torstai 21. lokakuuta 2010

Saunaremontti, osa yksi

Tässä ensimmäinen osa saunaremonttitarinasta, johon seuraa jatkoa pikemmin kuin lukijakunta osaa odottaakaan.

Kuten kaikki muistamme, meillä oli tarkoituksena aloittaa remontti saunasta. Tämä sen vuoksi, että sauna oli kiistatta rapistunein osa taloa ja lisäksi toinen niistä kohdista, johon oli tee-se-itse-miehen karttuisa koura ulottunut. Sauna oli siis jaettu kahtia, erotettu osa kuorrutettu muovitapetilla ja -matolla ja istutettu eriöön suihku ja nätti istuma-amme.





Amme olisi mieluusti pidetty, koska se oli hyvässä kunnossa ja kaunis, mutta talossa ei hyvällä tahdollakaan ollut paikkaa kylpyammeelle. Ellei pihaa oteta lukuun, mutta Shellin terassin kantapeikkojen ilahduttaminen tällä tavoin ei myöskään tuntunut kovinkaan kannatettavalle vaihtoehdolle. Amme siis myytiin huuto.netissä ja se pääsi hyvään, uuteen mikkeliläiskotiin.

Minä tykkään saunomisesta hirveästi ja Panu, mikäli mahdollista, vielä enemmän. Siksi toimiva sauna oli toivelistalla ja nuhjaantunut ulkomuoto, tutisevat lauteet ja vuosikausien käyttämättömyyden tuoma rapistuminen puhuivat sen puolesta, että purkuun vaan. Yksi argumentti oli sekin, että halusimme ottaa selville, missä kunnossa eristämätön kellarimme on ja millaisia restaurointitoimia se edellyttäisi. Näille huterille penkeille kipuaminen ei juuri houkuttanut:



Pelastin kuitenkin puisen, kanaverkkopohjaisen saippuakaukalon, jonka kulma näkyy tuon keulivan lauteen takaa. Lähikuva siitä on tässä:



Mikä ei tietenkään poistanut sitä tosiasiaa, että molemmat huokailimme vanhan, 50 vuoden ajan huolellisen lämpökäsittelyn läpikäyneen puutavaran kauneutta. Ja vaikka tätä liikuttavaa löydöstä:



Kiuas pääsi nuohoojan syynistä läpi, mutta oli kuitenkin AIKA heikossa hapessa. Sen kaverina saunassa nököttänyt Porin Mainio -muuripata vaikutti ensin suhteellisen hyväkuntoiselta, mutta karu totuus paljastui kun saunaa alettiin purkaa.



Porin Mainiota ei siis voitu pelastaa, se mureni käytännössä purkajien käsiin.



Vaan ei hätää: Ilmoitus paikallislehden Halutaan ostaa -palstalle, ja vähän käytetty alkuperäinen Porin Mainio löytyi lähietäisyydeltä. Tällä hetkellä haasteita aiheuttaa se, että kiukaan, muuripadan ja suihkukaapin mahdutus samalle saunan seinälle saattaa mennä senttipeliksi. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Seuraavassa osassa kerron tarkemmin saunan purkamisesta. Ja sitä seuraavassa ehkä siitä, miksei saunaprojektimme ole edennyt juuri alkua pidemmälle...

5 kommenttia:

  1. Ei pidä paikkaansa! "Tässä ensimmäinen osa saunaremonttitarinasta, johon seuraa jatkoa pikemmin kuin lukijakunta osaa odottaakaan." Mä oon odottanut sitä jo ainakin vartin verran!

    VastaaPoista
  2. Yleensä nuo miun lupaamat jatko-osat kestää aina vähintään kolme kuukautta ilmestyä, jos ilmestyvät ollenkaan... Mutta saunaremontista pitää kyllä raportoida vaikka vaan sen takia, että se pysyisi aktiivisena teemana. Nyt näyttää nimittäin siltä, että sitä lykätään hamaan helmi-maaliskuuhun...

    VastaaPoista
  3. Me muutettiin taloomme 2005 kesällä. Lupasin perheelle, että sauna valmistuu jouluksi. En sanonut kyllä minkä vuoden jouluksi.
    v. 2007 joulun aaton aattona ruuvailin vimeiset lauteen palat kasaaan, että päästiin löylyihin. Ei se kyllä ihan valmis ollut silloinkaan... eikä oo vieläkään.
    -Hower

    VastaaPoista
  4. Minkälaisiin kellarin lattia- ja seinärakenteisiin olette päätyneet?

    juha

    VastaaPoista
  5. Siitä saunaremontti käyntiin. Koska päästään ottamaan löylyjä?

    VastaaPoista