Kuinka kuluu multa maanantai

Lapsi tirahteli yöllä pahimmillaan puolen tunnin välein lohduttomaan itkuun. Oma niska oli toissaöisen Harri Kirvesniemi -nukkuma-asennon ansiosta niin kipeä, että pää ei kääntynyt. No, harmoninen tunnelma oli taattu kun pää oli unettomuuden takia yhtä jumissa kuin niska.

Herättyä (tai ainakin sängystä ylös noustua) katse osui ensimmäisenä tähän silmiä hivelevään näkyyn. Ah kaunista puutarhamme, totesi puoliso.



Kärttyinen vauva lykättiin päiväunille tuntia aikataulusta edellä. Pihan rospuuttoon jää göteborgilaisen takavetoisen autoteollisuuden helmen lisäksi tehokkaasti jumiin myös ruotsalaisen lastenvaunuteollisuuden helmellä.

Maalämpöputkikaivantoon valuu vettä ja sokkelin reijästä lirisee kellariin mutaista lillinkiä, raportoi puoliso kun lähdin työntelemään vauvaa nukutustarkoituksessa.



Saunan lattiallekin tulee vettä kun se penger on kynnöspeltona eikä kallistuksista enää tietoakaan, tiedotti puoliso kun palasin takaisin. Katsahdimme toisiimme. "Sama kai se on laittaa ne salaojat", huokaisimme likipitäen yhteen ääneen. Näin ne rempat laajenee.



Ai niin ja autotallin edessä on lammikko, josta valuu vettä myös autotalliin, lisäsi puoliso tovin kuluttua.



Hetken paistoi aurinko risukasaan, koska joku ihminen joskus jossain on keksinyt pyörän. Turkasen painava maalämpöpumppu heilahti tiilikäryillä paikalleen tekniseen tilaan.



Sitten putkimiehen pitikin lähteä Savisiltaan kiireellisemmälle työmaalle. Palaa ehkä torstaina. Läheiset YYA-suhteet jerrykannun ja moottoripolttoöljyn kanssa jatkuvat.

Aloin tehdä perunamuussia. Puolet rosamundista olivat mallia Kinder-yllätys. Muussista tuli harmaata.



Eipä ollut pääruuankaan ilmeessä hurraamista.



Sähkömies saapui ja tuijotti yläkerran sähköpääkeskusta hetken. "Tähän ei ainakaan saa voimavirtaa", hän totesi. Ei auttane muu kun vaihtaa koko keskus, mietin, ja ajattelin päivän toisen "näin ne rempat laajenee" -ajatuksen.

Joku suunnitteluvirhe tässä päivässä kuitenkin oli, koska lopulta selvisi, että kellarin keskukseen sai sen maalämpöpumpun tarvitseman voimavirran asennettua - mikä nyt oli tietysti kaiken mahdollisen kannalta kätevämpää ja helpompaa.



Puolen päivän jälkeen sisälle tupsahti naapuri, joka kyseli, sattuuko meillä olemaan avainta hänen kotiinsa. Meillä ei ollut. "Saisinko soittaa vaimolle?" kuului seuraava kysymys. Miespolo oli jättänyt puhelimen autoon, lähtenyt hakemaan sitä paiskaten ulko-oven perässään kiinni ja todennut pihalla auton ovien olevan yhtä tiukasti lukossa kuin talonkin oven.

Hänelle kävi hyvin. Meillä oli toscakakkua ja siinä naapurissa, jossa vaimo kertoi puhelimitse avainten olevan, tarjottiin kahvin kanssa pullaa.

Loppupäivästä en jaksa enää edes raportoida, sen verran masentavaa kuultavaa siitä tulisi. Sivu suun menneet unelmatyöpaikat, särkevät päät ja salaojaremonttibudjetit vaan vilisivät, kunnes teimme perheen voimin päätöksen mennä aikaisin nukkumaan.

Tänään on sitten ollutkin jo paljon parempi päivä.