Kahtena päivänä oli niin kylmä, että lasta ei voinut tyrkätä verannalle. Onneksi rintamamiestalo tarjoaa runsaasti erilaisia kylmiä tai puolilämpimiä tiloja - tässä vauva vetelee sikeitä vintin rapussa, joka yrittää huijausmielessä esittää ulkoilmaolosuhdetta:
Kun pakkaset jatkuivat pitkään, alkoi makuuhuoneen ikkuna protestoida aamuisin. Ilmeisesti tuuletusikkuna tuli syksyllä tiivistettyä vähän onnettomasti, se jää verhon taakse ja meistä kolmesta huokuu yön aikana aimo määrä vesihöyryä. Ikkuna meni jäähän, ja suostui sulamaan vasta iltapäivän tunteina jäätyäkseen taas yöllä uudestaan. Ja joo, ei olla edelleenkään vaihtamassa noita ikkunoita mihinkään. Tiivistetään vaan paremmin ensi syksynä.
Ovien osalta tiivistettiin vain ulkoeteisen sisempi ovi. Note to self: Olisi ehkä kannattanut tiivistää myös verannan ja ulkoeteisen välinen ovi, sen verran kohmeiselta tuo kahva-poloinen näytti kylmimpinä aamuina.
Luntakin tuli. Lintumökin katolla oli oma tonttikohtainen lumensyvyysmittarimme:
Etupihalla puolestaan katolta tullut ja pihalta kolattu lumikasa kasvoi niin korkeaksi, että sen päälle kiivettyä sai tarkastella makuuhuoneen ikkunaa jos ei nyt aivan lintuperspektiivistä niin normaalia huomattavasti korkeammalta kuitenkin.
Ja tietysti meiltä hajosi lumikola kesken kaiken. Annin vanha kola ei kestänyt katolta tulleiden lumimassojen reipasta käsittelyä ja kun yritimme hankkia tilalle uuden, kaupoissa myytiin eioota. Naapurin kiltti vanha setä lainasi meille omaa, varsin retrohenkistä peltikolaansa, ja tilaamalla ja pari viikkoa odottelemalla saapui sitten myös kaikkien lumikolien esilumikola ja kilpavarustelun huippu: Masi Iso-Talkkari. Kyllä nimittäin saa kinokset nyt kyytiä.
Vielä joitakin viikkoja tai kuukausia niin Masi pakataan kellarin rappujen alle komeroon odottamaan seuraavaa talvea ja esille kiikutetaan puutarhapöytä ja -tuolit. Epäilen tosin, että nuo lumikasat pihalta sulavat vasta joskus juhannuksen tuolla puolen.
Lunta on täälläkin komeat kasat, etenkin räystäiden alla ja juuri ajattelin itsekin, että tokkopa sulavat ennen kesäkuuta :)
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaLöysin tieni blogiisi vissiin rintamamiestalofoorumin kautta. Reitti pääsi jo unohtumaan kun vietin täällä niin pitkään lueskellen =). Ihanaa, kun jollakin on samanlainen filosofia talon ja asumisen suhteen. Täytyy kyllä myöntää, että meillä ei olla ihan yhtä puritaanisia ja joskus väsyneenä tulee jossain pienissä yksityiskohdissa oiottua mutta periaatteessa kunnostamme vm. -57 taloamme vanhaa kunnioittaen ja oikeita materiaaleja arvostaen. Tästä talosta puuttuu jotain aikakautensa tyypillisimpiä piirteitä ja niitä olemme sitten pienimuotoisesti lisäilleet näin jälkikäteen.
Joissain asioissa kuitenkin käytännöllisyys vie voiton. Meillä on monta pientä lasta ja suurperheen arjessa osaa arvostaa monia nykyajan hapatuksia. Lasiverannalla (joka on vuosimallin 1957 sijaan vuosimallia 2011, vaikkei uskoisikaan) on laatoitettu lattia ja liukuovikomerot. Toisaalta liukuovikomerot on puusta rakennettu ja kuisti on paneloitu sisarpaneelilla ja ikkunat ovat samaa vuosikertaa kuin muukin talo. Kellari remontoidaan myös jotakuinkin nykyajan standardein, vesieristeineen, lattialämmityksineen ja isoine suihkuhuoneineen. Kuitenkaan rivinteerauksia ei pureta, kellaria syvennetä tai rakenteeseen muutenkaan puututa sen kummemmin (tosin ulkopuoli on jo eristetty ja salaojitettu). Pukuhuoneen seinäpaneelit joudutaan purkamaan mutta tilalle laitetaan uudet samanlaiset. Jne. jne. Tuntuu että tällaisena yksinkertaisuuden ja 50-luvun hengen vaalijana on hyvin kaukana keskivertoisesta rintamamiestalon remontoijasta, jolle tärkeää on saada suoristettua seinät kipsilevyllä ja vaihdettua "energiatehokkaat" uudet ikkunat. Mutta kukin toki tavallaan. Taas tänään meinasi verenpaine nousta kun eksyin Rautian ja K-raudan sivujen remonttiblogiin, jossa "remontoidaan" rintamamiestaloa.
Mitähän tällä monologillani tahdoin sanoa? Ehkä vain jättää merkin käynnistäni, palaan varmasti takaisin. Keep up the good work!
PS. Kisassa maailman rumimmasta muovimatosta meidän keittiön lattia saattaa mennä jopa teidän hirvityksen edelle... Vielä näin kolmantena talossa asuttuna vuonna joka ikinen kerta keittiöön mennessäni yökkään katseen osuessa lattiaan.
Meillä on myös nukutettu lapsia siellä sun täällä. Lapset on nukutettu aika pienestä pitäen sisällä, justiinsa noiden ulkolämpötilaongelmien kanssa. Viime kesä oli ehkä ennätys kokeilujen merkeissä. Pienimmäisemme oli heinäkuun helteillä 4kk ja oli nukkunut siihen asti ulkona. Helteiden tultua sitten kokeiltiinkin jo kaikkia varastotiloja, varjopaikkoja, tuulisia paikkoja, kuisteja ym. Jotenkin selvittiin, mutta kesän aikana sitten kyllä siirryttiinkin jo sisälle nukkumaan.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, leidit! Ja Maijalle tervetuloa lukijakuntaan. On kyllä varmasti niin, että 50-luvun minimalismi on tällä hetkellä alakynnessä, mutta onneksi meitä vaalijoita sentään joitakin on siunaantunut. Meillä tätä puritaanimeininkiä kyllä taatusti helpottaa se, että ei olla totuttu kaikkeen siihen mukavuuteen ja helppouteen, jota nykyaika omakotitaloihin tarjoaa - pelkään, että niistä saavutetuista eduista olisi vaikea luopua jos ne kerran olisi osakseen saanut? Mutta no, toisaalta itselle ne tyyliin ja estetiikkaan ja VANHUUTEEN liittyvät arvot menevät edellä niin, etten osaa edes kaivata mitään "äänettömästi sulkeutuvia keittiön kaapin ovia" tai "portaatonta sähkövalonsäädintä"...;)
VastaaPoistaKeittiön matto, joo... Ja meillä on muutenkin tuo kyökki vähän leirielämämallia, mutta ensin pitää saada kellari kuntoon ja vasta sitten voi iskeytyä keittiön kimppuun.
Sara, odotan mielenkiinnolla ensi kesää tuon nukkuma-asian kanssa. Viime kesänä ainakin oli niin turkasen kuuma, että nukkuminen oli itselläkin vaikeaa joten voin kuvitella mitä se on vauvan kanssa. Meillähän on periaatteessa mahdollista saada tuosta maalämpökaivosta kesällä maaviileää käytännössä ilmaiseksi, mutta se kai vaatisi sellaisen ILPin sisäyksikön tapaisen hökötyksen makkarin seinään, ja se taas on ruma ja kauhea...ans kattoo ny.
Onkohan noilla ikkunamyyjillä jokin keskitetty rintamamiestalojen ikkunaremonttihistoriatietokanta kun tänä talvena on parikin firmaa soitellut asiasta? Meidän talon lasit on vaihdettu ~1985 joten onhan se ikkunamyyjän mielestä jo aika päivittää, ei niillä vanhoilla enää mitään tee. Minä kyllä ajattelin rapsutella auringon kesimät maalit pois pokista ja maalata uutta päälle. Parempilaatuista puuta vuonna 85 käytettiin kuin nykyään ja lasissa tuskin on paljonkaan tuotekehitystä tapahtunut viime aikoina?
VastaaPoistaOho! Meidän naapurissa käy säännöllisesti kattokauppias (mikä ahdistaa naapuria, jolla on omasta mielestään ruma katto, no on se kiistatta himpun verran ruosteen kukittama) mutta ikkunakauppiaita ei ole vielä näkynyt, vaikka meillä akkunat on vuosimallia 1953?!
VastaaPoistaAinahan niihin laseihin voisi hankkia sellaisen "maksa tukku euroja lisää per poka niin voit kuvitella että lasien välissä on jotain kaasua vaikka ei sen kaasun olemassaolosta mitään takeita annetakaan" -erikoisuuden...
Meillä ei olla rintamamiestalopuristeja, mutta ei sentään kaikkea vanhaa haluta hävittää. Ikkunat oli vaihdettu alakertaan jo ennen meidän tuloa. Yläkerrassa ensin ajateltiin säilyttää vanhat ikkunat, mutta haaveeksi jäi, koska paljastuivat niin lahoiksi. Yksi vanhanaikainen ulos päin aukeava ikkuna vielä on eteisessä. Sitä vaalin ja hellin, koska sen voisi avata sillä tavalla ihanan vanhanaikaisesti ulos työntämällä. Mutta esteenä ovat sälekaihtimet... Vanhat ikkunat voivat olla vetoisia, mutta onhan niissä oma viehätyksensä.
VastaaPoista