Festivaalikausi alkaa

Mitä auliimmin aurinko on alkanut paistaa, sen pontevammin olen harvoina vapaahetkinäni hiissautunut pihasuunnitteluopuksieni pariin. Kun oli se ensimmäinen varsinainen lämmin ja aurinkoinen päivä viime viikolla, se samainen, jolloin meille tuli maalämpökaivo, marssin vauvan nukahdettua pihalle ja muistin, miksi omakotitalossa asutaan.

Siksi, että siinä on piha, ja oma piha on silkkaa onnea ja autuutta. Myös työläimpinä hetkinään.

Olen toistaiseksi saanut aikaan aanelosen, jossa on pihamme asemapiirros ja piirroksen laidassa to do -lista. Harmi kun meillä ei ole skanneria. Listalla on ensi kesää varten hyvin paljon ikäviä ja mälsiä ja rahaa vieviä operaatioita, kuten "tonttiliittymän siirto", "liikenneväylän ja parkkipaikan rakennus", "autotallin edustan kunnostus" ja "etupihan sadevesikallistukset". Kaikki, mihin liittyy kaivinkone, on lähtökohtaisesti ikävää.

Listalla on myös joitakin semi-ikäviä toimenpiteitä, jotka ovat enemmän puutarhanhoitoa kuin edellä mainitut, mutta silti vähemmän iloa tuottavia ja jopa hieman pakkopullahkoja. Näitä ovat "orapihlaja-aidan leikkaus" ja "happomarjan, vuorimännyn ja kuolleiden omenapuiden hävitys". Kaikkiin liittyy reijittymisen vaara piikkipuskien kanssa teutaroidessa.

Sitten on jonkin verran rakenteita ja rakentamista. "Portti, pyykinkuivausteline, mattoteline ja keinun runko" ovat asioita, joita varten täytyy joko päästä väleihin ammattikoulun metalliosaston kanssa tai löytää hyvä ja halpa hitsari. "Pihan takalaidan aita" vaatinee askartelua tolppien ja metalliverkon kanssa ja "kohopenkit" taas puusepäntöitä. "Liuskekivilattia ulkoruokintapaikalle" on optimistisesti myös tulevan kesän listalla, tosin suhtaudumme siihen vielä toistaiseksi varauksella. Mikäli se toteutuu, tulee kuvioon myös "pikkusydämien ja kuunliljojen istutus ulkoruokintapaikan ympärille".

Aina vaan lähemmäs peruspuutarhailua päästään kohdissa "orapihlaja-aidan istutus nykyisen tonttiliittymän paikalle", "sireeniaidan levitys Shellin aidan myötäisesti", "marjapuskien tukeminen" ja "ruusujen siirto toisellekin penkereelle". Tähän voitaisiin lisätä vielä "hanki juhannusruusu Kossun äidiltä", terveisiä vaan Moskovaan!

Listaan ei ole vielä kirjattu sitä, että kohopenkeissä tullaan viljelemään ainakin yrttejä sekä sipulia ja punajuurta. Haaveissa siintää myös pieni, koeluonteinen pottumaa. Aion myös ilahduttaa itseäni punakeltaisiin kattiloihin istutetulla punakeltaisella kukkaviljelmällä ja kasvattaa epäesteettisiä säkkitomaatteja eteläseinustalla odotellen parempia aikoja ja kasvihuoneen valmistumista.

Pihasuunnitelmaa 2011 on jo toteutettu listan ihan ensimmäisen pykälän osalta. Siinä luki "leikkaa omenapuuta", ja se kohta on jo suoritettu. Toki maltillisesti, vanhaa puuta säälien, mutta silti nelisen kappaletta pystysuoraan sojottavia oksia harventaen. Puu näyttää kauniimmalta kun se harottaa vähemmän.

Totuuden nimissä on sanottava, että minä en hoitanut hommaa ihan itsekseni. Etsi kuvasta puutarhurin pikku apulainen, joka kiipesi katkaisemaan sen korkeimmalla kasvavan, katkaistavan oksan:



Samulin sanoin - Kevät työntää lohduttavaa versoa.

Ihan kohta.