Turhuuksien rovio

Lähestulkoon jokaisessa vastaan tänä syksynä tulleessa aikakauslehdessä, oli kyse sitten sisustus-, asumis-, rakentamis- tai ihan vaan yleisnaistenlehdestä, on esitelty ihana turhake. Olen nähnyt turhakkeen niin monta kertaa, että markkinamiehen viesti on lävistänyt älä osta mitään paitsi huuto.netistä -mentaliteettini. Haluaisin turhakkeen itselleni.

Tai haluaisin ja haluaisin. Saattaisin haluta, noin tunneperäisesti. Järkiperäisesti en luultavasti päädy haluamaan.

Turhake kuuluu vedenkeittimien sukuun ja huoneeseen ja on nimeltään DeLonghi Icona Vintage. Kuvassa oikealla.

Kuva: delonghi-presse.de

Olisipa muuten kaunis tuollainen keittiönkaappeihin täydellisesti sopiva vaaleansininen, siltä munia ampuvalta Nänni Töötsiltä (esikoisen käsitys Angry Birdsistä) näyttävä sympaattinen vedenkeitin meidän tulevassa remontoidussa kyökissämme. Ah sentään. Miksipä ei myös tuo keskimmäinen leivänpaahdin. Tuollaisella kahvinkeittohärpättimellä emme sen sijaan tee mitään - luulen, että meillä tulee aina ja ikuisesti olemaan MoccaMasterin peruskahvinkeitin, jolla puoliso voi kiehauttaa itselleen sumpit tummapaahtoisista luomuporoistaan. Minä en juo kahvia, teetä sentään. 

Tuon vettä keittävän ihanuuden ojevähittäishinta on ainakin uusimman Kodin Kuvalehden mukaan 119e. Aika tyyris, sanoisin. 

Ja no. Minulla on yhtä aikaa Mats Golvlampan kanssa Joensuun Anttilasta vuonna 1994 hankittu vedenkeittoväline. Hän on myös länsinaapurista ja nimeltään Visslande Vattenpanna. En jaksa etsiä kameraa ja ottaa hänestä kuvaa, mutta hän on sellainen hyvin klassinen, teräksinen malli eleettömin mustin muoviosin. Pannun nokassa olevan viheltämissysteemin muovi on sulanut Moskovan kodin kaasuhellan kuumuudessa. Keitto-ominaisuudet ovat hyvät ja käyttöliittymä simppeli, ääni kova ja kantava. Kaasu-uuniarpea lukuunottamatta kuin uusi. Mitä minä hyvästä vesipannusta luopumaan, edes kauniin turhakkeen takia.

Sitä paitsi meillä on jo keittiössä ihan riittävän monta pistorasianvaraajaa. Se kahvinkeitin, radio, näin adventtiaikaan joulukynttelikkö. Itkuhälytin tai itkuhälyttimen patterien laturi (molemmat toivottavasti poistuvat jollakin aikataululla pistorasioita kuormittamasta). Jääkaappi, satunnaiset puhelimien laturit. Imuri, joka päivä, joskus monta kertaa päivässä. Lisäksi haluaisin yleiskoneen yläkomerosta näkösälle, niin sitä tulisi käytettyä. Leipääkin olisi kiva paahtaa. Ja joskus pitää sähkövatkata tai sauvasekoittaa. 

Huomenna on isomummon syntymäpäiväjuhla. Kaivoin sitä varten kaapista Hetskulta useita vuosia sitten saamani luottokorkkarit, jotka olivat saamishetkellä hyvin vähän käytetyt ja nykyään hyvin paljon käytetyt. Lankkasin ne ja yritin asetella toisen kengän purkautunutta pikkurusettia edustavampaan asentoon. Mietin hajamielisesti, että pitäisikö ostaa uudet kengät. Totesin, että ei pidä kun ovat ihan hyvät nämäkin. 

Veikkaan, että myös remontoidussa keittiössä keittelee edelleen vettä vanha kunnon Visslande Vattenpanna. Kauniin turhakkeen kuvaa voin käydä salaa ihailemassa täällä. 

Kaikkea kivaa ei tarvitse aina omistaa. Varsinkaan jos se kiva pitäisi ostaa uutena kaupasta.