Minä löysin tässä taannoin valokuvakansioita selaillessani pari kuvaa meidän autotallista, enkä ainakaan millään hakusanalla havainnut esitelleeni niitä blogissa aikaisemmin. Tässä siis kurkistus autotalliimme. Ai kamala.
Tämä kuva on otettu viime huhtikuussa ja näyttää jotenkin epätodellisen iloiselta ja valoisalta ja avaralta ja värikkäältä. Todellisuus on kaikkea muuta.
Autotalli on näihin päiviimme asti ollut kauhea, sotkuinen, likainen, pimeä, kaoottinen rytöpesä, jossa hiiret mellastavat ja viskovat savustuspuruja ja linnunsiemeniä pitkin nurkkia, jossa kulku on mahdollista vain kapeita käytäviä pitkin, jossa yksikään työkalu ei ole oikealla paikallaan, jossa mistään ei löydä mitään paitsi joskus vahingossa jotain mitä ei sillä hetkellä etsi.
Ja jossa ihan joka nurkka on täynnä jotain sellaista, josta on tarkoitus tulla vielä joskus jotain hienoa ja ainutkertaista. Kuten imatralaisen yleisen saunan ikkunalasit kasvihuonekäyttöön tai sotkamolaisen tukkikämpän miehistöhuoneiden vaatesäilytyskomerot lastenhuoneeseen.
Tämä lista on loputon. Hamstrattua Enso- eli manilevyä remonttitarkoituksiin. Vanhat keittiön kaapit maalit poistettuna odottamassa uusintaa. Kaiken päälle heitetty puutarhapöydän jalkaosa lenkottamassa. Epälukuinen joukko likaisia ämpäreitä ja vateja. Saunasta purettuja hyväkuntoisimpia alkuperäispaneeleja.
Ja koska autotallin ovi on hatara kuin seula, koristavat oviaukkoa talviseen aikaan nuo kaksi mattoa jo ties monetta vuotta, vaikka autotallin oven restaurointi on ollut kiireellisten tehtävien listalla jo, huokaus, ties monetta vuotta.
Minä hermostuin kesätavaroita sisälle roudatessani täydellisesti siihen, että autotalliin ei mahtunut yhtään mitään. Yläkerran seinää korjatessani hermostuin vielä täydellisemmin siihen, että yhtäkään tarvitsemaani työkalua ei löytynyt ainakaan sieltä, mistä piti.
Niinpä ryhdyin hätäsiivoamaan autotallia. Tietäen, että oikeasti autotalli pitää siivota ensi keväänä perinpohjaisesti niin, että sieltä kannetaan ihan kaikki tavarat ulos, se putsataan katosta lattiaan (en edes halua ajatella kaikkia niitä nurkkiin unohtuneita hiirenpesiä) ja sinne kannetaan tavarat sisään hyvässä järjestyksessä, omille paikoilleen.
Hätäsiivouksessa sieltä kannettiin peräkärriin kaikki vastaan tuleva ja irti lähtevä, tarpeeton tai hyvin suurella epätodennäköisyydellä seuraavan vuosikymmenen aikana tarpeeseen tuleva roina, ja loput tavarat aseteltiin miten kuten edes vähän tolkullisempaan järjestykseen. Kaikki vähänkin epämääräisempi puutavara pilkottiin polttopuuksi ja ei-epämääräinen eli käyttökelpoinen puutavara varastoitiin yhteen kasaan. Ja paljastettiin osa lattiaa, wo-hou!
Lattian paljastuminen ilahduttaa siksi, että säännöllisesti tulee talviaikaan vastaan jotain sellaista hommaa, jota ei viitsisi sisätiloissa tehdä, ja johon autotalli olisi täydellinen. Kuten vaikka yhden kesken jääneen puutarhatuolin hölvääminen sillä pihakalusteille tarkoitetulla tökötillä. Kivempi ne hommat on tehdä talvella kun todeta keväällä että istuisinpa tähän penkkiin mutta se pitäisi ensin käsitellä tai siitä irtoaa tikkuja ahteriin. Nimimerkillä kokemusta jo kolmelta keväältä.
No, ettei totuus unohtuisi niin tässä vielä muutama otos. Niin kutsuttu pientarvikeosasto vaatii vielä melko antaumuksellista paneutumista, ennen kuin tuosta läjästä mitään tarvittavaa työkalua löytyy.
Hyllymetrejäkin olisi, kun joku vaan jaksaisi vähän järjestellä.
Seuraava kuva on pimeästä nurkasta ja siksi salamalla valkaistu eli vielä normaaliakin roiskaisua paljon kamalamman näköinen. Mutta tästä olen erityisen ylpeä: Tuo Ikean metallihylly oli meidän ensimmäisen Mikkelin-kotimme parvekkeella kun siihen kotiin muutimme. Otin hyllyn mukaan koska ajattelin, että sitä voi käyttää jossain varastotarkoituksessa kun kerran omakotitaloon suunnistamme. Hylly on nököttänyt pihalla autotallin ovea vasten parisen vuotta, mutta nyt nostin sen sisäpuolelle ja keräsin siihen osapuilleen kaikki pihahommatarvikkeeni. Istutuslapiot, harat, oksasakset, pensasleikkurit ynnä muut. Yksi pärekorillinen ja yksi sinkkivadillinen ruukkuja seilaa vielä pitkin autotallia, mutta noin muuten tässä on aika optimaalinen startti ensi kevään pihatöihin.
Valoa näkyy tunnelin päässä. Lisää autotallista kuulette toivottavasti ensi keväänä. Ja tuo ovi on kyllä ihan pakko saada ensi kesänä kuntoon...
Tämä kuva on otettu viime huhtikuussa ja näyttää jotenkin epätodellisen iloiselta ja valoisalta ja avaralta ja värikkäältä. Todellisuus on kaikkea muuta.
Autotalli on näihin päiviimme asti ollut kauhea, sotkuinen, likainen, pimeä, kaoottinen rytöpesä, jossa hiiret mellastavat ja viskovat savustuspuruja ja linnunsiemeniä pitkin nurkkia, jossa kulku on mahdollista vain kapeita käytäviä pitkin, jossa yksikään työkalu ei ole oikealla paikallaan, jossa mistään ei löydä mitään paitsi joskus vahingossa jotain mitä ei sillä hetkellä etsi.
Ja jossa ihan joka nurkka on täynnä jotain sellaista, josta on tarkoitus tulla vielä joskus jotain hienoa ja ainutkertaista. Kuten imatralaisen yleisen saunan ikkunalasit kasvihuonekäyttöön tai sotkamolaisen tukkikämpän miehistöhuoneiden vaatesäilytyskomerot lastenhuoneeseen.
Tämä lista on loputon. Hamstrattua Enso- eli manilevyä remonttitarkoituksiin. Vanhat keittiön kaapit maalit poistettuna odottamassa uusintaa. Kaiken päälle heitetty puutarhapöydän jalkaosa lenkottamassa. Epälukuinen joukko likaisia ämpäreitä ja vateja. Saunasta purettuja hyväkuntoisimpia alkuperäispaneeleja.
Ja koska autotallin ovi on hatara kuin seula, koristavat oviaukkoa talviseen aikaan nuo kaksi mattoa jo ties monetta vuotta, vaikka autotallin oven restaurointi on ollut kiireellisten tehtävien listalla jo, huokaus, ties monetta vuotta.
Minä hermostuin kesätavaroita sisälle roudatessani täydellisesti siihen, että autotalliin ei mahtunut yhtään mitään. Yläkerran seinää korjatessani hermostuin vielä täydellisemmin siihen, että yhtäkään tarvitsemaani työkalua ei löytynyt ainakaan sieltä, mistä piti.
Niinpä ryhdyin hätäsiivoamaan autotallia. Tietäen, että oikeasti autotalli pitää siivota ensi keväänä perinpohjaisesti niin, että sieltä kannetaan ihan kaikki tavarat ulos, se putsataan katosta lattiaan (en edes halua ajatella kaikkia niitä nurkkiin unohtuneita hiirenpesiä) ja sinne kannetaan tavarat sisään hyvässä järjestyksessä, omille paikoilleen.
Hätäsiivouksessa sieltä kannettiin peräkärriin kaikki vastaan tuleva ja irti lähtevä, tarpeeton tai hyvin suurella epätodennäköisyydellä seuraavan vuosikymmenen aikana tarpeeseen tuleva roina, ja loput tavarat aseteltiin miten kuten edes vähän tolkullisempaan järjestykseen. Kaikki vähänkin epämääräisempi puutavara pilkottiin polttopuuksi ja ei-epämääräinen eli käyttökelpoinen puutavara varastoitiin yhteen kasaan. Ja paljastettiin osa lattiaa, wo-hou!
Lattian paljastuminen ilahduttaa siksi, että säännöllisesti tulee talviaikaan vastaan jotain sellaista hommaa, jota ei viitsisi sisätiloissa tehdä, ja johon autotalli olisi täydellinen. Kuten vaikka yhden kesken jääneen puutarhatuolin hölvääminen sillä pihakalusteille tarkoitetulla tökötillä. Kivempi ne hommat on tehdä talvella kun todeta keväällä että istuisinpa tähän penkkiin mutta se pitäisi ensin käsitellä tai siitä irtoaa tikkuja ahteriin. Nimimerkillä kokemusta jo kolmelta keväältä.
No, ettei totuus unohtuisi niin tässä vielä muutama otos. Niin kutsuttu pientarvikeosasto vaatii vielä melko antaumuksellista paneutumista, ennen kuin tuosta läjästä mitään tarvittavaa työkalua löytyy.
Hyllymetrejäkin olisi, kun joku vaan jaksaisi vähän järjestellä.
Seuraava kuva on pimeästä nurkasta ja siksi salamalla valkaistu eli vielä normaaliakin roiskaisua paljon kamalamman näköinen. Mutta tästä olen erityisen ylpeä: Tuo Ikean metallihylly oli meidän ensimmäisen Mikkelin-kotimme parvekkeella kun siihen kotiin muutimme. Otin hyllyn mukaan koska ajattelin, että sitä voi käyttää jossain varastotarkoituksessa kun kerran omakotitaloon suunnistamme. Hylly on nököttänyt pihalla autotallin ovea vasten parisen vuotta, mutta nyt nostin sen sisäpuolelle ja keräsin siihen osapuilleen kaikki pihahommatarvikkeeni. Istutuslapiot, harat, oksasakset, pensasleikkurit ynnä muut. Yksi pärekorillinen ja yksi sinkkivadillinen ruukkuja seilaa vielä pitkin autotallia, mutta noin muuten tässä on aika optimaalinen startti ensi kevään pihatöihin.
Valoa näkyy tunnelin päässä. Lisää autotallista kuulette toivottavasti ensi keväänä. Ja tuo ovi on kyllä ihan pakko saada ensi kesänä kuntoon...
Kuinkas mä olin ihan luullu, että kun teillä perinteitä noudatetaan, ni ois ollu nurkat ja siis toi autotalli järjestyksessä. Mut sehän näytti just samalta kuin suurin osa autotalleista -ei mahdu auto sinne sekaan.
VastaaPoistaNo tarkeneehan ne peltilehmät pihallakin.
Totta se on, että raivaamalla tilaa tonne saa puuhastelupaikan niille jutuille, joita ei keittiönpöydän ääressä viitti turata.
Mulla on muuten talonvieruskasvarissani just toi sama hyllykkö ruukuille, naruille ja kuokkahärpäkkelille.
Viisainta tosiaan jonain sateettomana kevätpäivänä tyhjentää kaikki ulos ja karsia ankaralla kädellä (tässä puhun samalla myös itselleni, heh). Unelmoin oikein sellaisesta puutyöluokan seinästä, jossa jokaiselle työkalulle on oma naulansa ja tussilla piirretty ääriviivat, johan pitäis löytyä oikeille paikoille.
Meillähän ei ole autotallia tarkoituskaan ottaa auton säilytyskäyttöön...:) Autotallin ovet ovat siis talon takapuolella, eli jos sinne haluaisi autoa siirrellä, pitäisi puoli pihaa olla ajotienä. Lisäksi meillä on nyt ja tulee luultavasti aina olemaan (ainakin jos puolisolta kysytään) ajoneuvona göteborgilainen autoteollisuuden helmi, takavetoinen Volvo V70 aka kartano-Volvo. Volvon takavetoisuus on puolisosta ihanaa, minusta kamalaa, ja sillä ei pääse alapihalta ylös ilman kovia vauhteja edes kesäkelillä jos on satanut ja ruoho on märkää, saati sitten talven liukkailla. Näin ollen autot säilyvät etupihan puolella ja autotalli pysyy harrastetilana.
PoistaJa mehän harrastamme romunkeräystä. ;)
Ei vaan. Tuo puutyöluokkaseinä minullakin on haaveissa!
Volvo V70-mallia ei ole koskaan valmistettu takavetoisena.
PoistaNo eipä olekaan, meidän Volvo on siis 740. Ajatusvirhe.
PoistaNo nyt voisi jo autokin melkein mahtua talliin...:)
VastaaPoistaMeillä on isompi talli ja auto mahtuu juuri ja juuri sisään...D
Meillä ei tosiaan auton takia tarvitse edes yrittää :D
PoistaJohan tuli siisti! ;) On meilläkin liiteri sen näköinen, että kummastuttaa, jos sen joskus oikeasti saa siistiksi.
VastaaPoistaPuoliso huokaili toivottomasti autotallin äärellä koko kesän. Minusta se ei ollut mitenkään paha, noiden isojen tavaroiden osalta, ja jos keväällä olisi vaikka puolitoista päivää vapaata niin me siivottaisiin tuo loppusotkukin. Toivoa on!
PoistaJotenkin minä sekosin tuossa kun puhuit hiiristä....iiiiik. Olisitpa nähnyt isäni autotallin. Ja verstaaksi muutetun pannuhuoneen eteisen ja pihan perällä metsänlaidassa olleen työmaakopin. Käyttöohje: Älä koske mihinkään, älä siirrä mitään, älä avaa mitään. Kaikenlaista tavaraa oli varmaan kokonaisen rautakaupan verran ja enemmänkin. RIP isä. OP
VastaaPoistaMeidän isä oli samaa luokkaa. Kaikki tavarat tip top. Meillä ne hiiret pysyttelevät jostain ihmeen syystä vain autotallissa, eivät ole levinneet muualle taloon tai kellariin ainakaan vielä. Toisaalta autotallista niitä ei luultavasti pidä poissa mikään ennen oviremonttia, koska oven ja karmin välissä on noin kissanmentävä reikä, josta siis mahtuu vaikka kokonainen hiiriarmeija kerrallaan sisään.
PoistaMinä luen aina hikikarpalot otsalla Susannan työhuoneen hiiritarinoita. En jotenkin pystyisi kykenemään sitä loukkujentyhjennyshommaa... tai varmaan sitten, jos olisi pakko. Toivottavasti ei ole.
Rytöpesä se on meilläkin autotallissa, autoa nyt ei olekaan mutta sen verran pitää jättää lattiaa vapaaksi että pyörät saa sisään ja mahtuu talvellakin kävelemään perälle asti. Edellinen omistaja oli tehnyt koko pitkän ulkoseinän mitalle pöytää ja hyllyjä, ja pöydän alus on täynnä purettua raakalautaa, ja päällys täynnä työkaluja ja keskeneräisiä projekteja ynnä muuta. Totta kai suunnitelmissa on siistiä koko laitos, pitäisi lattian pintakin tehdä uusiksi kun vanha on kuin perunapelto...
VastaaPoista"Työkaluseinää" itsekin mietin joskus, edes niille muutamille vanhoille talon mukana saaduille kaluille...
Anonyymit rytöpesäautotallilliset...:) Meillä tuo autotalli on kaikkien kulkuvälineiden säilyttämisen kannalta niin hankalassa paikassa, että siitä vähän kuin väkisin tulee tuollainen varastotila vaan. Pyörät seisovat pihalla telineessä, ja erityisesti minun napavaihteinen fillarini pitää huoltaa puolivuosittain kun sinne navan sisään menee vettä ja sitten ei toimi vaihteet eikä jarrut eikä mikään. Ärsyttävää.
PoistaAivan Ihana Aarreautotalli! Eikun jätetään se auto pois -Aarretalli.
VastaaPoistaAarretalli saa kyllä tämän vuoden paras termi -palkinnon! Siksi minä sitä jatkossa rupeankin kutsumaan kun ei se mikään autotalli tule koskaan olemaankaan! Kiitos ihanasta uudissanasta!
PoistaPakko heittää kommentti lasten sängystä joka Aarretallissanne on. Lapsillamme oli tuollaiset 70-luvun kerrossängyt. Maalasin eräässä muutossa, uuden kodin remontissa sängyn tismalleen saman väriseksi, siniharmaaksi kuin kuvassa oleva sänky on. En enää muista kenelle mahdoimme sängyn myydä (n. 5 vuotta sitten), mutta samalta näyttää. Ihania muistoja pienistä lapsistamme, remontoitavasta kodistamme tuli mieleen...
VastaaPoista