Minulla on taas mahdoton valokuvapulma - kameran muistikortti on hukassa, ja sillä muistikortilla on mittava kokoelma linoleum-vaihtoehtoja sun muita akuutteja asioita. En voi kirjoittaa niistä, koska ei ole kuvia. Palan halusta kirjoittaa jostakin, ja selasin äsken puolihuolimattomasti kuvia kesältä. Siis siltä ajalta, kun olimme vielä rintamamiestaloa remontoiva perhe. Nythän emme remontoi, vaan olemme edelleen hyytymyksen tilassa.
Sieltä arkistojen kätköistä löytyi myös otos paikasta, jota blogissa ei ole liiemmin esitelty. Nimittäin yläpohjasta. Minulle tulee aina yläpohjaa ajatellessani mieleen se, että rintamamiestalot noudattavat ihan omaa sumeaa logiikkaansa. Meidän yläpohja kun näyttää tältä:
Asiantunteva lukija havaitsee, että puutavara on hyvässä kuosissa, nuo lievät harmaudet aluslaudoituksessa johtuvat siitä, että lautatavara on uudelleenkäytettyä valumuottia. Tarkkasilmäinen katsoja voi myös nähdä, että tuolla päätykolmiossa ei ole minkäänmoista tuuletusräppänää tai muutakaan reikää tai koloa.
Se on kuulkaa rakennusvirhe semmoinen. Ei tuuletu yläpohja niin kuin pitäisi. Jostain syystä kuitenkin tuulettuu, koska ei ole ottanut ihteensä kohta 60 vuoden ajan.
Yläpohja on minulle alleviivaava esimerkki siitä, että joskus on parempi uskoa niihin 60 vuoteen kuin mihinkään rakennusmääräyskokoelmiin tai remonttiaiheisten aikakauslehtien manauksiin. Ja että on parempi olla sörkkimättä, jos ei ole mitään vikaa. Sen kun nuo Meidän Talot ja muut saisivat taottua vanhojen talojen remontoijien kalloihin niin veikkaan, että olisi paljon vähemmän murheita tulevaisuudessa.
Mehän nyt sitten mentiin sörkkimään, kuten tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyy. Siksi olemme miettineet, että pitäisikö tuota tuuletusta nyt parantaa ja tehdä päätyihin ne reijät. Toistaiseksi olemme tarkkailleet tilannetta eli lähettäneet kaukopartiomiehen kurkistamaan luukusta yläpohjaan silloin tällöin. Ja yläpohjassa on kaikki hyvin, länsirintamalta ei mitään uutta.
Sörkimme, jos aihetta ilmenee.
Sieltä arkistojen kätköistä löytyi myös otos paikasta, jota blogissa ei ole liiemmin esitelty. Nimittäin yläpohjasta. Minulle tulee aina yläpohjaa ajatellessani mieleen se, että rintamamiestalot noudattavat ihan omaa sumeaa logiikkaansa. Meidän yläpohja kun näyttää tältä:
Asiantunteva lukija havaitsee, että puutavara on hyvässä kuosissa, nuo lievät harmaudet aluslaudoituksessa johtuvat siitä, että lautatavara on uudelleenkäytettyä valumuottia. Tarkkasilmäinen katsoja voi myös nähdä, että tuolla päätykolmiossa ei ole minkäänmoista tuuletusräppänää tai muutakaan reikää tai koloa.
Se on kuulkaa rakennusvirhe semmoinen. Ei tuuletu yläpohja niin kuin pitäisi. Jostain syystä kuitenkin tuulettuu, koska ei ole ottanut ihteensä kohta 60 vuoden ajan.
Yläpohja on minulle alleviivaava esimerkki siitä, että joskus on parempi uskoa niihin 60 vuoteen kuin mihinkään rakennusmääräyskokoelmiin tai remonttiaiheisten aikakauslehtien manauksiin. Ja että on parempi olla sörkkimättä, jos ei ole mitään vikaa. Sen kun nuo Meidän Talot ja muut saisivat taottua vanhojen talojen remontoijien kalloihin niin veikkaan, että olisi paljon vähemmän murheita tulevaisuudessa.
Mehän nyt sitten mentiin sörkkimään, kuten tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyy. Siksi olemme miettineet, että pitäisikö tuota tuuletusta nyt parantaa ja tehdä päätyihin ne reijät. Toistaiseksi olemme tarkkailleet tilannetta eli lähettäneet kaukopartiomiehen kurkistamaan luukusta yläpohjaan silloin tällöin. Ja yläpohjassa on kaikki hyvin, länsirintamalta ei mitään uutta.
Sörkimme, jos aihetta ilmenee.
hähää...mukava postaus. sopii munlaiselle nuorelle kokemattomalle tuoreelle rintamamiestalon omistajalle :))
VastaaPoistaSiitä se kokemus alkaa väkisinkin karttua...:) Kurkistin blogiisi, olisi kiva nähdä ja kuulla lisää teidän uudesta kodista mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon lapset+blogi+elämä = mahdoton yhtälö -aspektin...
PoistaMe kans sörkittiin ja tehtiin ne tuuletusaukot jo vuosi sitten, kun meillähän oli lievä ongelma sen kanssa, että katto vuoti kuin seula, joten oli pakko selvitä talven yli lisäämällä tuuletusta. Siellähän ovat nyt ja kattokin on uusittu ja tehty erilailla (joo, virhe), yläkerta tosiaan jouduttiin purkaa siihen tilaan, ettei siinä ollut kesällä kattona muuta kuin taivas :D Kun torppa mätänee niskaan, ei jaksa enää vekslata.
VastaaPoistaOllaan vähän sitä mieltä, että ei se ainakaan huonompi ole. Meillä on vielä edessä päätyjen ulkovuorauksen purku, vesi oli löytänyt tiensä myös seinän tolppia pitkin jonnekin alas, missä on ollut vastassa varmaan entisen asukkaan seinien väliin pursottama polyuretaani. Järkiratkaisut.. -.-
Siis mitä häh täh, miten ihmeessä olen onnistunut missaamaan Vadelmatalon blogin? Tämän siitä saa kun surffailee vain kökköpuhelimella, ei näy blogilinkit eikä mitkään. Ihan loistavaa tavaraa, pakko lukea heti pitkä rivi postauksia vaikka pitäisi oikeasti tehdä vaikka mitä muuta. Siihen kotia.com -hommaan pitää jättää myös kommenttia.
PoistaNiin se on nyt sörkitty meidänkin katto, kaikkine filmivanereineen. Tsemppiä vaan purkuhommiin, mälsiä nuo tuommoiset.