Erittäin hyvä ellei täydellinen

Kirjoitin kesällä blogiin naulakosta, jonka hankin onnenkantamoisena huuto.netistä. Ystävällinen blogin lukija kertoi, että Loimaan keskuskoululta niitä oli huutokauppaan joskus päätynyt, kiva kun selvisi naulakon alkuperäkin.

Otaksuin kesäkuumalla, että naulakko osoittautuisi käteväksi syksyllä ja talvella, kun jälkikasvun ulkovaatetusta on ripusteltava kuivumaan kaikkien pihatuokioiden jälkeen. Vaan enpä osannut arvata, että naulakko on oikeasti niiin hyvä.

Meillä on hankala ja ahdas eteinen, joka ei ole oikeastaan eteinen lainkaan vaan jonkinlainen epä-eteinen, monta metriä pitkä käytävä, jonka varrella on seitsemän ovea tai oviaukkoa. Kahden lapsen märkien ulkovaatteiden kuivumaan ripustelu ko. tilassa olisi epäilemättä perin raivostuttavaa. Nyt on yksi raivostumisen aihe vähemmän, kun kamppeet voi nakata kellarissa naulakkoon ja ohjata jälkikasvun vasta sitten asuintiloihin.

Hirmu kätevää. Joka kerta tunnen suurta iloa ja tyytyväisyyttä, kun pipoja ja hanskoja ja villahousuja ja Kuomakenkiä naulakkoon ripustelen.

Sitten kun vielä autotallin ovi olisi siinä jamassa, että siitä pääsisi kätevästi sisään. No, se on siinä jamassa että oviaukkoon on taas ruuvattu paksut matot eristeiksi ja ovea ei saa ulkopuolelta auki. Ehkä vielä joku päivä. Kaikkea ei voi saada, hyvä kun on naulakko kuitenkin.

Tämä olkoon myös näpäytys sille porukalle, joka on sitä mieltä, että vanhassa talossa ei voi asua lapsiperheenä mukavasti ilman perustavanlaatuista peruskorjausta ja modernisointia. Kaikki arkea helpottava, kätevä ja näppärä ei vaadi kolossaalisia remontteja tai koko mökin muuttamista tunnistamattomaksi. Joskus vähempikin riittää, kuten huuto.netistä ostettu naulakko.

(Ja maapohjakellariin lattialämmityksen rakentaminen.

Öh. Tämä olkoon näpäytys itselleni.)

Autotalli remonttitoimintojen edistäjänä

Minä löysin tässä taannoin valokuvakansioita selaillessani pari kuvaa meidän autotallista, enkä ainakaan millään hakusanalla havainnut esitelleeni niitä blogissa aikaisemmin. Tässä siis kurkistus autotalliimme. Ai kamala.

Tämä kuva on otettu viime huhtikuussa ja näyttää jotenkin epätodellisen iloiselta ja valoisalta ja avaralta ja värikkäältä. Todellisuus on kaikkea muuta.

Autotalli on näihin päiviimme asti ollut kauhea, sotkuinen, likainen, pimeä, kaoottinen rytöpesä, jossa hiiret mellastavat ja viskovat savustuspuruja ja linnunsiemeniä pitkin nurkkia, jossa kulku on mahdollista vain kapeita käytäviä pitkin, jossa yksikään työkalu ei ole oikealla paikallaan, jossa mistään ei löydä mitään paitsi joskus vahingossa jotain mitä ei sillä hetkellä etsi.

Ja jossa ihan joka nurkka on täynnä jotain sellaista, josta on tarkoitus tulla vielä joskus jotain hienoa ja ainutkertaista. Kuten imatralaisen yleisen saunan ikkunalasit kasvihuonekäyttöön tai sotkamolaisen tukkikämpän miehistöhuoneiden vaatesäilytyskomerot lastenhuoneeseen.

Tämä lista on loputon. Hamstrattua Enso- eli manilevyä remonttitarkoituksiin. Vanhat keittiön kaapit maalit poistettuna odottamassa uusintaa. Kaiken päälle heitetty puutarhapöydän jalkaosa lenkottamassa. Epälukuinen joukko likaisia ämpäreitä ja vateja. Saunasta purettuja hyväkuntoisimpia alkuperäispaneeleja.

Ja koska autotallin ovi on hatara kuin seula, koristavat oviaukkoa talviseen aikaan nuo kaksi mattoa jo ties monetta vuotta, vaikka autotallin oven restaurointi on ollut kiireellisten tehtävien listalla jo, huokaus, ties monetta vuotta.

Minä hermostuin kesätavaroita sisälle roudatessani täydellisesti siihen, että autotalliin ei mahtunut yhtään mitään. Yläkerran seinää korjatessani hermostuin vielä täydellisemmin siihen, että yhtäkään tarvitsemaani työkalua ei löytynyt ainakaan sieltä, mistä piti.

Niinpä ryhdyin hätäsiivoamaan autotallia. Tietäen, että oikeasti autotalli pitää siivota ensi keväänä perinpohjaisesti niin, että sieltä kannetaan ihan kaikki tavarat ulos, se putsataan katosta lattiaan (en edes halua ajatella kaikkia niitä nurkkiin unohtuneita hiirenpesiä) ja sinne kannetaan tavarat sisään hyvässä järjestyksessä, omille paikoilleen.

Hätäsiivouksessa sieltä kannettiin peräkärriin kaikki vastaan tuleva ja irti lähtevä, tarpeeton tai hyvin suurella epätodennäköisyydellä seuraavan vuosikymmenen aikana tarpeeseen tuleva roina, ja loput tavarat aseteltiin miten kuten edes vähän tolkullisempaan järjestykseen. Kaikki vähänkin epämääräisempi puutavara pilkottiin polttopuuksi ja ei-epämääräinen eli käyttökelpoinen puutavara varastoitiin yhteen kasaan. Ja paljastettiin osa lattiaa, wo-hou!

Lattian paljastuminen ilahduttaa siksi, että säännöllisesti tulee talviaikaan vastaan jotain sellaista hommaa, jota ei viitsisi sisätiloissa tehdä, ja johon autotalli olisi täydellinen. Kuten vaikka yhden kesken jääneen puutarhatuolin hölvääminen sillä pihakalusteille tarkoitetulla tökötillä. Kivempi ne hommat on tehdä talvella kun todeta keväällä että istuisinpa tähän penkkiin mutta se pitäisi ensin käsitellä tai siitä irtoaa tikkuja ahteriin. Nimimerkillä kokemusta jo kolmelta keväältä.

No, ettei totuus unohtuisi niin tässä vielä muutama otos. Niin kutsuttu pientarvikeosasto vaatii vielä melko antaumuksellista paneutumista, ennen kuin tuosta läjästä mitään tarvittavaa työkalua löytyy.

Hyllymetrejäkin olisi, kun joku vaan jaksaisi vähän järjestellä.

Seuraava kuva on pimeästä nurkasta ja siksi salamalla valkaistu eli vielä normaaliakin roiskaisua paljon kamalamman näköinen. Mutta tästä olen erityisen ylpeä: Tuo Ikean metallihylly oli meidän ensimmäisen Mikkelin-kotimme parvekkeella kun siihen kotiin muutimme. Otin hyllyn mukaan koska ajattelin, että sitä voi käyttää jossain varastotarkoituksessa kun kerran omakotitaloon suunnistamme. Hylly on nököttänyt pihalla autotallin ovea vasten parisen vuotta, mutta nyt nostin sen sisäpuolelle ja keräsin siihen osapuilleen kaikki pihahommatarvikkeeni. Istutuslapiot, harat, oksasakset, pensasleikkurit ynnä muut. Yksi pärekorillinen ja yksi sinkkivadillinen ruukkuja seilaa vielä pitkin autotallia, mutta noin muuten tässä on aika optimaalinen startti ensi kevään pihatöihin.

Valoa näkyy tunnelin päässä. Lisää autotallista kuulette toivottavasti ensi keväänä. Ja tuo ovi on kyllä ihan pakko saada ensi kesänä kuntoon...