Nelinkertainen juhlapäivä

Maaliskuun kahdeksas vuonna 2011 on osoittautunut erittäin merkitykselliseksi ja suorastaan juhlalliseksi ilon päiväksi.

Aihe yksi: Kansainvälinen naistenpäivä, tietty. "Hän ei tiedä mikä on ruuvin käyttötarkoitus ja rakentaa sillan", on Wisława Szymborska kirjoittanut runossaan Naisen kuva. "Te naiset olette tärkeitä, koska ilman teitä ei olisi ketään", sanoi Munamieskin tänään osuvasti. Siis hyvää naistenpäivää meille kaikille ihanille ja vähemmän ihanille naisille. Let's rule the world, kuten kaverini Lena Feisbuukissa kehotti.

Aihe kaksi: Rakas Nasu täyttää aina 8.3. vuosia. Hyvää syntymäpäivää, Nasu! Juhlistimme tapahtumaa tänään Vilee-lounaalla, jossa sankari piteli kummilastaan sylissä ruuan jäähtyessä lautasella sillä aikaa kun lapsen vanhemmat mättivät kitusiinsa Kyyveden kuhaa ja erinomaista risottoa. Se ei ehkä ollut reilua eikä kovinkaan syntymäpäivähenkistä. Yritämme korvata tämän tarjoamalla sankarittarelle ensi lauantaina sushi-illallisen.

Aiheet kolme ja neljä saapuivat samassa kirjekuoressa, joten ne voi siten yhteismainita: Tuuman vuosijulkaisu, joka tällä kertaa käsittelee maalaamista lukemattomin eri näkövinkkelistä aihetta lähestyvin artikkelein, ja vuoden ensimmäinen Tuuma-lehti, jossa on taas vaikka mitä mielenkiintoista.



Sananen vielä Tuumasta: Olen tässä talven aikana keräillyt huuto.netistä, anopin lehtihyllystä ja muista esiin osuneista paikoista erinäisiä huusholliteemaisia aikakauslehtiä, jotka käsittelevät vanhoja taloja. Usein niissä on ollut joku "Rintamamiestalo kunnosteettiin vanhaa kunnioittaen" -tyyppinen otsikko kannessa. Joka ikinen lehdykkä on ollut pettymys, joko tuohtumusta aiheuttava tai laimeampi, mutta pettymys kumminkin. Olen innoissani syöksynyt lehden ja etenkin itseäni lähellä olevaa aihepiiriä käsittelevän artikkelin kimppuun ja todennut, että jutussa on esitelty joku kliseinen rintamamiestalon laminaatti&lasikuitutapetti -remppa, jossa vanhaa on kunnioitettu niin että olohuoneessa on Ikean huonekalujen keskellä yksi mummon vanha senkki. Noista jutuista tulee aina ennen muuta mieleen se, että niillä yritetään myydä jotain, keittiötä tai retrojääkaappia tai saunankiukaita tai vanhan mallisia sähköpistokkeita. Niin varmaan onkin, markkinataloudessahan tässä elellään. Jahka tämä tölli tästä pääpiirteissään valmistuu, aion yrittää änkeytyä jokaikisen Suomessa myytävän koti-, talo- ja rakennusaiheisen aikakauslehden sivuille mesoamaan, että NÄIN sitä vanhaa oikeasti kunnioitetaan. Vaviskaa siis jo nyt ja odottakaa tulevaisuutta kauhulla, lehtitalot.

Vaan onneksi on Tuuma. Se ei petä koskaan. Siinä on asiantuntevia artikkeleja, jotka on kirjoitettu niin kiinnostavasti että ne jaksaa lukea, vaikka ne käsittelisivät multapenkkejä. (Jotenkin en koe multapenkkejä kauhean kiinnostaviksi.) Kukaan ei yritä myydä väkisin mitään, pääasiassa jutut keskittyvät siihen miten ei tarvitse oikeastaan ostaa mitään, ainakaan uutta. Mainokset on kätevästi sijoitettu lehden loppuun, ne ovat maltillisen kokoisia ja suurin osa niistä on jollain tavalla myös hyödyllisiä, kuten se, että meidän maakunnassa on pönttöuunimuurari tai Porvoossa on Wanha rautakauppa. (Meidän ulko-oven nimikyltti on sieltä.)

Tuuma on ihana, ja siksi riennänkin tästä seuraavaksi nettipankkiin maksamaan Rakennusperinteen ystävien jäsenmaksun. Tee sinä samoin, niin Tuuma tulee kotiisi kolme kertaa vuodessa ja neljännenkin kerran, jolloin postiluukusta kolahtaa hieno vuosijulkaisu. Länsi-Suomessa asuvat voivat hyödyntää myös yhdistyksen tarjoamia mainioita vierailu- ja luentotilaisuuksia, miksei sinne pääsisi täältä idästäkin. Meillä on toisaalta omakin yhdistys, Etelä-Savon rakennusperintösellainen, mutta siitä lisää joskus toiste, koska se ansaitsee aivan oman blogitekstinsä.