Joulukalenteri, luukku 6

Heräsin tänä aamuna (tai itse asiassa oli jo aamupäivä) puolison kysymykseen: "Hyvää huomenta, mitä itsenäisyys teille merkitsee?"

Ei ihme, että tänäänkin Linnan juhlissa tullaan kuulemaan toinen toistaan latteampia löpinöitä vastauksiksi tuohon kysymykseen, ei siihen niin helppoa ollut vastata.

Katsomme televisiosta Tuntematonta Sotilasta, sitä ennen kuuntelimme Spotifystä Palefacea. Joko telkkari auki tai sitten tästä vähän tuoreempi katsaus kansakuntamme nykytilaan, rakkaat lukijat. Ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille.

Joulukalenteri, luukku 5

Itsenäisyyspäivän aaton kunniaksi juhlistimme ystäväpiirimme virallisen mamun syntymäpäiviä Strömsö-idyllissämme. Virallinen mamu on eräänlainen ironinen piikki suomalaisen maahanmuuttokeskustelun lihassa - jotenkin tuo nimityksen kategorinen kapeus ei tunnu mahduttavan sisälleen esimerkiksi Columbian yliopistosta väitellyttä poliittisen taloustieteen tohtoria, joka ei ole erityisten tukitoimien tai kantaväestön sen kummemmin sorsimisen kuin paapomisenkaan tarpeessa. Emme sorsineet emmekä paaponeet, tarjosimme viiden ruokalajin illallisen.

Olen yrittänyt saada tänne iloksenne syntymäpäiväillallisen jälkitunnelmissa nauhoitettua Tiernapojat-esitystä, jossa allekirjoittanut esiintyi Mänkin ja pianosäestäjän kaksoisroolissa, Nasu oli kuuliainen Knihti, puoliso luonneroolissaan Herodeksena ja mamu luonnollisesti Murjaanien kuninkaana. Tämä tyhmä Bloggeri ei kuitenkaan ymmärrä äänitiedostoja ja videotallennetta ei valitettavasti ole, vaikka ensemble oli toki rooliensa mukaisesti puvustettu. Murjaanilla oli turbaani ja isoäidin neliöistä ommeltu villainen viitta, Herodeksella hieno alumiinifoliokruunu ja Hackmannin Swing-veitsi miekkanaan, Mänkillä pianon lisäksi samaisen aterinsarjan haarukkaan pujotettu Ikean joulukuusenkoristetähti ja Knihti puolestaan oli sonnustautunut metroseksuaaliin vaaleanpunaiseen pashmina-jihänkiin ja Anna Karenina -tyyliseen karvalakkiin.

Teknisten vaikeuksien vuoksi täytyy siis pyytää yleisöä vain kuvittelemaan tämä laadukas joulukuvaelmatoteutus. Omaa toteutustakin suosittelemme, hauskaa oli. Nuotit, pukeutumiskoodi ja vuorosanat löytyvät muun muassa Fazerin Kultaisen joululaulukirjan lopusta.

Joulukalenteri, luukku 4

Minulla on kerran elämässäni ollut oma joulukuusi. Kävin ostamassa sen Moskovasta Hamovnikin torilta vuonna 2007, jouluaattona, joka Venäjällä on ihan tavallinen arkipäivä. Kannoin pientä, pussiin pakattua kuustani kotiin joulumielen vallassa ja olin iloinen. Kuusi oli nätti, vaikka sillä ei ollutkaan muunlaista jalkaa kuin koriin piilotettu vesiämpäri:



Ja koska vietin joulua itsekseni, kaukana perheestä ja läheisistä, kaikki nuo kuusen alla olevat paketit olivat minun, vain minun.

(En itse asiassa viettänyt joulua lainkaan yksin, olin aattoiltana kirjeenvaihtajatoverin ja tämän kahden kissan luona hauskoilla vegetaristisilla joulupäivällisillä ja sain Hesarin Moskovan toimituksen kuvaajalta lahjaksi kauniin, mustavalkoisen, kehystetyn kuvan Punaisen torin luisteluradasta. Se oli hyvä joulu, joulut yleensä ovat olleet sitä.)

Tänä aamuna nousimme kun oli vielä pimeää, ja vielä vähän aamuhämärissä ajoimme parinkymmenen kilometrin päähän kuusenhakuun. En ole koskaan aikaisemmin hakenut joulukuusta metsän siimeksestä, joten lyllersin urheasti mukana puolison ja anopin perässä petkelettä kantaen. Nätit kuuset kaikille tarvitseville löytyivät onneksi melko lyhyen lyllerryksen jälkeen ja ne kannettiin kotiin. Jotenkin tästä alla olevasta kuvasta välittyy mielestäni se sama tunnelma, joka on myös legendaarisessa Rien Poortvlietin ja Wil Huygenin Suuressa tonttukirjassa. Tai itse asiassa sen jatko-osassa nimeltä Tonttujen kutsu, josta keskustellaan muun muassa tässä Dodon blogissa. Kun olin pieni, meidän isä luki meille Tonttujen kutsua aina joulun alla. Ehkä oma orastava ekoajattelu on sieltä peräisin?

Tässä tontut kuusineen eteläsavolaisessa sinisessä hämärässä. Ehkä kuusen voisi tuoda sisään ja koristella vaikka jo ensi viikolla...

Joulukalenteri, luukku 3

Tässä vinkki, kuinka voi joulunalusaikana ilahduttaa itseään ja paria muuta siinä sivussa:

1) Muuta rintamamiestaloon vanhalle omakotitaloalueelle.
2) Pidä huoli siitä, että lähinaapurissa asuu mukavia ihmisiä, jolla on kivat lapset.
3) Naapureiden suorapuheisuudesta ei ole haittaa.
4) Ota vinkistä vaarin, kun naapuri kirjoittaa Facebookissa seinällesi, että täällä tien toisella puolella haaveillaan lettukesteistä.
5) Sovi järjestäväsi naapureille lettukestit.
6) Yhdistä lettukesteihin askartelutalkoot, joissa valmistetaan vanha kunnon joulukuusenkoriste: eri maiden lippuja langassa.
7) Osta väriliidut ja varasta töistä maltillinen nippu kopiopaperia.
8) Paista letut.
9) Vastaanota naapurit, tarjoa lettuja itsellesi ja heille, väritä naapurin lasten kanssa vino pino eri maiden lippuja ja liimaa ne siimaan.
10) Huomaa olevasi tyytyväinen itseesi, elämääsi ja ympäröivään maailmaan.
11) Tiskaa.

Eipä siihen sen kummempaa tarvita.

Joulukalenteri, luukku 2

Lainaan tänään toista joulukalenteria, joka osu ja uppos ainakin omaan huumorintajuuni täydellisesti.

Kyseessä on Tuomas Kyrön radiostakin tuttua kirjaa markkinoiva Mielensäpahoittajan joulukalenteri, joka löytyy intternetistä täältä.

Tuossa Hesarin arvostelussa on mahtava lopetus, joka sopii eräälle taloutemme asukkaalle kuin nyrkki silmään. "Miten niin pitäisi viettää älä osta mitään -päivää jos on elänyt sellaisen elämän."

Hyvää joulukuuta, kansalaiset

Tällä ei ole mitään tekemistä rintamamiestalon kanssa, paitsi ehkä vähän onkin. Päätin perustaa blogiin joulukalenterin, vaikka en ihan traditionaalista sellaista. Tämä joulukalenteri kun saattaa päättyä jo ennen aattoa - ja kukaan ei tiedä vielä, milloin.

Jo ziljoonaan kertaan mainitsemallani Rintamamiestalofoorumilla on oma keskustelualueensa nimeltä Henkireikä. Se on tarkoitettu vain rekisteröityneille käyttäjille ja sisältää aika ajoin viriävää puuskahtelua aihepiiristä elämä.

Aihepiiriä elämä koskee tämä ensimmäinen joulukalenterin luukkukin. Tässä teille Eppu Normaalin kappale Näinhän täällä käy, jonka viimeisessä kappaleessa kerrotaan näin:

"Talo paloi, vaimo lähti ja auto räjähti,
pienehkö pyrstötähti koiraani mäjähti".

Joskus on sellaisia viikkoja, jolloin nuo yllä esitetyt muodostavat vain jäävuoren huipun kaikesta siitä, mitä elämä eteen viskoo. Tämä on meidän osaltamme selvästi niitä viikkoja. Siksi emme voi muuta kuin laittaa Eput soimaan repeatilla ja laulaa mukana - onhan toki niin, että sateen jälkeen sää käy aina aurinkoiseksi.