Pielisen hovissa

Täytynee ensin mainita, että olen opiskellut ja asunut siten kuutisen vuotta elämästäni Joensuussa. Lukkarinrakkautta ilmassa siis.

Sinne ensimmäiseen omaan kotiin, Noljakassa sijainneeseen opiskelijasoluun, kiikutin meillä edelleen käytössä olevat lautaset. Olin saanut ne äidiltä ja tädiltä joksikin lahjaksi, en muista enää mikä oli merkkipäivä. Niissä oli takana kaiketi sen sortin ajatus, että maailmalle lähtevälle lapselle tulisi lämmin ja kotoisa olo aina aterian äärelle asettuessaan - ne olivat melkein identtiset meidän mummon lautasten kanssa, ja niiltä lautasilta söin osapuilleen jokaisena arkipäivänä seitsemän kuukauden ikäisestä 18-vuotiaaksi. Hyvät lautaset, Rörstrandin Grön Annat, jotka ovat päässeet myös Wikipediaan.

Niitä on vain tässä parin viime vuoden aikana ruvennut särkymään. Noloa tunnustaa, mutta yhden ison matalan lautasen paiskasin hellankulmaan kun kattoremontti ja tunteet olivat kesällä kuumimmillaan. Yhden tiputin kohmeisista käsistä lasten kanssa ulkoilemasta tullessani ja äkkiä särvintä pöytään kaivellessani. Yksi pieni matala lautanen on kadonnut mystisesti. Ja koska meillä on nelihenkinen perhe jonka kaksi jäsentä ruokailevat viitisen kertaa päivässä, ja lisäksi hyvin suuri tiskikone jota ei tarvitse pyörittää kuin kerran päivässä, aiheutti Grön Annojen keskuudessa käynyt kato pientä lautasdilemmaa varsinkin iltahetkien ateriointiin. Kun niitä oli alun perinkin vain kuusi kutakin kokoa.

(Olen yrittänyt etsiä noita lautasia netistä, mutta en ole löytänyt. Saa vinkata. Ruotsista olen bongannut muutamia osto- ja myyntiliikkeiden nettisivuilta men det skulle vara jättedyrt at skicka de till Finland. Tyvärr.)

Ratkaisuksi kaivoin ensin vintistä puolison mukana huusholliin muuttaneet kiistatta ekologiset ja järkevät porsliinit. Kävi nimittäin takavuosina niin, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta lakkasi pyörittämästä opiskelijaruokalaa ja tilalle tuli joku markkinataloustoimija. Kuppilatoiminnan loppuessa astiat myytiin sopuhintaan teekkareille, joista ainakin yksi hamstrasi niitä ihan isompikin perhe tulevaisuusvisiona kajastellen. Ehkä niillä lautasilla on puolisolle jonkinlainen Oi nuoruus -tyyppinen merkitys, mutta minä jouduin muutaman viikon koekäytön jälkeen viemään ne takaisin vinttiin. Harmaiksi naarmuuntuneet, säröilleet ja kolhiintuneet ties kuinka monen teekkarisukupolven ruokkineet matalat lautaset mallia Käytännöllistä Arabiaa Suurtalouskeittiöille olivat kertakaikkisesti liian ankeat ja masentavat muutenkin tasaisen tappavana toistuviin arkipäiviin.

Ja mikä sitten neuvoksi. Hetken aikaa pidin käytössä juhlavampia lautasiamme, jotka ovat ne Aino Aallon lasiset, värittömät perusmallit. Jotenkin nekin tuntuivat vääriltä kaurapuurohetkiin.

Vaan ongelmapa ratkesi kuin itsestään, kun löysin netin välityksellä vanhojen tavaroiden liikkeestä vähän huonokuntoiset Arabian lautaset, joissa oli juttu.

(No tuossa pitäisi kyllä vieressä olla Sorsakosken haarukka ihan ehdottomasti. Meillä on Sorsakosket mökillä ja kotona tuollaiset modernit Hackmannin Swingit. Jos nyt saisin valita, ostaisin Hackmanin uusiotuotantoon ottamat Bertel Gardbergin Lionit. Katsoin niitä ensin että onpa kauniit. Sitten luin esittelyn - suunniteltu 1958. Olipa yllätys.)

Asiaan. Siis, muinaisen hotelli Pielishovin jälkeenjäänyt serviisi! Lautaset ovat tosiaan valmiiksi jo vähän ottaneet ihteensä tai sitten ne eivät koskaan ole priimaa olleetkaan, joten niitä ei ole surku käyttää arkena ja pestä koneessa. Ainakin toistaiseksi ne ovat sitä paitsi kestäneet kyydissä varsin hyvin.

Minua ilahduttaa jostain syystä joka kerta aivan valtavasti kun katan pöytään hotelli Pielishovit. En tiedä miksi, mutta noissa on joku hyvän tuulen juttu.

Ja syöminen nyt ylipäänsä on kivaa ja melkein kaikki ruoka on hyvää. Ainakin thaimaalais-kainuulainen hirvi-kookoswokki jasmiiniriisin kera. Ja joo, molemmat pitävät paikkansa - nuo lautaset ovat nykyastioihin verrattuna vähän pienempää kokoa, kuten kaikki Arabian vanhat ruokalautaset. Ja kyllä, minä todellakin syön vaivatta noin isoja annoksia...

Ps. Tämän postauksen myötä lähetämme lämpimiä terveisiä Pielishovin kotinurkille, Joensuuhun erääseen rintamamiestaloon, jossa on vastikään ryhdytty olemaan nelihenkinen perhe. Onnea ja iloa, ja "Kuinka suoriutua kahden lapsen kanssa" -kysymyksiä voi aina esittää auttavalle puhelimellemme. Yritetään päästä pikimmiten pikkuveljeä tervehtimään. Paketti ainakin on lähdössä postiin, ja se sisältää ainakin meidän tytöillä käytössä olleet ja jo pieniksi jääneet isonveljen housut :)