Tänään on ollut merkittävä päivä jos ei ihan ihmiskunnan niin ainakin omassa henkilöhistoriassani. Minut äänestettiin nimittäin tänä iltana kotiseutuyhdistyksen johtokunnan jäseneksi.
Melkoinen saavutus alle nelikymppiseltä, totesi seuran sihteeri. (Joka on entinen hyvä työkaverini, toim. huom.)
Kotiseutuyhdistys on nimeltään Mikkeli-seura ja sen kotisivut löytyvät tästä klikkaamalla.
Minusta tämä johtokuntajäsenyys on ihan mahtava juttu, jälleen kerran ihan henkilökohtaisella tasolla, ainakin seuraavista syistä:
1) Mikkeli-seura on siinä asemassa, että siltä kysytään lausuntoja Mikkelin keskusta-alueen kaava-asioissa. Se tarkoittaa sitä, että pääsen vaikuttamaan kotikaupunkini rakennusperinnön vaalimisasioihin, jotka ovat sydäntäni lähellä.
2) Mikkeli-seura järjestää joka vuosi Vinkkisuunnistuksen, jossa Euroopan rakennusperintöpäivän kulloisenkin teeman mukaan suunnistetaan rakennetussa kaupunkiympäristössä ja tutustutaan omaan kotiseutuun. Meidän lapset ovat olleet mukana joka kerta elämänsä aikana ja ovat toivottavasti jatkossakin. Minusta Vinkkisuunnistus on ihan mahtava keino tutustuttaa isoja ja pieniä ihmisiä omaan asuin- ja elinympäristöönsä ja on kivaa päästä mukaan sen suunnitteluun ja toteutukseen.
3) Mikkeli-seura ylläpitää Elomaan taloa, joka on yksinkertaisesti ihana. Se on hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt 1800-luvun kaupunkitalo, ainoa laatuaan Mikkelissä. Täydellisessä maailmassa olisi niin paljon aikaa ja energiaa, että tämän oman jälleenrakennuskauden helmen lisäksi olisi joku ihan toisen, paljon vanhemman aikakauden hirsitalohelmi harrastuskohteena, mutta tosielämässä siihen eivät mitkään resurssit ainakaan tällä hetkellä riittäisi. Siksi on kiva, että jatkossa pääsen ainakin kaikkien johtokunnan kokousten aikana hengailemaan Elomaan talossa ja varmasti myös olemaan mukana sen säilyttämisessä tulevillekin mikkeliläissukupolville.
Henkilökohtaisella tasolla se Elomaan talo on jo valmiiksi tärkeä siksi, että meidän Vuokon nimiäiset on vietetty siellä viime vuonna äitienpäivänä.
On kivaa ryhtyä harrastamaan sellaista, mikä on jo valmiiksi lähellä sydäntä. Tämä harrastus ei ainakaan tässä vaiheessa liene kovinkaan kuormittava, kun johtokunnan jäseneksi minua ehdottaneilla tahoilla oli hyvin tiedossa nämä omat perhe-pienet lapset-työ-remontti -parametrini. Jospa siis jatkossa ennättäisin kirjoittamaan oman projektin lisäksi tänne myös tarinoita mikkeliläisestä rakennusperinnöstä ja Elomaan talostakin erityisesti.
Melkoinen saavutus alle nelikymppiseltä, totesi seuran sihteeri. (Joka on entinen hyvä työkaverini, toim. huom.)
Kotiseutuyhdistys on nimeltään Mikkeli-seura ja sen kotisivut löytyvät tästä klikkaamalla.
Minusta tämä johtokuntajäsenyys on ihan mahtava juttu, jälleen kerran ihan henkilökohtaisella tasolla, ainakin seuraavista syistä:
1) Mikkeli-seura on siinä asemassa, että siltä kysytään lausuntoja Mikkelin keskusta-alueen kaava-asioissa. Se tarkoittaa sitä, että pääsen vaikuttamaan kotikaupunkini rakennusperinnön vaalimisasioihin, jotka ovat sydäntäni lähellä.
2) Mikkeli-seura järjestää joka vuosi Vinkkisuunnistuksen, jossa Euroopan rakennusperintöpäivän kulloisenkin teeman mukaan suunnistetaan rakennetussa kaupunkiympäristössä ja tutustutaan omaan kotiseutuun. Meidän lapset ovat olleet mukana joka kerta elämänsä aikana ja ovat toivottavasti jatkossakin. Minusta Vinkkisuunnistus on ihan mahtava keino tutustuttaa isoja ja pieniä ihmisiä omaan asuin- ja elinympäristöönsä ja on kivaa päästä mukaan sen suunnitteluun ja toteutukseen.
3) Mikkeli-seura ylläpitää Elomaan taloa, joka on yksinkertaisesti ihana. Se on hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt 1800-luvun kaupunkitalo, ainoa laatuaan Mikkelissä. Täydellisessä maailmassa olisi niin paljon aikaa ja energiaa, että tämän oman jälleenrakennuskauden helmen lisäksi olisi joku ihan toisen, paljon vanhemman aikakauden hirsitalohelmi harrastuskohteena, mutta tosielämässä siihen eivät mitkään resurssit ainakaan tällä hetkellä riittäisi. Siksi on kiva, että jatkossa pääsen ainakin kaikkien johtokunnan kokousten aikana hengailemaan Elomaan talossa ja varmasti myös olemaan mukana sen säilyttämisessä tulevillekin mikkeliläissukupolville.
Henkilökohtaisella tasolla se Elomaan talo on jo valmiiksi tärkeä siksi, että meidän Vuokon nimiäiset on vietetty siellä viime vuonna äitienpäivänä.
On kivaa ryhtyä harrastamaan sellaista, mikä on jo valmiiksi lähellä sydäntä. Tämä harrastus ei ainakaan tässä vaiheessa liene kovinkaan kuormittava, kun johtokunnan jäseneksi minua ehdottaneilla tahoilla oli hyvin tiedossa nämä omat perhe-pienet lapset-työ-remontti -parametrini. Jospa siis jatkossa ennättäisin kirjoittamaan oman projektin lisäksi tänne myös tarinoita mikkeliläisestä rakennusperinnöstä ja Elomaan talostakin erityisesti.
Onnea sinulle!
VastaaPoistaHeh onnea, kuulostaa mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! Olen tosiaan kyllä aika nuori seuran johtokuntalainen muihin verrattuna mutta mitä sitten. Kotiseuturakkaus ei katso ikää!
VastaaPoistaOi, kivaa! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaOnnea sinulle ja menestystä kotiseudullesi ja seurallesi!
VastaaPoistaMinna
Onnittelut johtokunnan jäsenyydestä! Kuulostaa mielenkiintoiselta pestiltä :)
VastaaPoistaHieno juttu, onnittelut meiltäkin!
VastaaPoistaJäin miettimään, että miksi olemme käyneet Mikkelissä vain ohiajomatkalla? Miksi?!? Pistän matkasuunnitelmalistalleni tämän postauksen, niin pysyy tallessa. Nimimerkillä rakennusperintöpäivien suurkuluttaja :)
Vaahteramäen emäntä uudesta Nurkalla vaahtera -taloblogista
Kuulostaa kivalta! Elomaan talo on kyllä ihana, minä olen juhlinut mummini kasivitosia siellä Mikkelissä pääosin asuvan sukuni kanssa. Seurassakin saattaa olla tuttuja, ainakin on ollut :)
VastaaPoistaKiitos kiitos kaikille! Kyllä Mikkelissä kannattaa pysähtyä, ja Vaahteramäen blogivinkistä kiitokset. Elomaan talossa on joku fengshui kohdallaan ainakin minun osaltani, siellä on hyvä olla.
VastaaPoista