Mustan lumen talvi

Olimme keskiviikkona nautiskelemassa puolison valmistamaa herkullista kala-ateriaa thaimaalaisittain, kun ovikello soi.

Siipan kala-annos jäi pöydälle haalenemaan...



...sillä pihalle oli mönkimässä maalämpökaivopora! (Epäilemättä sille vehkeelle on olemassa joku virallinenkin nimi.)

Minä jäin vauvan kanssa sisätiloihin ihmettelemään vaikuttavaa näkyä keittiön ikkunasta.



Porakaivon paikka valittiin niin, että se olisi mahdollisimman lähellä nykyistä pannuhuonetta, tulevaa teknistä tilaa. (Kuinka modernia.) Näin jälkikäteen sanoisin, että paikka oli optimaalinen myös siksi, että se oli jo valmiiksi mulloksella, koska siitä poistettiin viime syksynä vanha öljysäiliö.



Porakone siis mönki paikoilleen ja asettui taloksi kahden päivän ajaksi. Ihan siihen käytöstä poistetun joulukuusen välittömään läheisyyteen...



Ja sitten alkoi täryytys. Astiat helisivät kaapeissa ja hyvin säilyneet purueristeemme putosivat luultavasti parikymmentä senttiä alaspäin ensimmäisten porausmetrien aikana, sen jälkeen sekä meteli että tärinä vaimenivat niin, että niitä ei juurikaan edes huomannut. Täristys sai kuitenkin aikaan sen, että kevätauringon lämmittämältä katolta holahti heti kättelyssä aimo annos lunta porakoneen ja viattomien poraajien niskaan. Sori pojat.



Jännäsimme ikkunassa porauksen alkumetrejä lähinnä finanssipoliittisista syistä - porakaivon tekeminen kun on noin tuplasti kalliimpaa pehmeään maahan kuin kallioon. Tämä siksi, että kaivon suojaksi on ennen kallion alkamista asetettava teräsputki, ettei maa-aines valu kaivoon ja tuki sitä. Iloitsimme, kun neljän ja puolen metrin kohdalla pora tavoitti kallion - mutta iloitsimme liian varhain. Kallio oli poraajan mukaan "pehmeää höttöä", ja vaati vielä kaksi kolmen metrin teräsputkea lisää ennen kuin vastaan tuli se oikea, luja ja tömäkkä peruskallio. Yhteensä putkitettiin siis 12 metriä 201 metrin kaivosta.

Kallioon asti päästyään poraajat lopettivat työnsä keskiviikon osalta, mutta palasivat jo varhain torstaiaamuna takaisin jatkamaan hommia. Torstai oli varsin monotoninen päivä - pora huusi pihalla, miehet lisäsivät poraan jatkopaloja yhden toisensa jälkeen, pora jatkoi huutamistaan. Ainoa draaman aihe saatiin siitä, että verannalla neljän-viiden tunnin päiväunia normaalisti vetelevälle lapsosellemme piti keksiä päiväuniaikaan korvaavaa toimintaa: verannan vieressä mölysi porakone, etupihalla ulvoi ja haisi dieselillä toimiva kompressori, ja kompressorin paikalle kuljettanut kuorma-auto tukki koko sisääntuloväylän. Ongelma ratkaistiin niin, että lapsen isä nosti vaunut päänsä päällä orapihlaja-aidan yli, minä kiikutin perässä perillisen ja vietin aurinkoisen iltapäivän lykkien vaunuja ympäri Mikkelin kaupunkia.



Missasin sen hetken, kun poran terä ulottui pohjaveteen. Se tapahtui noin 140 metrin kohdalla, ja sai aikaan vedenpaisumuksen alapihalla.



Illansuussa reijän uumeniin katosi viimeinenkin putkenjatke, ja kaivo oli valmis. Se huuhdottiin vielä vedellä, ja sitten porauskärry mönki takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Pihalle jäi varsin vaatimaton reijän suu hattuineen. Ihmettelimme näkyä keittiön ikkunasta. Minä epäilin puoliääneen, että hattu laitettiin reijän päälle hillitsemään kiinalaisten invaasiota tontillemme. Puolisoa nauratti.



Se, mikä ei ollut lainkaan vaatimatonta, oli pihamaan tila porausoperaation jälkeen. Vielä keskiviikkoaamuna alapihan valkoista hankea halkoi vain jänöpupun polku:



Perjantaina pihaa olisi voinut hyödyntää Kalle Päätalon Mustan lumen talvi -romaanin filmatisoinnissa.



No, tuohon näkyyn on jo tottunut. En silti panisi pahitteeksi kevään varhaista saapumista, sulamisvedet kun kuljettanevat tuon pölyn takaisin sinne mistä se tulikin. Tai ainakin samaan suuntaan.

Shellin asiakkaat tosin saattavat ihmetellä, mitä meidän pihamaalla oikein on tapahtunut. Mutta ihmetelkööt, onpahan niilläkin jotain järjellistä tekemistä.

*********

Homma jatkuu tästä siten, että ensi viikolla saapuu henkilö asentamaan reikään lämmönkeruuputkiston. Sitten puoliso kaivaa ojan reijältä talon sokkeliin asti, lainaa konevuokraamosta reijittimen ja tekee sokkeliin reijän. Putket kuljetetaan ojaa pitkin talolle ja otetaan sokkelin reijästä sisään pannuhuoneeseen eli tekniseen tilaan. (Edelleen kovin modernia.) Ensi viikolla saapuvat myös kunnioitusta herättävät asbestimiehet, ja purkavat kaikki kellarissa näkyvillä olevat asbestieristeet pois kuleksimasta. Sitten tilataan tuosta Pohjois-Savon puolelta Leppävirralta maalämpöpumppu, joka on nimeltään Gebwellin Qi9, ja tilataan myös tähänastisen perusteella maailman paras putkimies joka tulee paikalle ja purkaa öljysysteemit pois ynnä ystävänsä sähkömiehen kanssa asentaa maalämpövehkeet toimintaan.

Ja näin voimme olla hiukan vähemmän henkilökohtaisella tasolla kiinnostuneita siitä, milloin jenkit syöksyvät vapauttamaan Libyan kansaa ja lyömään niitä demokratialla päähän.