Kuka tahansa tätä blogia joskus lukenut on törmännyt varmasti aiheeseen nimeltä alapiha-ahistus. Siitä olen kertonut vaikkapa tässä vanhassa jutussa.
Olen nyt siinä onnellisessa asemassa, että pihamme paraatipuoli eli se kadulle näkyvä osa alkaa jotenkin huomaamatta olla hallinnassa. Patio valmistui tänä kesänä, kukkapenkkiä pitää laajentaa ensi vuonna, mutta muuten on tuollaista aika siistiä ja hallittua.
Puoliso haluaisi rakentaa patiolle vielä jonkinlaisen katoksen alias pergolan, mutta katsotaan nyt mihin aika ja energia riittävät.
Alapiha-ahistus vain oli ja pysyi. Ja siihen liittyi loppukesää kohden kasvava tietoisuus siitä, että lapset ovat viimeistään ensi kesänä siinä ikävaiheessa, että viettävät vielä aikaa omassa pihassa mutta eivät enää tyydy töröttämään tyyninä hiekkalaatikossa ja mutustamaan soraa. Pihalle olisi siis toivottavaa saada lapsiaktiviteetteja nyt, eikä sitten vasta muutaman vuoden päästä kun ne huutavat kadulla ohi viilettäessään vain "moi ja moi moi", kuten naapurin isoksi koululaiseksi jotenkin huomaamatta venähtänyt poikanen joka vasta oli ihan pieni.
Se leikkimökki, siis. Ja olen ehkä luopunut taistelusta jopa trampoliinia vastaan, mutta VAIN muutaman vuoden ajaksi. Kun ovat isompia, saavat hyppiä alas puista ja katkoa nilkkojaan sillä tavoin.
Kun talvi ei vielä viime viikolla ollut tullut, rupesin kartoittamaan mahdollisuuksia tehdä alapihan surkealle tilanteelle jotain jo nyt eikä vasta ensi keväänä. Otin yhteyttä paikalliseen viherpalveluun, joka mainosti tekevänsä myös pihojen muokkaushommia pikkukaivurilla. Viherpalvelu oli ylibuukattu, mutta vinkkasi yhteistyökumppanistaan, joka sitten paljastui myös puolison yhteistyökumppaniksi työrintamalla. Ja vinkin johdosta kotiin palaajaa kohtasi eräänä iltana tämä näky:
Kyllä se oli ihan oikea kaivinkone. Se oli ajanut illalla jo valmiiksi työmaalle aloittaakseen aamulla työt. Jotka kestivät noin puolitoista tuntia, en ymmärrä mitä oikein olemme ajatelleet kun emme ole tätä ostopalvelua hankkineet jo paljon aikaisemmin.
Operaatiota on vähän vaikea selittää näistä ennen-kuvista, tästä seuraavasta se näkyy ehkä parhaiten. Meillä oli siis tuossa pihan nurkassa kasa maata, joka piti saada pois tulevan leikkimökin paikalta. Toisaalta tuo pihan väliosa, jolla kaivuri seisoo, oli hyvin kapea - liian kapea jalkapallokentäksi tai muihin vastaaviin aktiviteetteihin - ja välipihan ja alapihan välinen penger aikojen saatossa sortunut ja loiventunut.
Lisäksi olin toivorikkaasti yrittänyt nitistää joka paikassa rehottavia nokkosia levittelemällä pihalle vanhaa kattohuopaa. Älkää kokeilko tätä, ei toimi.
Ylivuotinen kattohuopa oli jäänyt ärsyttävästi kaiken maailman rikkaruohojen vangiksi, nokkosten sun muiden vihulaisten kasvua se ei ollut estänyt juuri lainkaan ja sen repiminen pois maasta oli vihonviimeinen urakka, johon minulta meni melkein koko lauantaipäivän valoisa aika. Typerä idea. Nytpä tiedän senkin.
Tässä ollaan jo voiton puolella. Huovat säkkiin, säkit peräkärriin, puoliso maanantaina kaatopaikalle. Problem solved.
Tässä vielä yksi otos pihasta ennen-vaiheessa. Tämä kuvastaa suunnilleen sitä paikkaa, mihin leikkimökkiä olen ajatellut, tuohon omenapuun (eli tuon verkkotöröttimen) vasemmalle puolelle. Siinä on se maakasa, joka piti saada alta pois.
Ja jälkeen-tilanne näyttää sitten osapuilleen tältä:
Penkereeseen tuli kerralla ryhtiä. Harmittaa vain se, että nyt meiltä taisi jäädä raparperipuskat kirjaimellisesti jyrän alle. Ja ehkä kolme päivänliljapuskaa, joita en ehtinyt alkusyksystä siirtää etupihan puolelle.
Mutta eivätpä ne kai peruuttamattomia menetyksiä ole, molempia on mahdollista kasvattaa lisää. Ja tuo leveämpi välipiha on kyllä jotenkin tosi järkevän oloinen. Koko pihasta tuli jotenkin...pihampi.
Tässä vielä toiseen suuntaan samaa tilannetta.
Tässä kohtaa oli se maakasa, joka oli koko operaation alku ja juuri.
Ja tässä vielä koko komeus ihan pihan laidalta talolle päin kuvattuna. Kuvan ottamisen jälkeen viimeinenkin polttopuiksi pätkittävä jämäpuukasa on pilkottu, keinu varastoitu talvea varten ja tuo törkykerääntymä autotallin oven edestä melkein kokonaan selvitelty myös sisätiloihin. Ah, ensimmäistä kertaa ikinä piha on ihan valmis ottamaan talven vastaan.
Nyt pitäisi sitten miettiä, mitä tuohon penkereeseen laittaa. Vasempaan reunaan tulee luiska, jota pitkin pääsee ajelemaan kottikärryillä pihan takalaidan komposteille. Ihan keskelle tulevat portaat. Niiden molemmille puolille olisi kiva laittaa jotain, joka markkeeraisi sisäänkäyntiä alapihalle. Tuon penkereen ajattelin sitoa paikalleen maanpeittoperennoilla, joista nyt alkajaisiksi tulivat mieleen vuorenkilvet, pikkutalvio ja kangasajuruoho. Tuohon penkereen yläosaan ajattelin jotain pensaita ehkä, kenties. Idänvirpiangervoa? Jos portaat tulevat kivestä, tuon penkereen alaosankin voisi rakentaa matalaksi muuriksi. Ihanaa, koko talvi aikaa suunnitella.
Sen verran kyllä innostuimme, ehkä vähän liikaa, että tilasimme myös multakuorman jonka KTK:n auto kävi kippaamassa vähän väärään paikkaan. Se pitäisi levitellä tuohon tulevan nurmikentän paikalle ennen kuin maa jäätyy. Sitten pääsisi keväällä jo heti tositoimiin, mutta emmehän me ole koskaan kotona valoisaan aikaan. Pitää ehkä pyytää taas luottokaivinkonekuski paikalle.
Lisäksi tilasin sen leikkimökin. Puuidean Pihakartano 7:n. Tässä kuva Puuidean sivuilta:
Tähänastisten kokemusten perusteella sanoisin, että siinä on firma, jolla on sekä tuote että asiakaspalvelu kohdallaan. Olin jo keväällä kysynyt, onnistuuko mökin toimitus niin, että nuo ikkunat saisi vähän enemmän karuun ja yksinkertaiseen rintamamiestalohenkeen modattuina. Onnistuu, ilman lisäkuluja. Nyt syksyllä kysyin, onnistuuko mökin toimitus ilman kattoelementtejä, koska meillä on talon kattoremontista yli jäänyttä vaneria tyhjän panttina seisoskelemassa, ja sille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Onnistuu, ja mökkipaketin hintakin alenee näin useita satasia. Lisäksi tämän vuoden puolella tilauksen tehneet saavat mökin vielä vuoden 2013 hintaan, vaikka toimitus olisikin vuoden 2014 puolella, ja ennakkotilaajan etuna sai valita vielä ilmaiseksi mökkiin joko isomman terassin tai parvisängyn, joiden listahinta on 190 euroa.
Ostin. Toukokuussa 2015 meille tulee leikkimökki.
Olen nyt siinä onnellisessa asemassa, että pihamme paraatipuoli eli se kadulle näkyvä osa alkaa jotenkin huomaamatta olla hallinnassa. Patio valmistui tänä kesänä, kukkapenkkiä pitää laajentaa ensi vuonna, mutta muuten on tuollaista aika siistiä ja hallittua.
Puoliso haluaisi rakentaa patiolle vielä jonkinlaisen katoksen alias pergolan, mutta katsotaan nyt mihin aika ja energia riittävät.
Alapiha-ahistus vain oli ja pysyi. Ja siihen liittyi loppukesää kohden kasvava tietoisuus siitä, että lapset ovat viimeistään ensi kesänä siinä ikävaiheessa, että viettävät vielä aikaa omassa pihassa mutta eivät enää tyydy töröttämään tyyninä hiekkalaatikossa ja mutustamaan soraa. Pihalle olisi siis toivottavaa saada lapsiaktiviteetteja nyt, eikä sitten vasta muutaman vuoden päästä kun ne huutavat kadulla ohi viilettäessään vain "moi ja moi moi", kuten naapurin isoksi koululaiseksi jotenkin huomaamatta venähtänyt poikanen joka vasta oli ihan pieni.
Se leikkimökki, siis. Ja olen ehkä luopunut taistelusta jopa trampoliinia vastaan, mutta VAIN muutaman vuoden ajaksi. Kun ovat isompia, saavat hyppiä alas puista ja katkoa nilkkojaan sillä tavoin.
Kun talvi ei vielä viime viikolla ollut tullut, rupesin kartoittamaan mahdollisuuksia tehdä alapihan surkealle tilanteelle jotain jo nyt eikä vasta ensi keväänä. Otin yhteyttä paikalliseen viherpalveluun, joka mainosti tekevänsä myös pihojen muokkaushommia pikkukaivurilla. Viherpalvelu oli ylibuukattu, mutta vinkkasi yhteistyökumppanistaan, joka sitten paljastui myös puolison yhteistyökumppaniksi työrintamalla. Ja vinkin johdosta kotiin palaajaa kohtasi eräänä iltana tämä näky:
Kyllä se oli ihan oikea kaivinkone. Se oli ajanut illalla jo valmiiksi työmaalle aloittaakseen aamulla työt. Jotka kestivät noin puolitoista tuntia, en ymmärrä mitä oikein olemme ajatelleet kun emme ole tätä ostopalvelua hankkineet jo paljon aikaisemmin.
Operaatiota on vähän vaikea selittää näistä ennen-kuvista, tästä seuraavasta se näkyy ehkä parhaiten. Meillä oli siis tuossa pihan nurkassa kasa maata, joka piti saada pois tulevan leikkimökin paikalta. Toisaalta tuo pihan väliosa, jolla kaivuri seisoo, oli hyvin kapea - liian kapea jalkapallokentäksi tai muihin vastaaviin aktiviteetteihin - ja välipihan ja alapihan välinen penger aikojen saatossa sortunut ja loiventunut.
Lisäksi olin toivorikkaasti yrittänyt nitistää joka paikassa rehottavia nokkosia levittelemällä pihalle vanhaa kattohuopaa. Älkää kokeilko tätä, ei toimi.
Ylivuotinen kattohuopa oli jäänyt ärsyttävästi kaiken maailman rikkaruohojen vangiksi, nokkosten sun muiden vihulaisten kasvua se ei ollut estänyt juuri lainkaan ja sen repiminen pois maasta oli vihonviimeinen urakka, johon minulta meni melkein koko lauantaipäivän valoisa aika. Typerä idea. Nytpä tiedän senkin.
Tässä ollaan jo voiton puolella. Huovat säkkiin, säkit peräkärriin, puoliso maanantaina kaatopaikalle. Problem solved.
Tässä vielä yksi otos pihasta ennen-vaiheessa. Tämä kuvastaa suunnilleen sitä paikkaa, mihin leikkimökkiä olen ajatellut, tuohon omenapuun (eli tuon verkkotöröttimen) vasemmalle puolelle. Siinä on se maakasa, joka piti saada alta pois.
Ja jälkeen-tilanne näyttää sitten osapuilleen tältä:
Penkereeseen tuli kerralla ryhtiä. Harmittaa vain se, että nyt meiltä taisi jäädä raparperipuskat kirjaimellisesti jyrän alle. Ja ehkä kolme päivänliljapuskaa, joita en ehtinyt alkusyksystä siirtää etupihan puolelle.
Mutta eivätpä ne kai peruuttamattomia menetyksiä ole, molempia on mahdollista kasvattaa lisää. Ja tuo leveämpi välipiha on kyllä jotenkin tosi järkevän oloinen. Koko pihasta tuli jotenkin...pihampi.
Tässä vielä toiseen suuntaan samaa tilannetta.
Tässä kohtaa oli se maakasa, joka oli koko operaation alku ja juuri.
Ja tässä vielä koko komeus ihan pihan laidalta talolle päin kuvattuna. Kuvan ottamisen jälkeen viimeinenkin polttopuiksi pätkittävä jämäpuukasa on pilkottu, keinu varastoitu talvea varten ja tuo törkykerääntymä autotallin oven edestä melkein kokonaan selvitelty myös sisätiloihin. Ah, ensimmäistä kertaa ikinä piha on ihan valmis ottamaan talven vastaan.
Nyt pitäisi sitten miettiä, mitä tuohon penkereeseen laittaa. Vasempaan reunaan tulee luiska, jota pitkin pääsee ajelemaan kottikärryillä pihan takalaidan komposteille. Ihan keskelle tulevat portaat. Niiden molemmille puolille olisi kiva laittaa jotain, joka markkeeraisi sisäänkäyntiä alapihalle. Tuon penkereen ajattelin sitoa paikalleen maanpeittoperennoilla, joista nyt alkajaisiksi tulivat mieleen vuorenkilvet, pikkutalvio ja kangasajuruoho. Tuohon penkereen yläosaan ajattelin jotain pensaita ehkä, kenties. Idänvirpiangervoa? Jos portaat tulevat kivestä, tuon penkereen alaosankin voisi rakentaa matalaksi muuriksi. Ihanaa, koko talvi aikaa suunnitella.
Sen verran kyllä innostuimme, ehkä vähän liikaa, että tilasimme myös multakuorman jonka KTK:n auto kävi kippaamassa vähän väärään paikkaan. Se pitäisi levitellä tuohon tulevan nurmikentän paikalle ennen kuin maa jäätyy. Sitten pääsisi keväällä jo heti tositoimiin, mutta emmehän me ole koskaan kotona valoisaan aikaan. Pitää ehkä pyytää taas luottokaivinkonekuski paikalle.
Lisäksi tilasin sen leikkimökin. Puuidean Pihakartano 7:n. Tässä kuva Puuidean sivuilta:
Tähänastisten kokemusten perusteella sanoisin, että siinä on firma, jolla on sekä tuote että asiakaspalvelu kohdallaan. Olin jo keväällä kysynyt, onnistuuko mökin toimitus niin, että nuo ikkunat saisi vähän enemmän karuun ja yksinkertaiseen rintamamiestalohenkeen modattuina. Onnistuu, ilman lisäkuluja. Nyt syksyllä kysyin, onnistuuko mökin toimitus ilman kattoelementtejä, koska meillä on talon kattoremontista yli jäänyttä vaneria tyhjän panttina seisoskelemassa, ja sille pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä. Onnistuu, ja mökkipaketin hintakin alenee näin useita satasia. Lisäksi tämän vuoden puolella tilauksen tehneet saavat mökin vielä vuoden 2013 hintaan, vaikka toimitus olisikin vuoden 2014 puolella, ja ennakkotilaajan etuna sai valita vielä ilmaiseksi mökkiin joko isomman terassin tai parvisängyn, joiden listahinta on 190 euroa.
Ostin. Toukokuussa 2015 meille tulee leikkimökki.
Mikähän siinä oikein on, että se "ryhtymiskynnys" varsinkin jälkeenpäin funtsittuna on aina ollut ihan liian korkea.
VastaaPoistaLapiohommina toi teidänkään valahtanut pihan porrastus ei ole edennyt, mutta avot pieni kaivuri ja homma hoituu. Joo varhaisteinit ei tosiaankaan viittis enää leikkimökissä hengailla, sen aika on nyt ja jokunen vuosi etiäpäin.
Musta on tulossa alkuvuodesta mummo, jolla ei ittellään koskaan ollut leikkimökkiä. Lapsenlapselle mökki tai jopa puumaja tullaan kyllä hommaamaan. Ehkä se lapskin pääsee sinne joskus, jahka mä ensin vähän kokeilen...heh.
No sano muuta. Jälkeenpäin kaikki hommat tuntuvat ihan minimalistiselta suhteutettuna siihen vatvomisen määrään. Mutta ehkä pitää ajatella niin, että vanhaa taloa kunnostaessa vatvominen ja odottelu ja ajatusten kypsyttely kuuluu asiaan...
PoistaKieltämättä minäkin olen kierrellyt jo kirppareita vähän sillä silmällä, että tämä ja tämä sitten leikkimökkiin... Ja minulla vielä OLI lapsena leikkimökki, jossa tykkäsin leikkiä hirmu isoksi asti. Nyt siinä leikkimökissä on masentavasti umpilaho alapohja, pöh.
Alapiha-ahdistus on todella tuttu tunne täälläkin ja se vain paisuu. Tänä vuonna ehdin (no, ehkä totuudenmukaisempaa olisi sanoa, etten edes halunnut) käydä alapihalla hädin tuskin muutamaa kertaa enempää ja se onkin kyllä täysin hylätyn näköinen. Pihan pengerrys oli tarkoitus aloittaa kesällä, mutta eihän siitä mitään tullut kun oli kaikkea muuta. Minulla ei ole edes mitään järkevää suunnitelmaa sen suhteen, miten piha käytännössä pengerretään. Se on liian jyrkkä ja ahdas ainakin isommalle kaivinkoneelle. Lisäksi siellä on sellaisia kohtia, jotka haluaisin säilyttää melkein ennallaan. Voin kuvitella miten suopeasti kaivinkonekuski suhtautuisi ohjeistukseeni kiertää muutama esikko tai vuohenputkien peittämä jalopähkämö.
VastaaPoistaJa ikään kuin alapiha-ahdistuksessa ei olisi riittävästi, myös yläpiha on päässyt rupsahtamaan. Istutan innoissani uusia kasveja, mutta en huolehdi vanhoista kukkapenkeistä ja niistä onkin tullut lähinnä rikkaruohopenkkejä.
Mutta hienoa, että teidän pihatilanteenne on edistynyt :)
Minua harmittaa meidän pihan osalta se raparperi. Se oli osapuilleen ainoa kasvi, joka pihalla kukoisti kun talon ostimme. Ja nyt se on mennyttä. (Katsotaan vaan niin se nousee ensi keväänä kuin Feeniks-lintu mullan alta...:D) Sikäli suosittelen siis esikoitten ja jalopähkämöitten suojelua varauksetta! Ja toisaalta taas, en kyllä ikinä olisi lapiopelissä selvinnyt tuosta urakasta, johon meni koneella tosiaan puolitoista tuntia ja lasku oli 217 euroa. Pieni raha kun vertaa siihen hypoteettisen lapiotyön tuntipalkkaan... Mutta onhan niitä vielä pikkuruisempiakin kaivureita kuin tuo meidän pihalla ahkeroinut.
PoistaMinä pelkään, että meidän pihalle käy myös taantumus kun minusta on kivempi aina aloittaa uutta kuin tehdä vanhaa valmiiksi tai perushuoltaa sitä...