Hiihtelin tänä aamuna keittiössä ja mietin, että kylläpä tuo auringonpaiste saa kaiken näyttämään valoisalta (yllätys), avaralta (hetkinen...) ja jotenkin tyhjältä (mitä ihmettä?).
Tuijottelin hetken ulos kyökin ikkunasta ja keksin sitten, mistä tuo tyhjyys ja autius oikein johtuu. Meidän alapihaa siltä Shellin vastapäiseltä laidalta kehystäneet puut oli kaadettu.
Tuossa kohtaa on naapurikadulla tyhjä tontti. Ehkä joku on ostanut sen, ja aikoo nyt ryhtyä rakennuspuuhiin. Jos näin on, toivotan onnea urakkaan.
Tuolle tontille nimittäin valuvat kaikki lähitienoon vedet ja se oli ainakin viime kesäkuussa meidän muuttaessamme vielä yhtenä lutakkona.
Kyllä ei ennen moisille paikoille rakennettu. Sanoo Perinnemestarikin.
Lutakosta joka kulki muutama vuosikymmen sitten nimellä "lotakko" sai entinen asukki puutarhaan kasteluvettä. Iilimatojakin oli. Hyvin kasvoivat vihannekset.
VastaaPoistaMutta ehkä rakentaja aikookin paaluttaa talonsa, kuten naapurimme viisaasti totesi! :)
VastaaPoistaKyllä tulee lapsuus mieleen yli 35 vuoden takaa. Tuossa naapurin autotallin vieressä Isoäitini Anna kasvatteli isoja ja makeita pensasvadelmia, joita söin kunnes pikkupojan vatsaa pakotti.
VastaaPoistaMikko