Minulla on vakava estetiikan kaipuu, joka ilmenee tällä hetkellä lähinnä siten, että haluaisin alkaa remontoimaan keittiötä hinnalla millä hyvänsä.
No, se ei käy päinsä. Ennen keittiön remontoimista pitäisi remontoida valmiiksi yläkerran keittiö ja vessa, jotta voisimme muuttaa sinne asumaan. Ensin mainittu on mahdollisuuksien rajoissa tämän vuoden puolella, jälkimmäinen tuntuu täysin epätoivoiselta ajatukseltakin.
Minä olen jopa tässä keittiöremonttihaaveilussani päätynyt tilaamaan meille veronpalautusrahoilla joululahjaksi sekä tässä vanhassa postauksessa esitellyn, kuvankauniin vedenkeittimen että leivänpaahtimen. Ensin mainitun siksi, että vanha kunnon Visslande Vattenpanna on kehittänyt pohjaansa ruostelaikkuja. Jälkimmäisen siksi, että esikoinen ilmoitti sunnuntaina haluavansa paahtoleipää aamiaiseksi ja myin vanhan, ruman leivänpaahtimen kesällä kirpputorilla tarpeettomana. Syyt onnahtelevat, mutta mitäpä sitä ei ihminen estetiikan kaipuussaan tekisi. Selittelen tekosiani vielä sillä, että molemmat kapineet olivat nettikaupassa alennusmyynnissä. Ja että ne toimivat ikään kuin kannustimena ryhtyä keittiöremonttiin - nythän niitä ei voi laittaa esille jo pelkästään siitä syystä, että meillä ei ole keittiössä yhtään ylimääräistä pistorasiaa.
Tuli sitten mieleen, että näin kerran tori.fi:ssä hauskan vanhan hellan, ja mietin että onkohan sellaisia tällä hetkellä markkinoilla. Sitten kirjoitin hakusanaksi "vanha hella", ja löysin tämän:
Oi mikä sympaattinen kapistus! Ja vielä enemmän houkutteli hellan kuvaus, jossa kerrottiin kyseessä olevan vanhan mutta lähes käyttämättömän hellan, L 50 cm, K 80 cm, S 60 cm, voidaan kytkeä joko 1- tai 3-vaiheverkkoon. Hellan hinta ei päätä huimannut ja sitten jotenkin kirjoitin myyjälle ja tulin varanneeksi koko komistuksen.
Ulkonäön lisäksi lähinnä siksi, että hella tosiaan vaikutti lähes uudelta, vaikka olikin selkeästi vanha:
Meidän nykyinen hella voisi ottaa oppia näistä siisteistä levyistä...
Kilvestä käy ilmi, että kyseessä on Slev-liesi, ja Slevistä taas löytyi kuukkeloimalla paljonkin tietoa. Tässä esimerkiksi yhtiön perustajan, teollisuusneuvos Erik Isomaan biografia, jossa käydään läpi myös Oy Slev Ab:n vaiheita. Huisaa!
En minä tiedä, voiko tuollaista vanhaa hellaa ylipäänsä käyttää järkevästi 2010-luvun kokkailuun. Mutta en osannut jättää ostamattakaan kun ei tuo nyt niin kallis ollut. Saamme hellan kotiin joulukuussa, täytynee jotenkin mittailla sen sähkönkulutusta sitten. Talviaikaan meillä voi laittaa joka tapauksessa ruokaa puuhellalla, joten ehkä vanhan, kauniin sähkötuhluri-hellan käyttö kesäisin olisi vielä jotenkin perusteltua. Kuten todettua, mitäpä sitä ei ihminen estetiikan kaipuussaan tekisi.
No, se ei käy päinsä. Ennen keittiön remontoimista pitäisi remontoida valmiiksi yläkerran keittiö ja vessa, jotta voisimme muuttaa sinne asumaan. Ensin mainittu on mahdollisuuksien rajoissa tämän vuoden puolella, jälkimmäinen tuntuu täysin epätoivoiselta ajatukseltakin.
Minä olen jopa tässä keittiöremonttihaaveilussani päätynyt tilaamaan meille veronpalautusrahoilla joululahjaksi sekä tässä vanhassa postauksessa esitellyn, kuvankauniin vedenkeittimen että leivänpaahtimen. Ensin mainitun siksi, että vanha kunnon Visslande Vattenpanna on kehittänyt pohjaansa ruostelaikkuja. Jälkimmäisen siksi, että esikoinen ilmoitti sunnuntaina haluavansa paahtoleipää aamiaiseksi ja myin vanhan, ruman leivänpaahtimen kesällä kirpputorilla tarpeettomana. Syyt onnahtelevat, mutta mitäpä sitä ei ihminen estetiikan kaipuussaan tekisi. Selittelen tekosiani vielä sillä, että molemmat kapineet olivat nettikaupassa alennusmyynnissä. Ja että ne toimivat ikään kuin kannustimena ryhtyä keittiöremonttiin - nythän niitä ei voi laittaa esille jo pelkästään siitä syystä, että meillä ei ole keittiössä yhtään ylimääräistä pistorasiaa.
Tuli sitten mieleen, että näin kerran tori.fi:ssä hauskan vanhan hellan, ja mietin että onkohan sellaisia tällä hetkellä markkinoilla. Sitten kirjoitin hakusanaksi "vanha hella", ja löysin tämän:
Oi mikä sympaattinen kapistus! Ja vielä enemmän houkutteli hellan kuvaus, jossa kerrottiin kyseessä olevan vanhan mutta lähes käyttämättömän hellan, L 50 cm, K 80 cm, S 60 cm, voidaan kytkeä joko 1- tai 3-vaiheverkkoon. Hellan hinta ei päätä huimannut ja sitten jotenkin kirjoitin myyjälle ja tulin varanneeksi koko komistuksen.
Ulkonäön lisäksi lähinnä siksi, että hella tosiaan vaikutti lähes uudelta, vaikka olikin selkeästi vanha:
Meidän nykyinen hella voisi ottaa oppia näistä siisteistä levyistä...
En minä tiedä, voiko tuollaista vanhaa hellaa ylipäänsä käyttää järkevästi 2010-luvun kokkailuun. Mutta en osannut jättää ostamattakaan kun ei tuo nyt niin kallis ollut. Saamme hellan kotiin joulukuussa, täytynee jotenkin mittailla sen sähkönkulutusta sitten. Talviaikaan meillä voi laittaa joka tapauksessa ruokaa puuhellalla, joten ehkä vanhan, kauniin sähkötuhluri-hellan käyttö kesäisin olisi vielä jotenkin perusteltua. Kuten todettua, mitäpä sitä ei ihminen estetiikan kaipuussaan tekisi.
Toisaalta mä olen selitellyt itselleni, että jos joku asia on sellainen, että sen tulee hankkineeksi niin eikös ole järkevää hankkia sellainen, josta edes tykkää? ;) Et ei sitten joudu vuosikausia mulkoilemaan esinettä, joka särkee esteettiseen silmään joka kerta eteen osuessaan (niinkuin esim meillä väärän värinen moccamaster). Ja tuo hella on kyllä aika herkku. Mikähän siinä onkin, että ennen osattiin tehdä siroja ja kauniita keittiökoneita... Vaikka ne oikeasti välillä olivat aika isojakin. Mutta aina kauniita.
VastaaPoistaIski hellasta nostalginen olotila.Parissakin opsikelija-asuntolassa on tullut poltettua kakku tuollaisessa uunissa. ;)
Minusta tuntuu, että minun ihan ensimmäisessä kodissani oli tuollainen hella. Pitää kaivaa vanhoja valokuvia esiin...
PoistaTuo on totta, ja tuohan on vaikka Panu Kailan talonhankkimisfilosofiakin - pitää hankkia kuitenkin viime kädessä sellainen talo, mistä tykkää. Ja sellainen hella. Ja sellainen vedenkeitin ja leivänpaahdin, vaikkei niille paikkoja vielä olekaan...hohhoi :)
Onpa söpö pikku hella! Samanlaista haaveilen Torpalle kun aina ei jaksaisi sytyttää puuhellaa pelkästään aamiaiskananmunien takia.
VastaaPoistaMinä mietin juuri sitä, että onko tuo liian semmoinen kesämökkihella ihan ympärivuotiseen lapsiperhekäyttöön. No, kokeillaan mennä estetiikka edellä ja katsotaan mitä tapahtuu!
PoistaMuuten, noita vanhoja helloja, siis sellaisia vielä tuotakin vanhemman mallisia missä ei ole sitä alaosaa ollenkaan vaan hella seisoo jalkojen päällä (tsiisus mikä kuvailu) on aika usein ollut myynnissä huutiksessa tai tori.fi:ssä, vaihtelevan kuntoisia tosin mutta myös hyväkuntoisia. Eli kyllä niitä liikkuu. Toisaalta meille tulee vintin keittiöön vanha mutta vähän käytetty, toki kunnostettu ja tarkistettu kaasuliesi - sekin on ihan hyvä kakkosvaihtoehto.
PoistaUpea löytö ja nimenomaan vielä tuo, että on noin vähän käytetty ja hyväkuntoinen.
VastaaPoistaMun rohkeus ei riittänyt siihen että olisin ostanut mitään vanhoja kodinkoneita. Pelkäsin juuri tuota sähkönkulutusjuttua, enkä olisi osannut edes kuvitella että jostain voi löytyä noin hyväkuntoisia vanhoja.
No, ei meillä autenttinen 50-lukulainen talokaan ole. Teillä on, joten onhan tuo aito vanha hella tavallaan ihan must juttu nyt kun tarkemmin ajattelee:)
-Rosanna-
Moi pitkästä aikaa Rosanna! Miten teidän rempat edistyy, en ole ehtinyt juuri käydäkään rmt-foorumilla viime aikoina?
PoistaPerheemme insinöörin reaktiota vähän pelkäsin tähän hella-asiaan, mutta hän totesi että sähköhellojen tekniikka ei ole muuttunut yhtään mihinkään joten luultavasti myöskään sähkönkulutuksessa ei ole juuri eroa, jos vertaa nyt vaikka meidän 10-15 vuotta vanhaan, tuollaiseen perinteisen malliseen sähköhellaan. Kaikki induktiohommelit sun muut ovat sitten tietysti ihan eri asia, mutta ei me sellaista hankittaisi kuitenkaan kun se nyt olemassa oleva liesi on ihan hyvä.
No moi!
PoistaTaitaa tosiaan olla noissa helloissa vähän sama kuin lämpöpattereissa, että saman verran sähköä imaisevat kaikki. Muuten, jos tuon hellan korkeus on 80 cm, niin aiotteko jollakin opilla korottaa sitä?
Meidän remppa etenee hitaasti ja epävarmasti, mutta edistysaskeleitakin on otettu. Rmt-foorumilla olen ilmoittanut blogin osoitteen, jonne saa salasanan yksärinä (yritän varjella yksityisyyttäni vähän). Saa nähdä jaksanko sitä miten päivittää, mutta siellä on jo keittiöstä ja wc:stä juttua.
-Rosanna-
Meillä on nykyinen hella noin 85 cm korkea ja se on juuri sillä korkeudella kun keittiön ikkuna antaa myöten (hella on siis ikkunan vieressä). Tuohon pitää ehkä rakentaa joku sokkeli että sen saa korotettua oikeaan senttimäärään tason kanssa. Sitten joskus kun sinne asti päästään...
PoistaKävin laittamassa yv:n salasanasta, olisi kiva päästä kuikulemaan blogia!
Voi mikä ihana hella!!
VastaaPoistaToivottavasti se on livenä yhtä ihana kuin kuvissa :)
PoistaTuota... meiltä yläkerrassa olleesta keittiöstä annettiin ihan samannäköinen Slev Romu-Repelle kun remppaa aloiteltiin - eipä silloin osannut arvata että joku sellaisestakin jopa maksaisi! Tosin se yksilö olisi pitänyt putsata ja oli kyllä varmasti ainakin elämänsä ensimmäiset pari vuosikymmentä saanut palvella ihan kunnollakin, mutta silti... Henkilökohtaisesti en kyllä valurautalevyjä kaipaa yhtään, mutta tuo varmaankin tosiaan on ihan käyttökelponen peli edelleen sikäli kun ei ole laitteen sisällä johtojen eristeet hapertuneet. Sähkövastus tosiaan muuttaa 100% energiasta joka tapauksessa lämmöksi, joten varsinkin liesi lienee yhtä energiatehokas kuin nykyisetkin tuon tyyppiset. Uunissa voi kai eristys olla nykyisiä heikompi, lämmittää siis mahdollisesti ruokaa vähän vähemmän ja kokkia vähän enemmän, mutta liekö tuo niin vaarallista... :)
VastaaPoistaToisen romu on toisen aarre...:)
PoistaMinusta meidän nykyhellassa on ihan surkea uunin eristys, kokki kuumenee hellan edessä seisoessa jos uuni on päällä. Ja varsinkin talvipakkasilla pieni hukkalämpö ei ole ehkä pahitteeksikaan... No, katsotaan mitä se hella on syönyt kun se toivottavasti tällä viikolla kotiin saadaan. Minä en ole koskaan päässyt modernien liesien äärelle joten en osaa kaivatakaan muuta kuin valurautalevyjä. Liekö meidän padat ja kattilat olisi edes soveltuvia nykyajan helloille...
Nostalgiaa 60-luvun sähköteollisuudesta. "Sähkölämpö-Elktrovärme", Slev.
PoistaJouduin kerran, taisi olla v. 1968, eräillä juhlapäivällisillä samaaan pöytään teollisuusneuvos Erik Isomaan kanssa ravintola Motissa Pohjois-Espan kulmilla.
Nimimerkki "Talon vävy"
Nyt se Slev on meidän kellarissa odottelemassa koeponnistusta! Hauska muistelo talon vävyltä :)
PoistaHei, miten se hella nyt toimii? Haaveilen samankaltaista hellaa, mutta jouduitteko uusimaan eristyksiä tms.
VastaaPoistaHellahan kuuluu osastoon ikuisuusremontti, eli se on ollut tähän asti varastoituna autotalliin... Mutta meillä alkaa helmikuun alussa se the keskikerroksen remontti, jossa keittiö ja olohuone pistetään uuteen (eli alkuperäiseen vanhaan) uskoon ja hellakin odottaa nyt kyytiä kodinkonehuoltoon testausta varten. Raportoin siis kunhan asia etenee!
PoistaVoi harmi, oltiinkohan me hiihtolomalla maaliskuussa ja haaste on mennyt ihan ohi! UUden vuoden lupauksiin kuuluu blogin elvyttäminen...
VastaaPoista