Saunafinaali

Meillä on tapahtunut vaikka mitä blogijutun arvoista, mutta puolison opinnot ovat siinä vaiheessa, että taloutemme ainoa bloggausväline on ainoaan mahdolliseen bloggausaikaan eli iltaöisin varattu päivä ja viikko toisensa perään. Ei ole siis blogattu, ei.

Mutta sen sijaan on tehty vaikka mitä muuta! En rupea työntämään kaikkea yhteen kertomukseen, joten nostan esiin nyt tärkeimmän: Meidän sauna on ihan lopullisesti valmis. Val-mis.

No, aika iso osahan siitä on ollut valmista jo 60 vuotta. Niin kuin vaikka koko pukuhuone ja pukuhuoneen ja saunan välinen ovi. Eihän tuolle olisi raaskinut mitään ehostusta tehdä.

Minusta on jotenkin hienoa, että 60 vuotta vanha, peilioven peiliksi ihmiskäden muotoilema puu elää edelleen vuodenaikojen mukaan - kuten tuosta maalaamattoman suikaleen paljastumisesta talviaikaan huomaa. Hassua.

Ja sekin, mikä on meidän remontoimaamme, on ollut pääosin valmiina jo kesäkuusta 2011 asti. Niin kauan, että sauna ei ole enää vitivalkoinen ja uutuuttaan hohtava, vaan paneelit ovat jo kellastuneet muualta paitsi ikkunan alta, jossa auringonvalo ei pääse tekemään temppujaan.

Saunassa oli siis valmista ihan kaikki muu, paitsi ne aina ja joka paikassa laittamatta jääneet listat. Kattolistoista puuttui osa - ne ovat uusiotuotantoa mutta menevät kyllä täydestä jos vertaa alkuperäisiin. Ja lisäksi puuttuivat ikkunoiden listat ja oven listat. Ensin niitä ei ollut, sitten kun ne vihdoin ilmestyivät, niistä puuttui aika kauan maali. Nyt on molemmat.



Pukuhuoneen ja saunan välisen ikkunan listat ovat alkuperäisiä, saunasta kesällä 2010 purettuja. Emme silloin vielä ymmärtäneet ottaa ihan jokaista listanpätkää talteen, joten listoja ei ollut tallella tarpeeksi ja tuo ovenkarmin vasemman puolen lista on joku mikälie autotallista löytynyt uusi rimanpätkä. Ihan hyvin ajaa asiansa kyllä.

Ja ulkoikkunaankin tuli listat, jotka maalasin samalla kuin muutkin ikkunaa ympäröivät systeemit. Pystylista on ohennettu niin, että se ikään kuin sulautuu kaarevaan kattolistaan ja näytti pöljältä, jos maalasi tuon pelkän ikkunalistan. Siksi sutaisin maalin ylös kattoon asti. En tiedä, onko sekin pöljää.

Kun ensin oli aika pitkään katsellut listatonta saunaa ja sitten useamman kuukauden saunaa maalaamattomien listojen kera, ja sitten näki ensimmäistä kertaa tämän kätöstensä jälkeen, tuli kyllä jonkinlainen ymmärrys sitä kohtaan, miksi ihmiset ovat joskus ammoisina aikoina ylipäänsä ruvenneet maalaamaan noita listoja. Ja edelleen jatkavat sitä tapaa.

Saunasta tuli nimittäin maalattujen listojen myötä jotenkin viimeistelty. Sellainen, että se ei näytä enää yhtään remontoidulta saunalta, vaan saunalta, joka on ollut aina tuollainen. Ero entiseen on ihan selvä, ja se kummastuttaa minua. Ja sauna näyttää nimenomaan alkuperäiseltä, kun se ennen oli minusta ihan itsestäänselvästi remontoidun näköinen. Ehkä, öhöm, keskeneräinen remontti sitten pistää silmään vaikka miten olisi tottunut parin vuoden aikana oman saunansa ulkoiseen olemukseen.

Yksi syy siihen, miksi sauna näyttää niin autenttiselta, on varmasti ihan nappiin mennyt maalivalinta. Tässä pukuhuoneen ja saunan väli-ikkunassa on nimittäin sekä uutta että alkuperäistä maalia. Ero on melko marginaalinen ja johtuu luultavasti ennen muuta siitä, että 60 vuotta vanha öljymaali on jo liituuntunut ja nokeentunut. Uusi maali on Uulan ovi- ja ikkunamaalia. Purkki on jo ainakin vuoden vanha, ja sävyn nimi on Oliivi. Jostain syystä en löytänyt sitä tämän hetken värikartoista. Kääk. Meillä on vielä kellarin ikkunan karmit sekä sokkeli maalaamatta, ja niihin pitäisi saada tuo sävy. Ehkä se jotenkin tilaamalla onnistuu, pitää kysyä Uulalta kunhan edellä mainitut joskus päätyvät to do -listan kärkeen.

 Tässä vielä toinen esimerkki aika hyvin yksi yhteen olevasta sävyvalinnasta. Maalasin listat ja karmin toisen puolen vain kahteen kertaan, ettei pinnasta tullut liian uusi ja kiiltävä. Kauhean paksua maalikerrosta kun ei silloin alunperinkään ole saunaan sudittu...
 

Niin että nyt se on ihan valmis. Meidän sauna. Paras sauna maailmassa. Siellä on hyvät löylyt ja riittävästi ilmatilaa hengittää. Se lämpenee nopeasti ja sopii täydellisesti pikkulapsiperheeseen, kun mukulat voivat puljata ammeissaan lattialla ja aikuiset lämmitellä lauteilla samalla kuitenkin lyhyen vasteajan pelastusetäisyyden päässä. Se miellyttää myös esteettistä silmää ja sopii meidän talon kellariin kaikkine remontteineen ihan täydellisesti. Ja pukuhuone on edelleen lempipaikkojani talossa. Siellä on joku semmoinen... rauha. Aika on pysähtynyt. Ja muutenkin on meininki kuin Viri Teppo-Pärnän Tuuman uusimman vuosijulkaisun artikkelissa "Mennyttä pukuhuonetta etsimässä".

Koko Löylyn sylissä -julkaisu on muuten ihana. Yhtä ihana kuin meidän sauna. Julkaisua voi tilata Tuuman sivuilta tästä.

Ps. Saunan valmistumisen venähtäminen parilla vuodella on toki aiheuttanut sen, että lattian puurallit ovat raapineet vähän maalia irti betonista ja täten sauna pitäisi ottaa remonttilistalle jo toistamiseen. Vaan antaapa olla vähän aikaa, ainakin siihen asti että saadaan vähän useampi kohta talosta tälle Ihan Kokonaan Jo Valmista -kategoriaan.