Öljy loppuu

Lienee tosiasia, että joku kaunis päivä se loppuu, noin maailmanlaajuisesti. Henkilökohtaisella tasolla sen loppuminen ajateltiin ajoittaa tästä vielä parin viikon päähän, putkimies-Markon aikatauluja myötäillen. Öljysäiliöiden mittari kertoi, että sinne asti pärjättäisiin kyllä.

Ja sitten se onneton meni kuitenkin loppumaan kesken kaiken.

Palasimme parin päivän mummolareissulta kotiin ja ihmettelimme, miksi kotilieden lämpöön saapuminen aiheutti lähinnä vilunväristyksiä. Patterit olivat kylmät, torpassa 18 astetta lämmintä. Puoliso kipitti kellariin, tuli sieltä takaisin ja totesi, että loppui se pannahinen nyt sitten kuitenkin just tähän.

Eipä mitä, pökköä keittiön puuhellan pesään, vauvalle ylimääräinen nuttu niskaan ja itselle villasukat reinoihin. Yö nukuttiin hyvin sopivan viileässä makuuhuoneessa, aamun tullen mies täräytti rautakauppaan, haki sieltä jerrykannun ja viereiseltä huoltamolta jerrykannullisen polttoöljyä. Kannu tyhjennettiin säiliöön ja jo vain alkoi taas öljypoltin pöhistä.

Pienenä miinuksena mainittakoon, että puoliso tuoksahti koko lauantaipäivän kevyesti kevyelle polttoöljylle ja perheen pienimmän eleganssi oli rimpsumekko ja tuhdit pöksyt -luokkaa. Näillä parametreilla suoritimme akateemisen päiväreissun Jyväskylään, jossa ystävä intti itsensä filosofian tohtoriksi - muuten harvinaisen kauniissa rakennuksessa.



Punainen jerrykannu on sittemmin vieraillut huoltamolla ja tyhjentänyt sisältönsä öljysäiliöön parisen kertaa. Toimiihan se näinkin, eikä tarvitse pohdiskella sitä, mihin ylijäämäöljyn sijoittaisi.

Odottelemme kaikesta huolimatta jo kovasti ensi viikkoa ja maalämmön virtaamista tupaan.