Luen kauhulla rintamamiestalofoorumilta tarinoita ihmisistä, jotka yhtenä kesänä ovat rempanneet yläpohjan, välipohjan, alapohjan, tehneet salaojaremontin, keittiöremontin, putkiremontin ja vielä vähän pientä pintaremppaa ja nyt on sitten uusi katto viittä vaille valmis,juuri sopivasti syksyn saapuessa. Hopsista heijaa.
Hämmentävää.
Okei, minä en ikinä remontoisikaan tuota kaikkea, mutta jos nyt edes näissä omissa ympyröissä, edes joskus, edes jotain. Vaikka sen muuton jos viimeistelisi, ja jatkaisi yläkerran puoliväliin jäänytta maalausta. Tai tiivistäisi ikkunat ja ovet, kun alkaa olla aika viileää öisin.
Me nukumme aamuisin pitkään silloin kun on viikonloppu. Unohdumme hengaamaan kaupungille, käymme syömässä kolmen ruokalajin lounaita Vileessä, nojaamme kättä poskeen, luuhaamme kirppareilla, otamme tirsat, lajittelemme Pikku Tilliäisen potkuhousuja kolmattatoista kertaa pinoon, aloitamme jotain, jätämme kesken, noin vain, luomme entisen kaaoksen keskelle uutta kaaosta. Kun kello on vähän vaille pimeän tuloa, havahdumme ja yritämme tehdä jotain, joka ei enää onnistu, koska se olisi pitänyt tehdä valoisan aikaan. Sama mennä peiton alle ja yrittää ehkä huomenna tai ensi viikonloppuna uudestaan.
Kylässä säännöllisin väliajoin käyvä täti lohduttaa aina, että olettehan te jo saaneet täällä aikaiseksi vaikka mitä kun vertaa edelliseen kertaan. Ja fakta on se, että olemme virallisesti asuneet talossamme kolme (3) kuukautta. Se ei ole kauhean paljon. Silti sotkun ja keskeneräisyyden ympäröimänä alkaa välillä ärsyttää. Valmistahan ei oikein voikaan vielä tulla, siis sillä tavalla valmista että kaikki olisi mietittynä ja paikallaan, kun niin moni paikka odottaa jonkun toisen paikan valmistumista, ensi vuotta ja keittiöremonttia, kesää ja putkiremonttia, saunan valmistumista, tai muuten vaan yleistä inspiraatiota. Mutta ei talo nyt sentään mikään joka nurkasta auki oleva remonttitannerkaan ole, ja näissä olosuhteissa kodista saisi ihan kivan, siistin ja toimivan. Kun vain joskus viitsisi, ehtisi ja jaksaisi.
Luin sitten paikallislehdestä alla olevan Fingerpori-stripin, ja jotenkin rauhoituin. Tällä samalla filosofialla tätä kotia on rakennettu ja tullaan rakentamaan jatkossakin. Ei haittaa, jos kaikki ei ole heti valmista ja täydellistä, ei ole tarpeen haalia jostain äkkiä jotain vähän sinne päin vain siksi että saisi vedettyä to do -listalta jotain yli.
Ei ole aikatauluja, ei deadlineja. On muutakin elämää kuin talo, on varsinkin yksi pieni elämä jonka kasvattaminen on kuitenkin tällä hetkellä se kaikkein tärkein asia, vaikka se vaatisikin sitä että illat vain makaisi sorkat seinällä ja huokailisi. Prioriteettia kohdalleen, ja kyllä se taas siitä.
Jos vaikka ensi viikolla saisi ne olohuoneen pahvilaatikot tyhjiksi.
Just oikea asenne :)
VastaaPoistaMe olemme asuneet tässä nyt 5v2kk ja vasta neljäs huone on remontissa. Vaan mikäs kiire tässä on, talo on kuitenkin asumiskuntoinen ja hosumalla ei hyvä tule.
Minunkin silmissä olette tehneet jo paljon :)
Vanhassa talossa moni asia tuntuu korjaantuvan itsestään kun sen vaan antaa olla rehellisesti rempsallaan. Aikansa kun sitä kattelee niin se alkaa tuntua ihan luonnolliselta asiaintolalta ja voi jopa ihmetellä alkuperäistä ajatustaan asiain korjaamisesta.
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta! Myö tosin ollaan asuttu tässä kohta jo vuosi ja edelleen monet hommat vielä aloittamatta...
VastaaPoistaKeittiön sain sentäs maalattua lähes loppuun, eipä siihen mennytkään kuin n.5kk. Leivinuuni on tosin edelleen maalaamatta...Ja se yläkerran huonekin on jo puoliksi maalattu! :D Vessaan on ollut uusi allas ja allaskaappi jo vuoden ostettuna ehkä ne joskus saadaan myös paikoilleen!
Onneksi ei ole kiire minnekkään. :)
Helpottavaa lukea, että muilla on samansuuntaisia ajatuksia kuin itsellä. Meillä tosin rintamamiestaloelämää takana vasta viime lauantaista, mutta silti :). Kaikki huoneet olisi pikku hiljaa tarkoitus remontoida, mutta vasta keväällä aloitetaan keittiöstä. Nyt pitäisi osata suhtautua keskeneräisyyteen zen-asenteella ja tyytyä suunnitteluun. Ei ole aina helppoa!
VastaaPoista-L-
Saavutin itse jonkun zen-asenteen tässä iltana muutamana kun makoilin soffalla ja katselin kattoa. Että hätäkö tässä, valmiissa maailmassa. Ei meillä ole koskaan ollut siistiä (siis sillä lailla että tavarat on joka hetki oikeilla paikoillaan) joten suotta sitä olettaa täälläkään, ja remppojen osalta on oikeastaan vaan hyvä ettei ole nyt enempää varsinaisesti työn alla kuin tuo sauna - siinäkin on ihan riittämiin, kun niitä tuleviakin on suunniteltava. Ja luulen, että tällä tavalla käy just niin onnellisesti kun tuossa Hollen kommentissa, että silmä tottuu ja sitten vaan ollaan onnellisesti keskeneräisyydessä loppuikä :)
VastaaPoistaMeillä on tehty remonttia jo 8 vuotta ja juuri saatiin 8 vuotta sitten ostettu "uusi" liesi paikoilleen... Remontoidaan periaatteella ensin yläkerta sitten alakerta ja lopuksi kellari. Ja välissä tehdään jotain muuta tärkeetä. Vanhassa talossa asuminen ja sen kunnostaminen vaatii tietynlaista elämänasennetta ja mielenlaatua. Onnellinen se, jonka ei tarvitse saada heti kaikkea valmiiksi. Keskeneräisyys ahdistaa oikeastaan vain silloin, kun luvassa on vieraita, joiden omat kodit ovat valmiita ja järjestyksessä. Mutta enää en ota tuostakaan ihan kamalasti paineita. Kyllä se siitä ja hiljaa hyvä tulee.
VastaaPoista