Joensuussa on mainio vanhan tavaran liike, jonka nimi on Romuritari. Romuritarilla on hauskat nettisivut, joiden lukemisella voi viihdyttää itseään yksinäisinä ja vähemmän yksinäisinäkin iltoina. Tämäkin on ehkä kenties hieman subjektiivisilla mielipiteillä höystettyä faktaa.
Viihdytin itseäni eräänä iltana Romuritarin sivuilla ja sain kuningasidean, jonka toteutuksessa Romuritari-Marko ystävällisesti auttoi kotiinkuljetuksen verran.
Tällä haavaa taloutemme esineistöön kuuluu siis Juho Kusti Paasikiven originelli potretti, joka jostain käsittämättömästä syystä kuuluu minusta olohuoneen pönttöuunin viereen. Olohuoneessahan ei ole vielä pönttöuunia, mutta jahka se sinne ilmiintyy, saa Paasikivi tehdä sille seuraa.
Sillä välin tyydymme ihailemaan Juho Kustia "tuokin tuossa, mihinköhän sen laittais pois kuleksimasta" -tyyppisissä sijoituspaikoissa.
: ) Meillä on Mannerheim.
VastaaPoistaIhan paras! :)
VastaaPoistaMeillä on taas edellisen asukkaan jäljellä juliste kaikista presidenteistämme. :)
Ei olisi kyllä ikinä itselle tullut mieleen moinen hankinta, mutta se Romuritari on oikeasti inspiroiva paikka, myös internetin välityksellä. Viime kesänä ostettiin sieltä radio ja Lapsuuteni Neuvostoliitto -henkinen seinätaulu. Odotan innolla tulevaa kesää ja traditionaalista Ilosaarirokkivierailua, hankinnoista raportoin takuulla sitten täällä :) Tosin tänä vuonna pidetään omat kakararokit, sen verran lapsellisiksi ollaan heittäydytty.
VastaaPoistaLiitymme elokuussa tuohon "vauva rintamamiestalon sokkeloissa" -kerhoon, hupaisaa vähän kurkistaa, kuinka teillä on asioita ratkottu!
VastaaPoistaMe tehtiin viime kesänä opastettu tutustumismatka erään nimeltämainitsemattoman Ilmarin luokse, joka asuu rintamamiestalossa. Hän oli silloin vauva, nyttemmin hänen vanhempansa ovat ilmeisesti altistaneet hänet jollekin säteilylle koska vauva on kadonnut ja tilalla on huomattavan iso, kahdella jalalla seisova ihminen. Ilmarilta tuli monia hyviä vinkkejä, joita olemme itsekin menestyksekkäästi toteuttaneet, eikä niitä kaikkia ole vielä esitelty. Sarja siis jatkuu :)
VastaaPoistaSe säteily on sellaista, että se leviää ajan kanssa myös Mikkeliin... Eikä sitä voi millään estää! Uusia oivalluksia "vauva / jättivauva rintamammiestalossa"-elämässä on nykyään lähinnä akustiikan testaaminen: kuuluuko sana EI kovempaa kun sen huutaa keittiössä, olohuoneessa vai vessassa. Otetaan vinkkejä vastaan, kuinka seuraavat ongelmat ratkaistaan:
VastaaPoista1) Vessanraikastin vessanpytyssä. Niitä on mennyt puolenkymmentä viemäristä kun ei aina huomaa / halua vessaa vetäistessään kurkata, mitä siellä pöntössä lilluu... Onpahan testattu putkien paksuus. Hyvin vetää.
2) Pienet sormet puuhellan luukulla joka päivä ja joka ikinen aamu, etenkin silloin kun luukun takaa loimottaa aaaah niin ihana tulen kajo! Asbestihanskat?
3) Matalalla olevat ikkunalaudat ja lavuaarit. Joku päivä ne varmaan irtoavat, kun niissä roikkuu pieni paviaani.
Tämäkin sarja varmaan jatkuu tulevaisuudessa :) Mukavaa eloa ja oloa säteilyn vaikutusta odotellessa... (Tämän kirjoitti Riitta, joka hävyttömästi käyttää Hollen konetta...)
Tuota kommenttia lukiessani tuli mieleen, että ystäväpiirissäni on hyvin vähän perheitä, joiden vanhempien molempien tai toisen kännykkä/kaukosäätimet/avainniput/lomakko tms. ei olisi uinut pöntössä..
VastaaPoistaHmm... lievää haastetta rintamamiestalon viemäreille siis luvassa tulevina vuosina :D Tullaan Riitta sitten kesällä uittamaan kännyköitä teidän pytyssä, Ilmari voi opettaa Viljuskalle pahoja tapoja.
VastaaPoistaNyt voi jo vapautuneesti hohottaa teidän tarinoille, kun omien lasten pikkulapsivaihe on kaukana menneisyydessä!
VastaaPoistaTuo J. K. Paasikiven kuva on muuten aivan ihana idea! Meidän talo on rakennettu vuonna -54. Paasikivi sopisi tännekin... Mutta kyllä kävisi myös Kallio, Ryti ja Mannerheim, onhan tämä sodat käyneen miehen rakentama talo... Hmm...