettu pari varvia ja todettu, että enempi purkaminen ei ole tarpeen kun seinät olivat ihan kunnossa:



Meillä on muotoutunut tavaksi käydä saunassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tänään saunapäivä oli tosin tiistai, koska huomenna olen menossa saunaan työpaikan naisten kanssa.

Mietin äsken löylyissä lötkötellessäni, että sauna on kyllä noin viiden kuukauden testijakson perusteella osoittautunut juuri niin hyväksi kuin alussa aavistelimmekin. Löylyt ovat hyvät ja pehmeät ja sauna lämpiää ainakin näin muutamalla pakkasasteellakin rivakasti. Toisaalta saunan eteinen on mukavan viileä vilvoitteluun. Sauna kuivuu nopeasti saunomisen loputtua, kun muistaa lisätä pesään puita viimeisten löylyjen jälkeen. "Vanhanaikainen" saunamalli, jossa pesutila on samassa kiukaan kanssa, on tuon kuivumisen kannalta järkevä ratkaisu kun pesutilan kuivumista ei tarvitse erikseen murehtia. Lattia ei ole ainakaan vielä ollut jääkylmä paljaaltaankaan, mutta puurallit lisäävät toki saunomismukavuutta. Räsymatto riittää jalan alle pukuhuoneen puolella. Rallien nostaminen pystyyn ja lattian lanaaminen kuivaksi sekä räppänöiden avaaminen eivät ole ainkaan vielä tuntuneet ylivoimaisilta toimenpiteiltä saunomisen jälkeen. Sauna ja pukuhuone pysyvät saunapäivien välillä peruslämpiminä patterien avulla.

Sitten ovat tietysti ne tunnelma-asiat. Saunapuhtaan, kylpytakkiin käärityn punaposkisen lapsen kantaminen ylös viileitä kellarin portaita on juuri niin mukavaa kuin arvelinkin. Moderni kiuas lasiluukkuineen on kiva, koska saunassa ei tarvitse kattovaloa. Pukuhuoneen puolelta ikkunan kautta tuleva valo yhdistettynä liekkien loimotukseen luovat leppoisan saunatunnelman. Ja jostain syystä se vaan on ihan eri tavalla rentouttavaa istua penkillä ja kaataa kauhasta vettä päähän kuin seisoa suihkun alla - suihku on siis melko vähällä käytöllä, vaikka vettä tulee kieltämättä melko harvoin lämmitettyä vesipadassa. Pata on silti yksi saunan ehdoton tunnelmanluoja, sitä on mukava lauteilta katsella.

Sauna tuntuu edelleen jotenkin käsittämättömältä luksukselta - kannattaa siis asua vuosikausia askeettisissa oloissa niin osaa arvostaa elämän pieniä mukavuuksia. Aprikoin äsken puolisolle, mahtaako tuleva kellarin pyykkitupakin aiheuttaa jatkossa samanlaista käsittämättömän luksuksen tuntemusta, remontin jälkeisestä keittiötilanteesta puhumattakaan.

Jää nähtäväksi, mutta ainakin nuo tässä postauksessa esitellyt ennen-kuvat luovat uskoa siihen, että kyllä sitä valmistakin tulee kun jaksaa vain olla riittävän pitkämielinen.

Huonekaluprojekti: Saunakamarin piironki

Kun ostimme talon, oli saunakamarissa tämän näköinen, blogissa jo aiemmin esiintynyt piirongintekele:



Tekele on tässä harkittu sanavalinta, piironkipolo oli aika huonossa kunnossa. Siitä puuttui takalevy ja hyllyt ja sen pinta oli päällystetty kiinni liimatulla linoleuminpalasella.

Minä kuitenkin tykästyin tuohon piirongin muotoon, varsinkin keskimmäiseen, kuperaan oveen. Kun se oli paikalleen täysin sopivan kokoinen ja joka tapauksessa saunakamariin tarvittiin kaappi, päätettiin tuo löydös kunnostaa.

Sattuneesta syystä usein käy niin, että noiden päätösten jälkeen kuvaan astuu toimelias anoppi, joka lopulta suorittaa kyseisen kunnostustoimenpiteen ja me saamme nauttia valmiista lopputuloksesta. Tällä kertaa tosin osallistuin itsekin sentään jonkin verran projektiin.

Tässä on lähtötilanne. Piironki raijattuna anoppilaan, lämmin huhtikuun päivä ja mahdollisuus poistaa maalia pihamaalla. Tässä kohtaa huomasimme, että myös piirongin kansilevyssä oli ollut samanlainen kovera muoto kuin ovessakin, mutta tuo koveruus oli melko krouvisti sahattu joskus aikojen saatossa suoraksi.



Maalinpoisto paljasti, että piironki oli ennen nykyiseen turkoosiin asuunsa päätymistä ollut myös kellanruskea. Näiden muovimaalikerrosten (Miranolia, epäilen) alla oli vihreä öljymaalikerros, ja sen alla vielä ilmeisesti petsaus.



Muovimaalikerrostumien alle oli jäänyt piirongin öljymaaliaikakaudelta peräisin oleva koristekukkasen ääriviiva. Piirsimme tussilla vahvistetut viivat ja jäljensimme kuvan muovikalvon palaselle myöhempää rekonstruoimista varten.



Maalinpoistoa suoritettiin sen verran hellävaraisesti, että myös kukkasen väritys saatiin esiin kahden päällimmäisen maalikerroksen alta.



Tässä vielä hieno yksityiskohta, jonka Blogger luultavasti sumentaa sössöksi.



Koska kyseessä oli kuitenkin vain kellarisaunan eteiseen tuleva, puolet alkuperäisistä osistaan menettänyt kaapinrohjake, emme sen kummemmin säästelleet noita alkuperäisiä pintoja vaan poistimme maalin kokonaan. Tämä epäortodoksinen entisöintitoimenpide paljasti yllätyksen: Tuo öljymaalikerros kukkineen ei ollutkaan se alkuperäinen piirongin ulkoasu. Maalinpoiston jälkeen paljastui, että ovissa oli ollut vielä kukkasiakin aiemmin hienot puuleikkaukset, jotka oli kuitenkin jossain vaiheessa irrotettu.



Tulkitsen, että piironki onkin itse asiassa kaikkine kaarevuuksineen ja puuleikkauksineen ollut joskus joko peilipiirongin alaosa tai sitten muuten vaan hieno mahapiironki. Olisi kiva tietää, mistä ja milloin se on alun perin meidän saunakamariimme päättyneen matkansa aloittanut.

Tässä vaiheessa minä ja kamera poistuimme paikalta ja anoppi astui remmiin. Maalinpoiston ja hionnan jälkeen piironki pohjamaalattiin Uulan ovi- ja ikkunamaalilla, sävyllä Oras. Sitten kaappi körötteli takaisin Mikkeliin ja minä poloinen sain ryhtyä suttaamaan kukkasia oviin. Paremman puutteessa kukat maalattiin Tiimarin askarteluväreillä, tässä kuva vaiheesta jossa lehti oli valmis mutta kukka vielä keskeneräinen.



Kukat tulivat kaikkiin oviin. Sen jälkeen piirongin taakse naulattiin taustalevy ja askarreltiin hyllyt vanhasta vanerista, joka kulkeutui taannoin mukanamme Jyväskylän aarresaarelta. Ja sitten se vietiin vastavalmistuneeseen saunaan, takaisin omalle paikalleen.



Piirongissa säilytetään saunapyyhkeitä ja käytännössä täydellisiksi osoittautuneita Nationale Volksarmeen ylijäämäpyyhkeitä. Sekä pullonkorkinavaajia ja juuriharjoja ja pesuvamppuja ja lapsen kylpyleluja ynnä muuta tuikitarpeellista, joka kuuluu saunomiseen. Ja piironkivanhus palvelee tässä tehtävässä oivallisesti.

Vaikka tämä projekti ei millään muotoa vastaa oikeaoppista huonekaluentisöintiä, jotain kerrostumaa kuitenkin jätettiin näkyviin. Jotenkin arvelisin, että piironki on saattanut jossain vaiheessa palvella myös lastenhuoneen kalustuksena.

Saunafiilistelyä

Edellisessä postauksessa laukattiin läpi saunaremontointi. Nyt kun se on valmis, sen parissa voi hieman fiilistelläkin. Minä voisin viettää saunassa päivät pitkät, keksin koko ajan tikusta asiaa että pääsisin käymään siellä. Käydessäni hymistelen.

Saunaan mennään rapun ja käytävän kautta. Nuo ruskeat peiliovet kellarissa ovat minusta hienoja. Vasemmalla on kaksi ovea, joista toinen ei näy kuvassa. Se ensimmäinen on rappujen alus, jossa varastoidaan kesällä talvipiharojua kuten lumikolaa ja talvella kesäpiharojua kuten kukkakattiloita ja pihapöytää ja -tuoleja. Toinen vasemmalla on perinteinen perunakellari. Suoraan edessä on saunan ovi ja oikealla on maapohjakellari, josta tulee pesutupa. Sieltä pääsee myös tekniseen tilaan maalämpöpumppua ihmettelemään ja autotalliin. (Ihmettelemään lähinnä sitä, mitä kaikkea törkyä olemme sinne ehtineet alle vuoden aikana hankkia.)



Saunakamarin oven takaa paljastui ensi kertaa talossa käydessämme tällainen näkymä:



Minä olin jo kaavailemassa tuonne pyykkikonetta, mutta rakennusarkkitehtimme pyysi harkitsemaan - tila oli hänen mielestään liian tunnelmallinen ja hieno uhrattavaksi pyykinpesun alttarille. Niin syntyi ajatus pyykkituvasta maapohjakellarissa ja saunakamari sai pysyä saunakamarina. Nyt siellä näyttää tältä - ei suurta muutosta, mutta pientä fiksausta kumminkin:



Tässä näkymiä vielä toisesta nurkasta katsottuna:



Irtaimisto noudattaa jo kaikille varmasti tutuksi tullutta kaavaa. Penkki oli, kuten ennen-kuvasta näkyy, saunakamarissa jo valmiina, laiska emäntä on raapinut osan istuinlankkujen maaleista mutta se(kin) homma on edelleen kesken. Penkistä tulee samanvärinen kuin kaapista, joka siis myös oli saunakamarissa. Siitä puuttui taustalevy ja hyllyt ja sen kunnostaminen oli mielenkiintoinen projekti, josta olen aloittanut oman blogijuttunsa. Se(kin) homma on edelleen kesken. Kaapista tuli kumminkin niin kaunis, että julkaisen tarkemman kuvan siitä jo nyt:



Puolikuntoisen penkin päällinen on muiden Jyväskylän aarteiden joukossa ollut keinutuolin matto, samasta osoitteesta on peräisin myös saunakamarin ja kellarikäytävän identtinen räsymattopari. Hieno fasettihiottu peili löytyi roskalavalta ensimmäisen Mikkelin-kodin pihalta ja istuu saunakamariin kuin valettu. Suunnittelin maalaavani kehykset samalla Uulan Oras-sävyllä kuin kaapin ja penkinkin, mutta autenttisuuden nimiin vannova puoliso toppuutteli. Olkoon alkuperäisessä maalissaan.

Puulaatikko on peräisin itänaapurista, se palveli meidän ukin ja mummon mökkisaunassa halkolaatikkona kunnes tätini lahjoitti sen minulle. Siinä ei valitettavasti lue sisältöä, tekstistä käy ilmi ainoastaan se, että osakeyhtiö Karelia Eksport on lähettänyt rautateitse jotain Suomeen Joensuuhun.



Mitenkään haluamatta olla puolueellinen, ehdoton suosikkini saunakamarin sisustuksesta on kuitenkin tuo penkin päälle parisuhteen laatuaikaa -tyyliin kiinnittämämme naulakko. Se puolestaan on peräisin Kainuun korvesta, jossa se oli alakerran keittiön seinällä. Ei sitä voinut sinne jättää, vaikka eteisemme olikin jo varustettu Alvar Aallon Paimion parantolaan suunnittelemilla naulakoilla ja yläkerran eteisessäkin oli kiva vanha naulakko mallia paikallinen puuseppä. Naulakon paikka on ilman muuta saunakamarissa, jossa sen harteilla lepää iso osa koko huoneen tunnelmasta. Sille ei ole tehty mitään muuta kuin pesty siitä pois pölyt ja linnunkakat - lakkapinta on priimakunnossa ja naulakoiden värikkäissä, puisissa pompuloissa saa eletty elämä vähän näkyäkin.



Toisella päätyseinällä on jo aiemmin esittelemäni painokuva Helene Schjerfbeckin maalauksesta. Tunnelmanluoja tämäkin.



Itse saunan melkein kaikki jo valmiit yksityiskohdat ja muut nakaleet on kuvattu jo edellisessä remonttitarinassa. Tämä jäi kuitenkin pois kuvista - tuo on se sellainen noin miljoonasta suomalaisesta saunasta löytyvä kuparinen löylymittari, jossa lukee latinaksi "terve sielu terveessä ruumiissa". Saimme sen lahjaksi appivanhemmilta, joiden kiuaskivien vaihto karkasi hieman lapasesta ja johti melko mittavaan saunaremonttiin tähtitaivaineen ja vuolukivipintoineen. Mittari olisi ollut siellä ehkä hieman last season. Tässä kuvassa muuten näkyvät ne riittävästi alkuperäisen näköiset listatkin:



Fiilistelyjen lopuksi vielä pari kuvaa itse saunasta. Emalivadit on ostettu mökkeilyreissulla Puumalasta. Tästä kuvasta huomaa myös sen, että kellarisaunaksi saunamme on varsin valoisa, eikä ikkunaa tarvitse ruveta sen kummemmin peittelemään - ulkopuolella on penger, jota reunustaa tiheä ruusupusikko.



Tässä sauna vielä ikkunasta päin kuvattuna. Minusta tässä näkyy hyvin se "yleinen sauna" -fiilinki, josta remonttipostauksessa selitin. Mainitsemisen arvoiset ovat nuo selkänojapuutkin - saunanrakentajaperfektionisti ei halunnut ruuvinreikiä tai tappeja näkyviin, joten selkänojat on tapitettu kiinni. Sitä varten niihin piti porata tietyn syvyiset reijät, ja yhden reijän kohdalla poranterään tehty merkki alkoi luistaa ja pora meni laudasta läpi. Kiroileva perfektionisti, joka oli mitoittanut laudetarpeet melko tarkkaan, sinkosi rautakauppaan ja tuli takaisin kahden laudan kanssa - nyt meillä on siis yksi ylimääräinen laudepuu, toisesta tuli ehjä ja kaunis ja reijätön selkänoja.



Saunaan pitää vielä palata sitten kun kaikki listat ovat paikallaan ja puurallit tehty. Ja se penkki putsattu ja maalattu. Ajattelin lähinnä oman muistin virkistämiseksi kirjoittaa vielä saunaremontin budjetistakin, jahka nyt saadaan jokainen ostettu nakale kirjattua.

Ja sitten vain saunotaan.

Saunaremontti pitkän kaavan mukaan

Hyvät lukijat, olemme saapuneet siihen pisteeseen jossa on aika lykätä maailmalle megalomaaninen postaus aiheesta saunaremontti. Sauna on nyt muutamaa pikku yksityiskohtaa vaille valmis ja virallisesti vihitty eilen käyttöön kera ystävien ja kylänmiesten. Saunan rakentaja oli syystäkin tyytyväinen.



Saunan alkuperäisasusta on kuvia täällä, ja muuten projektin vaiheita voi seurata jos ei nyt ihan kronologisesti niin jollakin tapaa kuitenkin tuossa vasemmalla tunnistetta "Sauna" klikkaamalla.

No niin, pitäkää kiinni hatuistanne, nyt mennään.

Vanha sauna siis purettiin rivinteeraukselle viime syksynä. Rivinteeraus paikattiin ikkunan alta, koska pari varvia tiiliä oli sen verran löyhästi kiinni, että ne sai koputtelemalla irti. Sitten pidettiin puolisen vuotta luovaa taukoa ensin töiden ja sitten vanhempainvapaan merkeissä, kunnes alkoi jälleen tapahtua. Jälkikäteen voin todeta, että tuo mietintämyssyaika tuli enemmän kuin tarpeeseen, koska sillä vältettiin hölmöt ja loppuun asti harkitsemattomat valinnat kuten suihkukaapin änkeminen saunatilaan. Mutta tästä siis lähdettiin:



Saunan seinien ja katon rakenne on muuten täysin sama kuin alkuperäinen, lahoamaton ja homehtumaton rakennekin oli, mutta rivinteerauksen ja kuusipaneelin välistä on jätetty pois tervapaperi. Se kun nyky-ymmärryksen mukaan ei sovi sisätiloihin eikä sillä totta puhuen tuossa välissä muutenkaan mitään virkaa ole kun ilmasulkua ei tuossa kohtaa tarvita. Sauna on siis nykyoppien mukaan varsin minimaallisesti eristetty kun lämmöneristeenä toimii vain ilmarako ja rivinteeraus - palaamme asiaan talvipakkasilla kun selviää, miten monta pesällistä kiukaassa on poltettava löylylämpötilan saavuttamiseksi.

Saunan rakennetta on mietitty yhdessä takapiruna remontissamme toimivan rakennusarkkitehdin kanssa ja yhteistuumin todettu, että on parempi antaa ilman tulla ja mennä kuten ennenkin - jos se on toiminut tähän asti, se toiminee vastakin. Saunaa on toki käytettävä vanhaan malliin - kaikki räppänät auki saunomisen päätteeksi, vedet pois lattialta ja viimeinen saunoja huolehtii kiukaaseen puita, jotta sauna kuivuu kunnolla. Lisäksi saunan suihkua ei käytetä muuten kuin saunomisen yhteydessä - meille tulee suihkukaappi kodinhoitohuoneeseen - ja varmuuden välttämiseksi keittiön lattiasta pitää kuoria ensi tilassa hirviömuovimatto pois.

Kun kerran vanhalla mentiin, saattaa lukijan mieleen tulla kysymys siitä, miksi sitten ryhtyä koko remonttiin. No, halusimme ennen muuta varmistaa, että sauna on kunnossa eikä pidä sisällään mitään ikäviä yllätyksiä. Lisäksi sauna oli luvalla sanoen vähän nuhruinen ja ei-järin-houkutteleva. Paneelitkin olivat alaosistaan muutaman sentin alueelta pehmenneet.



Siis kaikki pois ja uutta tilalle. Paneelit jätettiin uusioversiossa joitakin senttejä ylemmäs kuin alkuperäiset ja pahiten lahonneessa kohdassa muusta seinästä ulos törröttävä ja ilman kierron siten tukkinut rivinteeraustiili nakuteltiin ruotuun tuuletusraon avaamiseksi. Saunan sisuksen puulaji oli minusta itsestäänselvästi kuusi, eikä sitä käsitelty mitenkään. Vuodet tehnevät tehtävänsä ja paneeli saa aikanaan saman sävyn kuin alkuperäinenkin seinä ja katto, nyt ne ovat vielä melkein valkoisia.

Tässä asentuu ensimmäinen uusi paneeli saunan kattoon:



Tässä ollaan jo voiton puolella:



Ja tässä seinistäkin suurin osa jo paneelin peitossa:



Saunakamarin lattia toimi jos ei nyt aivan erinomaisena niin kohtuullisen kelvollisena työtitilana appivanhempien sirkkelille, kunnes hankimme oman kääntöpöytäsahan.



Niin, se lattia. Se on vähän kompromissi. Kun kerran saunan viemäri oli vaihdettu jossain vaiheessa muoviseen, ei ollut mitään pakottavaa tarvetta ryhtyä piikkaamaan lattiaa auki. Sen sijaan puoliso hioi vanhan lattian kulmahiomakoneella, koska lattiassa oli kylpyläosaston puolella muovimaton liimajäämiä ja vanha maali oli varsin räjähtäneessä kunnossa. Note to self: seuraavia lattian hiomaprojekteja varten kannattaa avustavan remonttireiskan teipata ovet ennen koneen pyöräytystä käyntiin eikä vasta puolen tunnin ahkeroinnin jälkeen - hivenen pölyävää hommaa.



Tähänastisen remontin toistaiseksi huonoin päivä sisälsi myös sen ikävän yllätyksen, että saunan halkeilleelle lattialle tuli vettä. Seurasimme tilannetta pari viikkoa ja kun mitään vedenpaisumukseen viittaavaa ei tuon yhden sadepäivän jälkeen enää ilmaantunut, päätimme, että mennään vanhalla lattialla.

Hiottu lattia maalattiin remontin päätteeksi Basfin Mastertop 1110 -maalilla, jolla on sudittu myös Mikkelin vanhan kasarmin tykkihallien lattiat. Maali on ominaisuuksiltaan perus-Betoluxia paremmin vesihöyryä läpäisevää ja sen pysyminen kapillaarista kosteutta läpi päästävässä vanhassa betonilaatassa pitäisi siten olla varmempaa. Katsotaan, miten käy. Tässä kuva lattiasta uudessa maalissaan ja yhdestä saunan mainiosta yksityiskohdasta - Rantasalmen rakennusapteekista löytyi tuollainen vanha, rautainen lattiakaivon ritilä peittämään modernia, muovista lattiakaivoa. Asiallisen näköinen peli.



Koska onnistuimme omalla saamattomuudellamme saamaan aikaan kellarin käytävän maalin korkkaamisen, piti sekin hioa ja maalata uudelleen. Ja koska saunan ja käytävän välissä oleva saunakamari oli ottanut remontin aikana hieman osumaa ja alkoi muutenkin näyttää kahden uuden, kauniin, vaaleanharmaan lattiapinnan välissä melko kulahtaneelle, maalattiin lopulta sekin. Tosin sitä ei sentään ruvettu enää viime viikolla hiomaan sen kummemmin, se käsiteltiin vain porakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjalla joka rikkoi vanhan maalin pinnan sen suuremmin pölyämättä.



Nykyisellä käyttökokemuksella olisin ehkä valinut sen tummemman harmaan sävy tuohon lattiaan - polttopuuroskat ja likaiset jalanjäljet näkyvät noin vaaleassa aika selvästi. Toisaalta vaalea lattia on kaunis ja valostaakin hämärää kellaria. Ehkä molempi parempi. Joka tapauksessa lattiamaali kelpasi myös betonisen ikkunapenkin maalaukseen.

Saunan kynnys ja ovenkarmi aiheuttivat lievää päänvaivaa, josta minulla ei valitettavasti ole kuvamateriaalia koska vauvalla oli kohtuullisen kimurantti elämänvaihe karmi- ja kynnysremontin aikaan enkä päässyt kovinkaan usein kellariin taltioimaan remontin etenemistä. Vesi oli päässyt kosketuksiin vanhan ovenkarmin kanssa ja pikkuhiljaa lahottanut karmin alaosan niin, että seinän sisään oli muodostunut kolo, johon vesi jäi seisomaan ja lahottamaan karmia entisestään. Myös päällisin puolin ehjältä ja terveeltä vaikuttanut kynnys oli alapuolelta lahonnut ja kynnyksen alla eleli kolme tuhatjalkaista omassa pikku mikrokosmoksessaan. Universumi ja sen asukkaat kohtasivat loppunsa Hultafors-merkkisen kirvesmiehenvasaran muodossa, rauha heidän muistolleen.



Puoliso ja hänen uusi kääntöpöytäsahansa valmistivat uudet karmilankut ja kynnyspuun.



Sitten itse ongelma poistettiin nostamalla lattiavalun reunaa vähän ylemmäs niin, ettei vesi päässyt huuhtelemaan suoraan karmin alaosaa.



Tässä vielä lähikuva karmilankusta. Kuvassa ei näy, että siihen tehtiin lukon kieltä varten kolo, ja kolon ympärille haettiin kierrätyskeskuksesta sellainen metallireunus - 50 sentin hintainen.



Kiukaan ja muuripadan kulmauksessa oli vihreäksi maalattu, vanha rappaus:



Se oli yhtä nuhjuinen kuin koko muukin sauna, joten se piikattiin pois ja harrastelijarappari-appiukko saapui paikalle rappaamaan uuden tilalle.



Myös päärapparin poika sai kokeilla avustavia rappaustoimenpiteitä:



...mutta hanslankarille ei sallittu enää viimeistelyvaiheisiin osallistumista:



Lopullisesti kuivunut rappaus oli niin kauniin värinen ja saunan tyyliin sopiva, ettei sitä ruvettu enää maalaamaan miksikään. Tässä alla olevassa kuvassa näkyvät myös saunan katossa risteilevät, alun perin asbestilla eristetyt putket, joista asbesti kuorittiin (kaikkea muuta kuin ammattitaitoisesti...) pois ja putket maalattiin. Noin ne eivät häiritse esteettistä silmää.



Patteriverkoston runkoputkien kuljettaman hukkalämmön lisäksi saunassa pitää peruslämpöä yllä patteri. Se purettiin kylpyläosaston puolelta, hiottiin ja maalattiin uudestaan.



Sitten sille vedettiin uudet putket lauteiden alle, tässä kuva välivaiheesta jonka jälkeen putket vielä maalattiin samalla maalilla kuin itse patterikin.



Kaikki tähänastinen oli vielä pientä ja yksinkertaista, mutta sitten saunaan piti rakentaa lauteet. Alkuperäinen sauna oli tosiaan joskus takavuosikymmeninä jaettu kahteen osaan niin, että siitä oli irrotettu oma osasto kylpyammeelle.



Saunan lauteet taas oli sijoitettu ikkunaseinälle tällä tavalla:



Ja välissä oli väliseinä, joka halkaisi myös kolmiruutuisen ikkunan kahtia:



Olisi muuten kiva tietää, miten tuo saunatila oli järjestetty ennen kylpyammeosion rakentamista - jos jollakin blogin lukijalla on vielä muistikuvia tästä, kuulisimme mielellämme!

Meillä oli käytössämme koko tila, ja rakennusarkkitehdin pyörittelyavulla lauteiden luonteva ja järkevä sijoituspaikka valikoitui saunan peräseinälle. Puolisolla oli mielessään perinteinen suomalainen laudemalli - siis pitkittäiset lauteet. Hän ei halunnut lauteiden keskelle tukipuuta vaan lauteet piti saada tuettua seiniin. Minulla taas oli ainoana pakottavana kriteerinä se, että lauteet eivät saa notkua ja nitkua. Inhoan yli kaiken sellaisia metallikehikon päälle kyhättyjä valmislauteita, jotka huojuvat ja tutisevat vielä pari minuuttia sen jälkeen kun niille on asetellut itsensä. Lisäksi halusin leveän ylälauteen, jolle voi nostaa jalat koukkuun. Mitään jalkapuita saunaan ei ollut tulossa, koska peseytyminen ja löylyhuone samassa tilassa edellyttivät mielestämme riittävän leveitä alalauteita, joilla voi istua jonottamassa pesuvuoroaan sitten kun ei jaksa enää istua ylälauteiden kovemmassa löylyssä.

Lauteiden mitoittamista varten meillä oli kirjastosta lainattuna Saunan suunnittelu -niminen teos. Empiirisen osion suoritimme itkuhälyttimellä varustettuna eräänä yösydämenä vauvan nukahdettua - mitoitimme lauteita noilla rimanpätkillä, otimme mittoja istuvasta puolisosta (koska jos hän mahtuu lauteille, mahtuvat sinne kaikki muutkin tuntemamme henkilöt ja aika iso osa tuntemattomistakin) ja yritimme hahmottaa avointa tilaa:



Eikä muuten huoju eikä tutise. Lauteita varten paneelien taakse propattiin seinään koolaukset ja niiden alle tehtiin vielä seinänvierustoille tukipuut, jotka jäävät näkymättömiin. Kierrätysideologiaa mukaellen tukipuiden alle laitettiin maalämpöporarien pihalle jättämästä, paksusta kumilätkästä leikatut suikaleet estämään tukien lahoamista.

Itse laudekin on aika jämerää tavaraa, strategiset mitat 123x48:



Lauteiden profiilista käytiin pitkällisiä keskusteluja ja luulen, että puoliso ei ole ihan sataprosenttisen varma siitä vieläkään. Häntä jäi kenties hitusen kaivelemaan se, että lauteista ei tullut näin kapoisia ja ehkä kiistatta perinteisemmän näköisiä:



Sen sijaan niistä tuli massiivisemmat, kahdella otsalaudalla varustetut:



Minä pidän enemmän nykyisestä, massiivisemmasta ulkonäöstä. Siitä tulee mieleen jotenkin hyvällä tavalla yleinen sauna. Tässä vielä yksi fiilistelykuva pohdintavaiheen ollessa kiihkeimmillään:



Metallimiesmeininki on sen verran vallalla remonttihenkilöillämme, että meillä puhutaan kaikesta aina millimetreissä. Niinpä saunan lauteetkin rakennettiin tönärin suosiollisella avustuksella. Pilkun viilaaminen oli sikäli perusteltua, että painavat lauteet on helpompi sovitella paikoilleen kun ne ovat just eikä melkein. Nuo lauteiden päälliset saa siis irti saunan pesua varten.



Alimmaiseksi lauteeksi tehtiin tukeva penkki, jolla voi istua ja peseytyä - ja joka ei myöskään huoju eikä tutise askelten alla.



Mummoväestön pyynnöstä saunaan tehtiin myös kaidepuu lapsia ja vanhuksia varten.



Saunaamme tulee toki juokseva vesi, olihan se alkuperäisessäkin saunassa. Suihkuksi siirrettiin kylpyammeen vanha suihku joka toimii letkun liitintä lukuunottamatta moitteettomasti, ja muuripadalle oli jo oma vesihana. Jostain syystä se oli tosin kuuma vesi, joten siihen vaihdettiin tilalle kylmä. Pesuhommat on tarkoitus hoidella pääosin leppoistamismeiningillä, muuripadasta kuuma vesi ja hanasta kylmä sekaisin pesuvadissa ja kauhalla niskaan -tyyliin, mutta lasten pesun ja vähemmän leppoisien saunomiskertojen (voiko sellaisia olla) varalta on saunassa siis suihkukin. Heille, jotka kauhistelevat suoraan paneelissa kiinni olevaa suihkua voin rauhoittavasti todeta, että jos se toimii Joensuussa, se toiminee myös Mikkelissä.



Saunan varustuksesta on ollut blogissa juttua jo aiemmin, tässä vielä ihan tolkuttoman hieno, mahtava ja upea Porin Mainio anopin tekemällä puukannella varustettuna ja oma murheenkryynikiukaani, josta sentään irtoaa hyvät löylyt. Säällisen ajan kuluttua puoliso aikoo hankkia meille kertalämmitteisen kiukaan ja roudata tuon putkihonkkelin mökille.



(Joo, olemme tietoisia siitä, että muuripadan vesihana vuotaa. Se on korjattava ensi tilassa.)

Vielä yksi varoituksen sana kaikille uutta kiuasta hankkiville: se kiukaan käyttöohjeissa oleva kehotus polttaa ensimmäiset pesälliset ulkotiloissa on ihan varteenotettava vinkki. Kiuas kärysi kevätillassa niin, että huumaava tuomien tuoksukin jäi pahasti jälkeen.



Saunasta puuttuu vielä jokunen pätkä kattolistaa ja listoja ikkunoiden ja oven ympäriltä. Ihan yksi yhteen alkuperäisten listojen kanssa olevia listoja emme löytäneet, mutta emme toisaalta liikoja etsineetkään - paikallisen puutavaraliikkeen hyllyssä olevat listat olivat niin lähellä alkuperäisiä että parin millin takia ei edes oma perinnehippiviisarini värähtänyt punaiselle. Laitan kuvat listoista vaikka sitten kun ne ovat kaikki paikoillaan.

Lisäksi saunaan on suunnitteilla puurallit - tosin ainakin kesäaikaan niitä ei kyllä tarvita, lattialämmittämätön betoni lämpenee kyllä saunaa lämmittäessä täysin kelvolliseksi alustaksi paljaille varpaille. Saunan ikkuna pitäisi kunnostaa siinä missä muutkin talon ikkunat, nuo eteläseinustalla olevat ovat vielä kiireellisyysjärjestyksessä ensimmäiset. Ja vanhasta saunasta pelastettu saippuakaukalo pitäisi kiinnittää paikoilleen, sitten kun sille valikoituu optimaalinen kiinnityskohta.

Puoliso nikkaroi vanerinpalasta ja ikkunan lasituslistasta luukun tuuletusräppänän suojaksi - saunakamarin puolella on tallella alkuperäiset, jousella varustetut räppänät mutta kylpyammetilaan oli vaihdettu sellainen moderni lätkä, joka ei mitenkään soveltunut perinnesaunamme tunnelmaan. Tämä soveltuu:



Valaistuksessa luotimme alkuperäiseen - tosin tulevan sähköremontin myötä täytyy vielä tarkistaa noiden sähköjohtojen turvallisuus. Tunnelmaa ja tyyliä ainakin löytyy:



Mutta siinä se sitten on, saunaremontti. Saunakamarin puolelle ei tehty jo edellä mainittua lattian maalausta lukuunottamatta yhtikäs mitään, saunan paneelit olivat niin hyvässä kunnossa ettei niitä ollut eteisen puolelta mitään järkeä ryhtyä repimään irti. Saunakamarin katto ja seinät pestiin mäntysuovalla, jolloin niistä irtosi noki ja lika. Lisäksi kamari kalustettiin uusiksi, mutta ovi ja hauska sisäikkuna jäivät paikoilleen ja saavat ainakin toistaiseksi pysyä myös alkuperäisessä kuosissaan:



Pikkuikkunasta on tosin jynssättävä vielä niiden turkasen asbestimiesten sinne tänne roiskimat primerit pois. Ja tuo ruma jälkikäteen asennettu ja nykyisin tarpeeton katkaisija irrotettava.



Tärkeimpänä yksityiskohtana saunakamarin puolelle jäi kapistus, joka jostain minulle käsittämättömästä syystä herättää kaikissa saunassamme vierailleissa miespuolisissa henkilöissä ihastuksen huokauksia. Minusta tuo vanha patteri on ainoastaan ruma, ruosteinen ja kauhea (tästä olen saattanut kirjoittaa jo aiemmin), mutta koska puoliso tuntee sitä kohtaan helliä tunteita, se toki jäi paikoilleen. Ja se muuten toimii.



Koska kello on paljon ja olen nääntynyt tämän kirjoitusurakan lopppuun saattamisesta, saavat fiilistelykuvat saunasta ja saunakamarista odottaa seuraavaa postausta. Nyt voin vain todeta, että oma sauna on ihana, ja siitä tuli vielä parempi kuin osasin oikeastaan koskaan edes toivoa.

Eikä siellä ole yhtään kaakelia.