Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta, meillä oli reilun kahden viikon ajan ilonamme sveitsiläis-pietarilainen ystäväperhe kaksine lapsineen, ja tämän Kiljusen herrasväkeen verrattavissa olevan konklaavin kanssa ei juuri bloggaamaan ehtinyt. Alakerran vessaremontti on sentään melkein valmistunut viimeisiä paikkamaalauksia ja paria koukkua ja yhtä naulakkoa lukuunottamatta, siitä pitäisi täräyttää kuvia eetteriin. Mutta jos nyt vielä vähän piha-asiaa sitä ennen.
Yritin tässä iltani iloksi etsiä seuraavaksi inspiroivaa kuvaa puuvajasta. Eli puuliiteristä. Minä olen Imatralta kotoisin, ja jostain syystä meillä päin tuota polttopuiden säilyttämiseen tarkoitettua ulkorakennusta on tavattu kutsua nimellä puukuuri. Googlauksen perusteella taitaa olla laina eestin kielestä tuo. Kuuri pitäisi pikimmiten puille saada, koska saunapuiden kaivelu lumikinoksesta pressun alta on melko ankeaa puuhaa ja sitä on nyt tullut ihan riittävän monta talvea harrastettua.
Kävi ilmi, että puuvajoja on aika paljon tarjolla valmiina. Niistä löytyi muutama oikeinkin nätti, kuten vaikka tämä Verkkomikon Suvi-malli:
Yritin tässä iltani iloksi etsiä seuraavaksi inspiroivaa kuvaa puuvajasta. Eli puuliiteristä. Minä olen Imatralta kotoisin, ja jostain syystä meillä päin tuota polttopuiden säilyttämiseen tarkoitettua ulkorakennusta on tavattu kutsua nimellä puukuuri. Googlauksen perusteella taitaa olla laina eestin kielestä tuo. Kuuri pitäisi pikimmiten puille saada, koska saunapuiden kaivelu lumikinoksesta pressun alta on melko ankeaa puuhaa ja sitä on nyt tullut ihan riittävän monta talvea harrastettua.
Kävi ilmi, että puuvajoja on aika paljon tarjolla valmiina. Niistä löytyi muutama oikeinkin nätti, kuten vaikka tämä Verkkomikon Suvi-malli:
Mutta joku noissa harjakattoisissa minua häiritsee. Liian moderni, tai sitten liian kesämökkimäinen kaupunkitalon pihaan. Haluaisin sellaisen, joka näyttäisi nimenomaan puukuurilta, ei puuvajalta. Semanttista hienosäätöä siis kehiin.
Kokeilin seuraavaksi puuliiteriä. Sillä sattui jo osuma melko lähelle, esimerkkinä vaikkapa tämä Karkkilan pienen puupajan Pieni puuliiteri:
Mutta ei aivan. Tuossakin on vähän kesämökkitunnelma, ja se näyttää lisäksi siltä, että se on rakennettu 2000-luvulla. Minä haluaisin sellaisen, joka näyttäisi siltä, että se on nököttänyt pihalla naapurin Paulin aidan edustalla niin kauan kuin talokin. Sitä paitsi puuvaraston seinärakenne saisi olla umpinaisen sijaan harvempi polttopuiden kuivumisen takia.
Jatkoin hienosäätöä ja etsin seuraavaksi puukuurilla. Haku vei ensin eteläisen naapurin puolelle, josta löytyi AiaEhitised-niminen yritys ja sen iloisenvärinen puukuur:
On ilmava, on toivotunlainen katto, mutta jotain silti puuttuu siitä oikeasta puukuuritunnelmasta. Jatkoin vielä hakua, ja kas: Imatran Työkeskuksen sivuilta löytyi vihdoin kuva täydellisen oikeasta puukuurista, ja otan nyt vapauden sen teille esitellä:
(Samalla voi toki mieluusti käydä tutustumassa myös työkeskuksen toimintaan. Hyvä että on olemassa tuollaisia työkeskuksia. Minäkin olen joskus ollut seuraamassa kertakäyttölusikoiden pakkaajia töissään ja siinä hommassa oli kyllä työn iloa enemmän kuin monella akateemisella toimistonyhrääjällä ikinä!)
Mutta siis the puukuuri. Juuri tuollainen se minun mielessäni on ollut. Meidän kuuristamme voisi tehdä vähän leveämmän ja laittaa oven molemmille puolille kapeat, kaksiosaiset ikkunat, jotka löysin verannan alapohjasta. (Veranta on meidän talon ainoa osa, jossa on rossipohja.) Katto tulisi huovasta, tottakai, ja laudoitus olisi juuri noin pystyssä niin se näyttäisi vanhalta eikä 2000-lukulaiselta. Saranoiden kuuluisi olla juuri tuollaiset eikä oveen tulisi mitään kahvoja tai muita vaan tuollainen munalukkosysteemi. Ja kuuri pitäisi kyllä oikeaoppisesti minusta rakentaa niin, että sen nurkkien alle laitettaisiin luonnonkivet joiden päälle se rakennettaisiin. Voi olla, että insinööri ei ihan näin perinnehengessä suostu perustuksia tekemään.
No niin, nyt on täydellinen puukuuri löydetty, ei kun rakentamaan!
Ehe ehe.
