Maalämpöä odotellessa

Ceterum censeo: Karthagon olis voinut jättää pystyyn, mutta maalämmön onni ja autuus saisi jo saapua keskuuteemme. Lämmin vesi, tuo vauvaperheessä tuiki tarpeellinen kulutushyödyke, on nimittäin tässä huushollissa nykyään valitettavan epävarmoissa kantimissa. Öljy ottaa ja lopahtelee harva se päivä, ja sitten pöngätään säiliötä optimaalisempaan asentoon ja vilautetaan punaista jerrykannua.

No, maalämpöä odotellessa voin tallentaa sen saapumiseen liittyviä manöövereitä intternetin ikuiselle muistitikulle. Kas näin:

Ennen henkilökohtaista rintamamiestalobuumiani en tiennyt, mitä on säästöbetoni. Terminä se on toki sellainen, että siitä humanistimpikin arvaa, mistä saattaa olla kyse.

Nyt olen pidellyt säästöbetoninpalaa jo omassa kätösessäni, ja tältä se näyttää:



Kiviähän ne, selvästi.

Tuo soma lieriö on palanen talomme sokkelia, josta puoliso porasi palan pois. Ei sentään huvin vuoksi tai vahingossa vaan hyötymistarkoituksessa - reijästä otetaan maalämpöputket sisään taloon. Kas näin:



Tässä siis pannuhuone, tuleva tekninen tila, ja reikä sen seinässä. Rakenne oli totta kai sama kuin saunassakin, samaa seinää nuo ovat. Siis rivinteeraus-ilmarako-sokkeli. Tässä rivinteeraus- ja sokkelikiekot rinta rinnan sulassa sovussa, jälkimmäinen siis bitumoitu:



Ulkoa päin tilanne on tällä hetkellä armeliaan lumihangen peittämä (niin että koska tämä talvi oikein loppuu?), mutta tältä se näyttää ilman lumikerrosta:



Ja tässä on kauniiksi lopuksi vielä se erittäin miehekäs pora, jolla reikä tehtiin:



(Poran vuorokausivuokra oli jotain 163 euroa, joten toivottavasti sokkelia ei ole tarpeen enää tämän jälkeen reijittää.)