Täällä tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta nuo kaksi jälkimmäistäkin. Minun päiväni kuluvat vauvan kanssa, ja toki myös huushollihommissa. Pyykkihuolto on hoidettava jo vaippojen takia, keittiössäkin kuluu aikaa kun tiskikoneen ilmestyminen odottaa remontin etenemistä kyökkiin asti. Puoliso puolestaan posottaa kellarissa aamusta iltaan saunaremontin ja energiaremontin parissa. Minun silmiini sattuu päivittäin noin 257 asiaa, joille pitäisi tehdä jotain, ja joita en viitsi edes alkaa listata, koska en kuitenkaan ehdi. Sitten kun ehtisin, en enää jaksa. Puoliso kellarissa saa keksiä enemmän ja vähemmän toimivia patentteja tilanteisiin, joissa tarvittaisiin auttavaa käsiparia. Kohtaamme väsyneenä iltaisin, kaadumme sänkyyn, molemmat meistä herävät aamulla ja toinen siinä välillä kahden tunnin välein läpi yön.
Olen ajatellut tänään noin tuhat kertaa, että miksen voinut saada sitä "möreä ääni taivaasta ilmoitti Kaisaniemenkadulla kolmosen ratikassa, että tuossahan Se Oikea on" -kokemusta joitakin vuosia aikaisemmin. Oltaisiin ehditty mennä naimisiin, muuttaa Mikkeliin ja remontoida edes tuo perhanan kellari ennen esikoisen syntymää. Monta vuotta meni hukkaan ihan vaan pelkkinä kavereina.
Ja olen noin tuhat kertaa todennut itselleni, että elämään eivät kuulu tuollaiset aikataulutukset. Tässä ollaan.
Esikoinen on helppo, ihana ja kultainen lapsi. Meillä on harvinaislaatuinen tilaisuus toteuttaa tätä yhtälöä tällä hetkellä niin, että tähän kuuluvat vain lapsen vanhemmuus ja remontointi. Se, että puoliso on ollut viiden vuoden ajan ennen puolisoksi muuttumistaan rakas ystävä, on kokemukseni mukaan vain hyväksi parisuhteen arjen tiimellyksessä.
Aina voi myös ottaa ilolla vastaan anopin tarjoaman avun siinä saunan kaapin skrabaus- ja maalausprojektissa. Ja pyytää äitiä tulemaan taas kolmanneksi käsipariksi.
Sitä paitsi: Meillä on hetkittäisen uupumuksen lisäksi myös toisemme, sekä kokonaan paneloitu sauna ja maalämmöllä lämpiävä mökki. Plussan puolella ollaan.
Kuva: Mentalwear
Meidän yhtälöön ei edes kuulu tuo lapsi ja silti ihmettelen miten olemme vielä järjissämme tämän kaiken keskellä!
VastaaPoistaOlen usein miettinyt miten "lapselliset" näistä remonteista selviytyy, joten nostan hattua! \o/
Tämä elämä on niin tota! Ja välillä iske huono omatunto siitä, että mies remppaa ja minä "hengaan"... Onneksi mies on tajunnut aina silloin tällöin tokaista, että "kyllähän sinä osasi teet tuon lapsen huoltamisessa ja viihdyttämisessäkin". :D Kuitenkin myös minulla ne sormet syyhyää tekemään jotain konkreettisempaa - muutama rapsutusprojekti on tullut taas ostettua ja ne odottaa huoltoa.
VastaaPoistaAikansa kaikella, nyt nautitaan pikkuhyypiöiden seurasta ja rempataan myöhemmin. :)
Myötätuntoiset ajatukset täältäkin! Jo pelkästään tuo "kahden tunnin välein läpi yön" riittää pitkittyessään ajamaan hulluuden partaalle. Onneksi vaihe on ohimenevä, mikäli se yhtään lohduttaa. Oman kokemuksen mukaan jo kolmen tunnin pätkiin siirtyminen auttaa kummasti. :-)
VastaaPoistaRuusa, tuo selviytyminen on itselläkin toistaiseksi hämärän peitossa...:/
VastaaPoistaJa SannaH, luin taannoin sitä neljä ruuvia -postaustasi ja mietin että onneksi on kohtalotovereita...:) Meillä on muuten myös tuollainen keittiön kaappi, tosin meillä se on puoleksi rapsuteltu maaleista ja toimii tällä hetkellä - keittiön kaappina :)
Ja anonyymille kiitokset myötätunnosta, onneksi aina välillä on niitä kolmen tai neljänkin tunnin pätkiä.
Ai sitäkö se on kun välillä meinaa vähän uuvuttaa... Remppaprojekti yhdistettynä perheeseen, jossa on 4 alle 6-vuotiasta, 2 opiskelijaa ja 1+ työssäkäyvää rupeaa välillä vähän pyörryttämään. Tahti on vähän hitaampi kun hermojen kannalta olisi suotavaa ja monta sellaista "arki-olisi-paljon-helpompaa-jos-tuonkin-saisi-tehtyä" -hommaa osuu silmiin jatkuvasti. Meidän remonttikalenteri näyttää vähän eriltä kuin teidän, aikaa täytyy varata moninkertaisesti.
VastaaPoistaHarmittaa myös epätasainen työnjako, toinen viettää liikaa aikaa remontin kanssa, toinen liikaa lapsissa kiinni ja molemmat kaipaisivat sitä vaihtelua rooleihin. Onneksi tulee kesä ja ulkoprojekteja voi tehdä koko perhe yhdessä =).
Sellaista se on, voimia teille, älkää polttako itseänne loppuun!