keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Karmeita tarinoita

Ja rupisia riimejä.

Olemme siirtyneet kertalaakista 2010-luvulle, langaton intternetti ja uusi hieno läppäri ovat keskuudessamme. Olo on ihmeen ihana. Huomenna viimeistelen nettiprojektin kirjoittamalla siitä oman blogijutun kuvineen kaikkineen - ihan vaan siksi, että sitten on yksi projekti alusta loppuun valmis.

Tänään kerron siis silkasta bloggaamisen ilosta, että meillä oli palaveri avustavan rakennusarkkitehtimme kanssa. Ne ovat aina hyviä palavereja ja hyviä hetkiä. Saunaremontti eteni metafysiikan tasolta konkretiaan, seuraavat askelet ovat selvillä, kattoasioitakin mietittiin vähän etupainotteisesti ja sitten vaan ihan juteltiin mukavia.

Ja kamalia. Ammattihenkilömme on tällä seudulla varsin paljon tekemisissä vanhojen talojen kanssa, ja aika usein ne ovat silloin rintamamiestaloja. Satuin sanomaan ääneen, että minusta näiden talojen vaikeus on itse asiassa siinä, että vaikka ne voikin niputtaa jälleenrakennuskauden tyyppitalo -nimikkkeen alle, ne on silti jokainen rakennettu vähän omanlaisekseen, oiottu mutkia sieltä täältä ja harjoitettu sellaista rakennusajalle tyypillistä luovuutta, että remontoija, entisöijä tai ihan vaan pelkkä asuja ei voi oikein purkamatta tietää, mitä kaikkea talo on syönyt. Ja tämä sitten vielä potenssiin tuhat niiden talojen osalta, joita on vuosikymmenten varrella remontoitu jos mahdollista vielä rakennusaikaakin suuremmalla luovuudella.

No, kuulimme sitten tästä oivan esimerkin ihan tuosta läheltä, mäen päältä. Talonomistaja oli päättänyt parantaa töllinsä eristystä, tehnyt lisäeristyksen sisäpuolelle ja käyttänyt melko vaarattomalta tuntuvaa märkäpuhallettu selluvilla plus kipsilevyt -rakennetta. Sitten hän oli myynyt talon. Vaan talopa oli parin vuoden päästä ravistellut rappauksensa isoina laattoina irralleen ja ostajaa tämä ei ymmärrettävästi ollut juurikaan ilahduttanut, varsinkin kun syynä oli seinärakenteen ja eristeiden mädäntyminen. Lopputulos: kaupan purku ja iso remppa, jossa talo oli ikään kuin kengitetty, vaihdettu ikkunapenkkejä myöten yltympäri kaikki lahonneet kantavat rakenteet, purettu rappaus kokonaan ja vaihdettu se lautavuoraukseksi. Ynnä muuta pientä.

Tässä tapauksessa ongelman syykin oli selvitetty melko perinpohjaisesti ja todettu, että noinkin "oikeaoppinen" lisäeristäminen oli saanut seinärakenteen kastepisteen siirtymään sen verran sisemmäksi, ettei rakenne enää toiminutkaan vaan alkoi kostua. Kostuneessa seinässä ei alkuperäinen rappaus enää pysynyt - voisi sanoa ehkä onneksi, koska vauriot saatiin vielä tuossa vaiheessa kiinni ja korjattua.

Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että kovin ovat herkkiä tapauksia, nämä talovanhuksemme. Taas yksi hyvä syy olla sörkkimättä omaa tähän asti hyvin pärjännyttä torppaa. Jossa ei muun muassa ole minkäänlaista yläpohjan oikeaoppisesti järjestettyä tuuletusta, ja silti se vain toimii.

2 kommenttia:

  1. Meidänkin talo on osoittautunut aika mielenkiintoiseksi rakenneratkaisujen suhteen. Ulkoseinä esim. on ulkoa sisälle päin maali, paneli, hirsi, pinkopahvi ja tapetti. Ei mitään tuuletusrakoja tai ilmasulkuja. Hyvin on toiminut. Lattia huoneesta ulospäin maali, lankku, maa-aines (hiekka & savi), olki, sammal ja halkaistu tukki. Täällä vaurioita on havaittavissa mutta syyksi on pohdittu rakennettaessa laitettua kosteaa maa-ainesta. Ei sitä taida saada koskaan ihan kuivaksi.

    Nyt sitten onkin pelottanut kun on laitettu nurkkia uusiksi. Seiniin on koskettu sen verran, että myöhemmin laitetut muovitapetit on otettu pois ja harmillisesti jouduttu poistaman myös se pinkopahvi. Ohut huokolevy ei toivottavasti riitä siirtämään kastepistettä.
    Lattioihin on vaihdettu selluvilla paitsi saliin jonne jätettiin vanha eriste. Ei auta muuta kuin toivoa että ratkaisut on oikeat. Helppoa niitä ei kyllä ole ollut pohtia. Vielä kun pitäisi kajota mahdollisimamn vähän, mutta silti saada talosta toimiva ja lämmin.

    VastaaPoista
  2. Minulla lähentelee epätoivoa tuon kellarin ja saunan tilanne, kun tuntuu että ei sinne uskalla tehdä yhtikäs mitään kun se voi mennä pieleen vaikka miten yrittäisi ottaa asioista selvää ja tehdä oikeaoppisesti ja samalla tavalla kuin ennen... ja nuo arkkitehdin joka tapaamisella kertomat kauhutarinat pieleen menneistä remonteista ei kyllä yhtään helpota tuskaa!

    Jotenkin vielä tuntuu, että seinärakenteet maan pinnalla on paremmin humanistilla haltuun otettavissa kun tuo kellari, jossa on kapillaarit ja kondenssit ja jos vaikka mitkä fysikaaliset ilmiöt vastassa. Vaan no, ei auta muu tosiaan kun perehtyä ensin ja tehdä sitten ja toivoa, että menee oikein!

    VastaaPoista