Kun olin vielä helsinkiläinen vanhapiika, luin aika paljon muotiblogeja. En oikeastaan ole ollut muodista ikinä kiinnostunut, mutta nousevan muotiblogiskenen seurantaan jäin koukkuun, osin taitavien ja mielenkiintoisten kirjoittajien ansiosta. Sittemmin aika monet heistä ovat siirtyneet maksullisiksi naisiksi, tienaamaan elantoaan tai ainakin lisäsärvintä leivän päälle bloggaamalla jonkun kaupallisen toimijan tarjoamalla alustalla.
Tämä siirtymävaihe oli jännää seurattavaa, koska se herätti ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Lukijoiden mielestä bloggaaja oli myynyt sielunsa suurin piirtein saatanalle, kirjoittaja taas oli ymmärrettävästi mielissään siitä, että aikaavievästä harrastuksesta alkoi saada sekä meriittiä että palkkaa. Sittemmin olen lopettanut muotiblogien lukemisen ajan ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, mutta aika kaupallista kai tuo toiminta sillä skenellä tällä hetkellä on. Blogimaailmassa on minusta aina tolkullista muistaa, että blogi on jokaisen bloggaajan oma pieni diktatuuri, eikä kenenkään ole pakko klikata ärsyttävää, tyhmää, rasittavaa ja pöljää blogia auki jos ei siltä tunnu. Toisaalta taas ihan yhtä terveellinen muistutus on sekin, että bloggaaja altistaa itse itsensä, talonsa, kotinsa ja elämänsä muiden ihmisten arvostelulle, joten suin päin ei liene syytä rynnätä jokaisen poikkipuolisen sanan lausujan kimppuun.
Kuten olen aikaisemmin jo todennut, bloggaaminen on kuulunut harrastuksiini vuodesta 2006. Päiväkirjablogien kaupallinen arvo on olematon, eikä tämä hippityylinen kierrätys- ja vanhan säästämisremontointikaan ole liiemmin markkinataloustoimijoita kiinnostanut. Yhteen nyttemmin jo julkaistuun nettiprojektiin minua on sen kehittelyvaiheessa pyydetty mukaan, mutta siitä kieltäydyin. Taloblogini esittely tuolla sivustolla kuitenkin luvallani on, enkä ole jaksanut vaivautua oikaisemaan yhtä merkittävästi pielessä olevaa seikkaa tuossa esittelyssä - mie en siis tottaviisiin oo mikkään savolainen vaan karjalainen, enkä siten yhtään kiero. Vaikka valokuvaankin kuin tärisevä apina.
Olen nyt kuitenkin astunut ihan omasta aloitteestani tuntemattomille reiteille ja aloittanut niin kutsutun näkyvyysyhteistyön. Yhteistyökumppanina on Forbo, jonka valmistamalla linoleumilla aiomme päällystää olohuoneen ja keittiön lattian, kuten jo tässä postauksessa kerroin. Yhteistyö menee niin, että minä täällä kerron Forbon valmistaman linoleumin valinnasta ja asennuksesta sekä esittelen lopputuloksen. Forbo taas antaa minulle bloginäkyvyyttä vastaan alennuksen olohuoneen ja keittiön linomatoista niiden tilauksen yhteydessä. Ehdotin tätä kuviota tosiaan itse, ja vaikka Forbo olisi yhteistyöstä kieltäytynytkin, olisin yhtä kaikki kertonut täällä Forbon valmistaman linoleumin valinnasta ja asennuksesta sekä esitellyt lopputuloksen, koska olimme jo päättäneet linoleumin toimittajan ennen tätä yhteistyökuvion solmimista.
Minä teen tämän varsin mielelläni, koska kuten tuossa Oodissa linoleumille kerron, olen ilman mitään taloudellisia hyötymisiäkin sitä mieltä että linoleumi on hyvää kamaa jota sietäisi käyttää lattioiden peittona ennemmin kuin kaiken maailman kierrätyskelvottomia muovilärpyttimiä. Toisaalta huomenna on äitiyslomani viimeinen päivä ja ylihuomenna hoitovapaan ensimmäinen, mikä tarkoittaa melkomoista perheemme tulotason romahtamista. Siksi jokainen euro lisää remppakassaan vaikka pienen linoleum-alennuksen myötä on täysin tervetullut.
Kannatan kaikenlaista läpinäkyvyyttä, ja siksi olen lisännyt Forbon tuohon vasempaan palkkiin Yhteistyökumppanit-otsikon alle. Jos jotain vastaavaa on joskus tarjolla jollain toisella, meidän taloon, remonttiin ja maailmankatsomukseen sopivalla taholla, voi otsikon alle ilmestyä lisää nimiä. Mikään rautakaupan mainoskanava tämä blogi ei ole, eikä tästä sellaista ole tulossakaan. Viisainta, järkevintä, halvinta ja ekologisinta on aina säästää vanhaa niin rakenneosissa kuin sisustuksessakin, ja jos jotain puulaakia täällä jatkossa mainostan niin eivätköhän ne ole edelleen kirppareita, huutokauppoja ja kierrätyskeskuksia.
Lienee sanomattakin selvää, että jokaiseen tästä eteenpäin julkaistavaan linoleum-aiheiseen postaukseen tulen myös liittämään tiedon siitä, että olen saanut Forbolta taloudellista hyötyä. Tai siis tulen saamaan, koska eihän me sitä linoleumin väriä ja kuosia ole vielä valittu.
Siitä lisää toivottavasti jo ensi kerralla.
Tämä siirtymävaihe oli jännää seurattavaa, koska se herätti ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Lukijoiden mielestä bloggaaja oli myynyt sielunsa suurin piirtein saatanalle, kirjoittaja taas oli ymmärrettävästi mielissään siitä, että aikaavievästä harrastuksesta alkoi saada sekä meriittiä että palkkaa. Sittemmin olen lopettanut muotiblogien lukemisen ajan ja kiinnostuksen puutteen vuoksi, mutta aika kaupallista kai tuo toiminta sillä skenellä tällä hetkellä on. Blogimaailmassa on minusta aina tolkullista muistaa, että blogi on jokaisen bloggaajan oma pieni diktatuuri, eikä kenenkään ole pakko klikata ärsyttävää, tyhmää, rasittavaa ja pöljää blogia auki jos ei siltä tunnu. Toisaalta taas ihan yhtä terveellinen muistutus on sekin, että bloggaaja altistaa itse itsensä, talonsa, kotinsa ja elämänsä muiden ihmisten arvostelulle, joten suin päin ei liene syytä rynnätä jokaisen poikkipuolisen sanan lausujan kimppuun.
Kuten olen aikaisemmin jo todennut, bloggaaminen on kuulunut harrastuksiini vuodesta 2006. Päiväkirjablogien kaupallinen arvo on olematon, eikä tämä hippityylinen kierrätys- ja vanhan säästämisremontointikaan ole liiemmin markkinataloustoimijoita kiinnostanut. Yhteen nyttemmin jo julkaistuun nettiprojektiin minua on sen kehittelyvaiheessa pyydetty mukaan, mutta siitä kieltäydyin. Taloblogini esittely tuolla sivustolla kuitenkin luvallani on, enkä ole jaksanut vaivautua oikaisemaan yhtä merkittävästi pielessä olevaa seikkaa tuossa esittelyssä - mie en siis tottaviisiin oo mikkään savolainen vaan karjalainen, enkä siten yhtään kiero. Vaikka valokuvaankin kuin tärisevä apina.
Olen nyt kuitenkin astunut ihan omasta aloitteestani tuntemattomille reiteille ja aloittanut niin kutsutun näkyvyysyhteistyön. Yhteistyökumppanina on Forbo, jonka valmistamalla linoleumilla aiomme päällystää olohuoneen ja keittiön lattian, kuten jo tässä postauksessa kerroin. Yhteistyö menee niin, että minä täällä kerron Forbon valmistaman linoleumin valinnasta ja asennuksesta sekä esittelen lopputuloksen. Forbo taas antaa minulle bloginäkyvyyttä vastaan alennuksen olohuoneen ja keittiön linomatoista niiden tilauksen yhteydessä. Ehdotin tätä kuviota tosiaan itse, ja vaikka Forbo olisi yhteistyöstä kieltäytynytkin, olisin yhtä kaikki kertonut täällä Forbon valmistaman linoleumin valinnasta ja asennuksesta sekä esitellyt lopputuloksen, koska olimme jo päättäneet linoleumin toimittajan ennen tätä yhteistyökuvion solmimista.
Minä teen tämän varsin mielelläni, koska kuten tuossa Oodissa linoleumille kerron, olen ilman mitään taloudellisia hyötymisiäkin sitä mieltä että linoleumi on hyvää kamaa jota sietäisi käyttää lattioiden peittona ennemmin kuin kaiken maailman kierrätyskelvottomia muovilärpyttimiä. Toisaalta huomenna on äitiyslomani viimeinen päivä ja ylihuomenna hoitovapaan ensimmäinen, mikä tarkoittaa melkomoista perheemme tulotason romahtamista. Siksi jokainen euro lisää remppakassaan vaikka pienen linoleum-alennuksen myötä on täysin tervetullut.
Kannatan kaikenlaista läpinäkyvyyttä, ja siksi olen lisännyt Forbon tuohon vasempaan palkkiin Yhteistyökumppanit-otsikon alle. Jos jotain vastaavaa on joskus tarjolla jollain toisella, meidän taloon, remonttiin ja maailmankatsomukseen sopivalla taholla, voi otsikon alle ilmestyä lisää nimiä. Mikään rautakaupan mainoskanava tämä blogi ei ole, eikä tästä sellaista ole tulossakaan. Viisainta, järkevintä, halvinta ja ekologisinta on aina säästää vanhaa niin rakenneosissa kuin sisustuksessakin, ja jos jotain puulaakia täällä jatkossa mainostan niin eivätköhän ne ole edelleen kirppareita, huutokauppoja ja kierrätyskeskuksia.
Lienee sanomattakin selvää, että jokaiseen tästä eteenpäin julkaistavaan linoleum-aiheiseen postaukseen tulen myös liittämään tiedon siitä, että olen saanut Forbolta taloudellista hyötyä. Tai siis tulen saamaan, koska eihän me sitä linoleumin väriä ja kuosia ole vielä valittu.
Siitä lisää toivottavasti jo ensi kerralla.
Laittaisin linoleumin keittiöön ellei se olisi niin tuhottoman kallista. Ymmärrän hyvin, että otat rahaa vastaan tilanteessasi. Linoleumia voisi mainostaa enempikin, ehkä hinta tippuisi...
VastaaPoistaOnhan se linoleumi kallista vaikka muovimattoon tai laminaattiin verrattuna, siitä ei pääse mihinkään. Meillä on ollut sellainen periaate että säästetään sillä että käytetään paljon kierrätyskamaa remontissa ja pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäistä, niin sitten noissa pakkouusittavissa kohdissa ei tarvitse tehdä valintoja pelkän hinnan perusteella. Mutta tämä siis vaan meidän tapa. Linoleumin hintaa ehkä puoltaa se, että se on tehty luonnonaineista ja on ihan taatusti pitkäikäisempi kuin halvimmat laminaatit. Kalliin laminaatin ja linoleumin hintaero taas ei ole minusta kovinkaan merkittävä. (Ja tämä paasaus oli ihan omasta pussista, ei Forbon :))
PoistaMeillä on myös mallipaloja Forbon 30x30 linosta odottelemassa alkuvuoden keittiönlattiaremppaa. Huonosti tehty laattalattia lähtee vaihtoon ja ruutulattia tulee tilalle. Pitänee vaan rajata kaapistojen sokkelin alle alue, kun siellä alla on myös laattaa ja koko keittiötä emme ole räjäyttämässä. Meillä joka toinen laatta irti ja haljennut, joten odotan innolla että saadaan lämmin ja kaunis lattia tilalle.
VastaaPoistaHuh, eipä kuulosta kovin kivalta moinen laattalattia. Me tehtiin juuri tänään puolison kanssa sopimus, että minä saan päättää keittiön lattian värin ja mallin ja puoliso saa päättää olohuoneen tapetin. Meillekin siis varmaan tulee ruutuja, mutta en ihan vielä osaa sanoa lopullista väriä... tai siis värejä.
Poista