Remonttimoka yksi

Koska yksikään maailmankaikkeudessa toteutetuista remonteista ei takuulla ole sujunut ilman jonkinlaisia tunarointeja, avaan niille nyt uuden tunnistekategorian ja samalla tunnustan ensimmäisen omani.

Tämä on siis täysin minun niskoillani oleva juttu, jota kuka tahansa puolisoni tunteva ei ikikuunaan voisi pitääkään hänen keksintönään. Tämä johtuu siitä, että minun henkilökohtainen nollasta sataan -kiihtymisnopeuteni on noin kuusitoistakertainen armaaseen aviomieheen verrattuna. Minä olen hötkyilijä, teen asioita nopeasti, ennen kuin ajattelen. Panu on harkitseva, tekee asioita ajan kanssa, käyttää aikaa tuumailuun.

Täydennämme toisiamme. Hyvinä päivinä. Huonoina päivinä, joita on onneksi harvemmin, yritämme sietää. Sitä on avioliitto.

No, sitten asiaan eli siihen mokaan.

Meillä on alusta asti ollut ajatuksena noudattaa hissukseen ja kiireettä -remontointiperiaatetta ja asua talossa ainakin yhdet vuodenajat läpi ennen mitään valtavia mullistuksia. Tässä vajaan vuoden aikana on tullut havaituksi ainakin se, että kovinkaan valtavia mullistuksia ei tarvitse edes tehdä, mikä on toki hyvä. Koko ajan on ollut myös selvillä se, että remontointi aloitetaan kellarisaunasta.

Saunaremontti oli tarkoitus aloittaa ja saada valmiiksi viime syksyn aikana, mutta sitten iski kombinaatio nimeltä minä viimeisilläni raskaana, mies töissä toisella paikkakunnalla ja hyväksi kehuttu, Mikkelin ainoa kalenterin ja puhelimen käytön taitava putkimies vapaa vasta kevättalvella. Saunaremontti jäi pisteeseen, jossa saunasta oli purettu seinät rivinteeraukseen asti ja paikattu ikkunan alta pari irrallaan heiluvaa tiilivarvia.

Ja, kröhöm. Ostettu kiuas.

Meillä oli ollut hataraa puhetta siitä, että olisi itse asiassa kiva, jos saunakamarissa eli pukuhuoneessakin olisi pieni tulisija. Arkkitehti-Pekka mainitsi, että onhan niitä sellaisia kiukaita, joita voi lämmittää saunan ulkopuolelta. Joo, sellainen olisikin hyvä, tuumimme.

Ja sitten menin rautakauppaan ja tilasin kiukaan. Tarkkaan ottaen se oli tämä kiuas, kuva Harvian sivuilta:



Ja sitten kävi tietysti niin, että saunasuunnitelmat muuttuivat. Saunaan tuleekin Porin Mainio -muuripata eikä sitä suihkukaappia, mitä sinne ensin kaavailtiin. Reijän tekeminen saunan seinään ei tuntunut enää asialliselta, semminkin kun muuripadan takia saunassa tulee joka tapauksessa sotkettua ja roskattua polttopuiden kanssa. Erillinen pieni kamiina tuntuu istuvan saunakamariin paljon paremmin kuin kiukaan lasiluukku, ja paloturvallisuusmääräyksetkin aiheuttivat päänvaivaa.

No, meillä oli kumminkin kiuas. Jossa oli luukun ja itse kiukaan välissä tötterö elikkäs yhde, jonka oli tarkoitus ulottua kiukaasta toisen huoneen puolelle. Tötteröllistä kiuasta ei voinut ajatella saunaan sellaisenaan, reikää ei hotsittanut saunan seinään tehdä eikä rautakauppa tietenkään ottanut varta vasten tilaamaani erikoiskiuasta takaisin ilman mittavia sanktioita. Lienee tarpeetonta mainita, että kiuas yhteellä maksoi toki paljon enemmän kuin tavallinen peruskiuas.

On tullut tässä pari kertaa mieleen, että olisi ehkä pitänyt harkita vaikka toisenkin kerran tuota kiuashankintaa.

No, onneksi rakas puoliso ratkaisi ongelman. Ei moittinut, ei soimannut, ei irvaillut eikä naljaillut. Vaan kiikutti kiukaan Esedun metallipajalle ja amisopiskelijat hitsasivat heräteostoskiukaan uuteen uskoon. Hinnasta ei ole vielä sovittu, koska samaisesta paikasta on tilattu meille myös portti, keinun runko, mattoteline ja pyykinkuivaustelineet ja kiukaan hitsaus luvattiin hövelisti liittää edellä mainittujen hankintojen loppulaskuun.

Kiukaasta siis rälläköitiin irti se yhde, yhteen toisesta päästä luukun karmit ja sitten karmit hitsattiin takaisin kiinni kiukaaseen. Kas näin:



En ole hitsaussaumojen ammattilainen, mutta minusta tuo näyttää erittäin miellyttävältä ja sitä paitsi varsin toimivalta saumalta. Luukku on todistettavasti kiinni kiukaassa, joka puolestaan näyttää tältä:



Ja kun nyt tänne asti tänään päästiin, voidaan todeta, että itse asiassa tuo kiuas istuu nyt paremmin perinnesaunaamme kuin se perusmalli samasta kiukaasta. Siinä perusmallissa on nimittäin tuollainen mikälie läkkipeltinen tingeltangel-etumus, kun meidän kiukaamme on kauttaaltaan eleettömän mattamusta.



Tarinan opetus: Jos teet saunaremonttia, älä osta ensimmäiseksi kallista erikoiskiuasta. Ja se yleisneuvo: Jos muutat vanhaan taloon, älä syöksy suinpäin remonttien kimppuun. Tutki, katsele, fiilistele, suunnittele. Hiljaa hyvä tulee.

(Ehkä vielä kolmas opetus: Hanki lempeä puoliso.)