Koska yksikään maailmankaikkeudessa toteutetuista remonteista ei takuulla ole sujunut ilman jonkinlaisia tunarointeja, avaan niille nyt uuden tunnistekategorian ja samalla tunnustan ensimmäisen omani.
Tämä on siis täysin minun niskoillani oleva juttu, jota kuka tahansa puolisoni tunteva ei ikikuunaan voisi pitääkään hänen keksintönään. Tämä johtuu siitä, että minun henkilökohtainen nollasta sataan -kiihtymisnopeuteni on noin kuusitoistakertainen armaaseen aviomieheen verrattuna. Minä olen hötkyilijä, teen asioita nopeasti, ennen kuin ajattelen. Panu on harkitseva, tekee asioita ajan kanssa, käyttää aikaa tuumailuun.
Täydennämme toisiamme. Hyvinä päivinä. Huonoina päivinä, joita on onneksi harvemmin, yritämme sietää. Sitä on avioliitto.
No, sitten asiaan eli siihen mokaan.
Meillä on alusta asti ollut ajatuksena noudattaa hissukseen ja kiireettä -remontointiperiaatetta ja asua talossa ainakin yhdet vuodenajat läpi ennen mitään valtavia mullistuksia. Tässä vajaan vuoden aikana on tullut havaituksi ainakin se, että kovinkaan valtavia mullistuksia ei tarvitse edes tehdä, mikä on toki hyvä. Koko ajan on ollut myös selvillä se, että remontointi aloitetaan kellarisaunasta.
Saunaremontti oli tarkoitus aloittaa ja saada valmiiksi viime syksyn aikana, mutta sitten iski kombinaatio nimeltä minä viimeisilläni raskaana, mies töissä toisella paikkakunnalla ja hyväksi kehuttu, Mikkelin ainoa kalenterin ja puhelimen käytön taitava putkimies vapaa vasta kevättalvella. Saunaremontti jäi pisteeseen, jossa saunasta oli purettu seinät rivinteeraukseen asti ja paikattu ikkunan alta pari irrallaan heiluvaa tiilivarvia.
Ja, kröhöm. Ostettu kiuas.
Meillä oli ollut hataraa puhetta siitä, että olisi itse asiassa kiva, jos saunakamarissa eli pukuhuoneessakin olisi pieni tulisija. Arkkitehti-Pekka mainitsi, että onhan niitä sellaisia kiukaita, joita voi lämmittää saunan ulkopuolelta. Joo, sellainen olisikin hyvä, tuumimme.
Ja sitten menin rautakauppaan ja tilasin kiukaan. Tarkkaan ottaen se oli tämä kiuas, kuva Harvian sivuilta:
Ja sitten kävi tietysti niin, että saunasuunnitelmat muuttuivat. Saunaan tuleekin Porin Mainio -muuripata eikä sitä suihkukaappia, mitä sinne ensin kaavailtiin. Reijän tekeminen saunan seinään ei tuntunut enää asialliselta, semminkin kun muuripadan takia saunassa tulee joka tapauksessa sotkettua ja roskattua polttopuiden kanssa. Erillinen pieni kamiina tuntuu istuvan saunakamariin paljon paremmin kuin kiukaan lasiluukku, ja paloturvallisuusmääräyksetkin aiheuttivat päänvaivaa.
No, meillä oli kumminkin kiuas. Jossa oli luukun ja itse kiukaan välissä tötterö elikkäs yhde, jonka oli tarkoitus ulottua kiukaasta toisen huoneen puolelle. Tötteröllistä kiuasta ei voinut ajatella saunaan sellaisenaan, reikää ei hotsittanut saunan seinään tehdä eikä rautakauppa tietenkään ottanut varta vasten tilaamaani erikoiskiuasta takaisin ilman mittavia sanktioita. Lienee tarpeetonta mainita, että kiuas yhteellä maksoi toki paljon enemmän kuin tavallinen peruskiuas.
On tullut tässä pari kertaa mieleen, että olisi ehkä pitänyt harkita vaikka toisenkin kerran tuota kiuashankintaa.
No, onneksi rakas puoliso ratkaisi ongelman. Ei moittinut, ei soimannut, ei irvaillut eikä naljaillut. Vaan kiikutti kiukaan Esedun metallipajalle ja amisopiskelijat hitsasivat heräteostoskiukaan uuteen uskoon. Hinnasta ei ole vielä sovittu, koska samaisesta paikasta on tilattu meille myös portti, keinun runko, mattoteline ja pyykinkuivaustelineet ja kiukaan hitsaus luvattiin hövelisti liittää edellä mainittujen hankintojen loppulaskuun.
Kiukaasta siis rälläköitiin irti se yhde, yhteen toisesta päästä luukun karmit ja sitten karmit hitsattiin takaisin kiinni kiukaaseen. Kas näin:
En ole hitsaussaumojen ammattilainen, mutta minusta tuo näyttää erittäin miellyttävältä ja sitä paitsi varsin toimivalta saumalta. Luukku on todistettavasti kiinni kiukaassa, joka puolestaan näyttää tältä:
Ja kun nyt tänne asti tänään päästiin, voidaan todeta, että itse asiassa tuo kiuas istuu nyt paremmin perinnesaunaamme kuin se perusmalli samasta kiukaasta. Siinä perusmallissa on nimittäin tuollainen mikälie läkkipeltinen tingeltangel-etumus, kun meidän kiukaamme on kauttaaltaan eleettömän mattamusta.
Tarinan opetus: Jos teet saunaremonttia, älä osta ensimmäiseksi kallista erikoiskiuasta. Ja se yleisneuvo: Jos muutat vanhaan taloon, älä syöksy suinpäin remonttien kimppuun. Tutki, katsele, fiilistele, suunnittele. Hiljaa hyvä tulee.
(Ehkä vielä kolmas opetus: Hanki lempeä puoliso.)
Opettavainen tarina. Näitä sattuu kaikille, yleensä vähän pienemmän budjetin harhaostoksia mutta joskus isompiakin. Onneksi ratkesi noin hyvin kuitenkin :)
VastaaPoistaKirjoituksessasi oli paljon hyviä opetuksia.
VastaaPoistaTuon maltillisuuden suunnitelmien toteutuksessa voisin laittaa takataskuun, sille tuntuisi olevan paljon tarvetta.
Oikein nautinnollista varhaiskevään viikonloppua Teille sinne!
Ei kai modernia tingentangel-lasiluukullista kiuasta voi muutenkaan laittaa! Voisit samalla hitsauttaa pellin tuon lasin tilalle. ;)
VastaaPoistaNo paljon parempi tämä jo hankittu kiuas ilman tingelitalgeleita! Loppu hyvin, kaikki hyvin :)) Tuon kun olisi itsekin heti oppinut, osta vasta kun tarvitset. Meilläkin ne remonttisuunitelmat on muuttaneet suuntaansa moneen kertaan, ja tulevat muuttumaan.
VastaaPoistaLempeä puoliso suhtautui myös empien lasiluukkuun, mutta se nyt saa luvan kelvata. Voin sitten kiukaan liekkien luomassa tunnelmavalaistuksessa kiristellä hampaitani epätäydellisen perinne-ilmaston johdosta... Tai sitten tyydyn vain nauttimaan harhaostoksestani :)
VastaaPoistaHeh, kuulostaa niin tutulta.
VastaaPoistaMie hätäilin wc:n altaan ja allaskaapin kanssa...Ne tuli ostettua jo ennen taloa(kun halvalla sai) eikä ne sitten loppujen lopuksi käyneetkään vessaan. Nyt ne sitten vie tilaa tuolla yläkerran vintissä.
Noita remppa- ja putkimiehiä on kyllä uskomattoman vaikea saada kiinni! Ja turha odotella soittoa, jos on sovittu että ne soittaa siulle päin..
Kaksikielisyys maksaa Suomelle 1-2 miljardia euroa vuodessa.
VastaaPoistaLokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi".
Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Veikko Heiskanen oli geofyysikko ja geodeetti. Maalaisliiton kansanedustaja 1933-1936. 1935 sai eduskunnassa lain sukunimien suomalaistamisesta (Lex Heiskanen), jolla 250 000 suomalaista muutti vierasperäisen sukunimensä suomalaiseksi. Ohion yliopistossa 1950-61 Veikko Heiskanen johti tiedemiesryhmää, jonka salaisena tehtävänä oli laskea mannertenvälisten ydinohjusten tarkkoja lentoratoja ja osumatarkkuutta.
http://lyyxem.freehostia.com/lehti-2-1937.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
http://suomenmaa.bravehost.com/