sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Suomen kevät
Ostettiin tuollainen kaunis pihakeinu Imatran Työn Vuoksesta. Puoliso kokosi sen peräkärrystä pihamaalle. Jostain syystä, ehkä tuosta keinun takana paljastuvasta näystä johtuen, keinusta ei tule varsinaisesti ensimmäisenä mieleen kesäfiilikset. Pysyisi lumi vaan armeliaasti maassa.
"Se on Suomen kevät", sanoi naapurin Pauli tänään kun singahti (83-vuotiaalta aika rivakka singahdus olikin) lapion kanssa auttamaan kun perheemme takavetoinen göteborgilaisen autoteollisuuden helmi juuttui etupihan kelirikkoon. Ja kuka vielä väittää että yhteisöllisyys on nyky-Suomesta kuollut - Volvo jumiutui rospuuttoon, ja muutaman minuutin sisällä oli kolme naapuria rientänyt apuun. Kiitos heille, taas kerran.
Kiitos myös mummolle, joka tuli lapsenvahdiksi Samulin Mikkelin-keikan vuoksi. Soittoaika oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 24. Ainakin kaikille remontoiville lapsiperheille lienee selvää, miten sen keikan kanssa kävi.
Mutta koska öisin nukuttiin, päivisin saatiin aikaan sitäkin enemmän. Ja koska kohta on yö, ja halajan nukkumaan, tyydyn ranskalaisiin viivoihin:
- Saunan betonilattia on hiottu. Siinä on halkeamia. Vaatii tuumailua.
- Hieman yllättäen myös kellarin käytävän lattia on hiottu. Siinä ei ole halkeamia.
- Eräät, kutsutaan heitä vaikka nimellä "nuija ja tosinuija", ovat olevinaan perehtyneet rintamamiestalon kellarin metafysiikkaan juurimultineen. Nämä samaiset urpot ovat makuuttaneet kellarin käytävän lattialla siinä ostohetkellä olleita kolmea linoleumin palasta. Ainakin toinen heistä on ajatellut joskus, että pitäisi nuokin korjata pois tuosta kuleksimasta, kun on vähän turhan tiivis tuo pintamateriaali kapillaarisen kosteuden kannalta. Tänään ne sitten otettiin pois. Ei oltu ihan hirveän yllättyneitä kun lattia tiiviiden palasten alla oli kostea ja homeessa ja maali korkannut. (Voi me saamattomat nahjukset. Onneksi oli se kuppikone lainassa konevuokraamosta. Onneksi satuttiin nyt vihdoin tänään nostamaan ne linoleumit pois siitä lattialta.)
- Kellarin etelän puoleiset, kolmiosaiset ikkunat on tarkastettu. Ulkoikkunoiden keskimmäisten pokien alapuitteet ovat soseena - puuseppää aina tarvitaan. Sisäikkunoista pitää vaihtaa vain alaosan lasituslista uuteen. Sitten kittiä ja maalia. Kellarin ikkunaprojekti edellyttää myös sitä, että tuleva sokkelin väri pitää päättää per heti, koska sokkelissa olevien ikkunoiden pokat tulevat jatkamaan elämäänsä sokkelin värisinä. Nyt sokkeli on tummanharmaa, jatkossa siitä tulee vihertävä, kun talon väritys palautetaan muutenkin nykyisestä ysärikeltaisesta rakennusajankohdalle tyypillisemmäksi.
- Rantasalmelta Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen varaosapankista viime torstaina hankitut komeron pariovet karmeineen on kannettu vinttiin ja laadittu suunnitelmia makuuhuoneen nurkkaan ovien avulla rakennettavan vaatekomeron varalta. Ovista, ja varaosapankista, lisää tuonnempana.
- Pian entiseksi pannuhuoneeksi muuttuvaa pannuhuonetta on tarkasteltu kriittisesti ja todettu, että jos siitä haluaa siistin teknisen tilan, se pitää maalata uudelleen. Ei kerkiä tähän saumaan, maalämpöön siirtyminen tapahtuu huomenna. Reijänporausoperaation jäljiltä ovat eräät teollisuussiivoojataustan omaavat perheemme jäsenet luutunneet lattialta aimo kerroksen porausliejua.
- Keittiön olemassaolevien kaappien maalausprojekti on loppusuoralla. Perheemme teollisuussiivojataustan omaava jäsen on tästä onnellinen, koska on hieman kyllästynyt kuorruttamaan itseään vaaleansinisellä pellavaöljymaalilla ilta toisensa jälkeen. Saunaprojektin yllättävästä piristymisestä johtuen on myös kiire siirtyä seuraavien kalustehommien pariin - tänään nakuttelin ylimääräiset jatkopalat irti saunakamarin kaapista. Kunhan keittiön kaapit on viimeistä kertaa maalattu, seuraa maalin poistoa, uudelleenmaalausta ja ankaraa pohdintaa noiden ovien koristelun tarpeellisuudesta tai turhuudesta. Skrabausta ja maalausta vailla on myös kuvan reunassa näkyvä saunan penkki.
- Talo on imuroitu, lattiat luututtu ja pyykit pesty. Kiitos äiti.
- Teollisuussiivooja on tehnyt elämänsä ensimmäisen toscakakun. Siitä tuli hyvä.
Tunnisteet:
Elämästä ja elämäntavoista,
Kellari,
Remonttiromantiikkaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huomasimpa tänään, että sehän paikoin pilkottaa sieltä harmaan alta se alkuperäinen vihreä. Mätsätään siihen.
VastaaPoista-Panu
Loistava vaihtoehto juurimatoksi on paksu kerros sanomalehteä tai aaltopahvi. Ekologista ja saa lehdet pois nurkista :)
VastaaPoistaTäällä näyttää eteläikkunalla samanmoiselta, monta pussia jäi suorakylvöä varten kun siemenostoksilla lähtee aina vähän käsistä se ostaminen. En sitten ole ainut :)
Hei,
VastaaPoistapaljonko tuo pieni suloinen pihakeinu kustansi? Onko niitä siellä ihan varastossa vai onko tilauskamaa?
Hanna, keinu maksoi 50 euroa ja on valitettavasti ainoa laatuaan - joku oli tuonut huonokuntoisen vanhan keinun kierrätykseen ja olivat sitten kunnostaneet metalliosat ja vaihtaneet puuosat uusiin.
VastaaPoista