Oodi linoleumille eli olohuoneen ja keittiön lattioiden uusi tuleminen

Olen harrastanut koko syksyn mielikuvaremontointia keittiössä ja olohuoneessa. Remontointini on perustunut lähinnä sille ajatukselle, että jos tarpeeksi paljon etukäteen pähkäilen ja pohdiskelen, on lopulta ensi keväänä helppoa (!) ja nopeaa (!!) surauttaa kyökki ja olkkari uuteen uskoon.

Tiedän, että olen väärässä.

Mielikuvaremontoin silti.

Haastavaksi tämän homman tekee todellakin se, että olen hyvin surkea tekemään päätöksiä minkään sisustus- tai väriasian suhteen. Keittiön seinä oli helppo - värikartasta piti jaksaa sitkeästi etsiskellä niin löytyi sama sävy kuin nykyisessäkin seinässä. Katot ovat helpot - keittiön Halltex-laatat täytyy vain maalata valkoisiksi. Olohuoneessa yritämme pelastaa alkuperäiset Halltexit nykyisen styrox-laatoituksen alta. Tässä kuva nykytilanteesta:

Mutta loppu olikin vaikeaa. Olohuoneen tapetti aiheuttaa edelleen keskivaikeaa hengenahdistusta, vaikka olen päättänyt, että sen on vaihtoehtojen karsimiseksi löydyttävä Tapettitalon valikoimista. Ja sitten ovat vielä lattiat.

Olohuoneessa meillä on siis samanlainen beessinharmaa linoleummatto kuin eteisessä ja kamareissakin. Olohuoneen matto poikkeaa muista huoneista niin, että se on paljon huonommassa kunnossa, läpitahraantunut ja saumoista repsottava. Lisäksi olohuoneen nurkan suihkupömpelin alta on revitty koko matto pois. Olohuoneen linoleumin säästäminen ei siis ole vaihtoehto. Vaikka se tässä kuvassa näyttääkin ihan siistiltä ja sievältä.

(Niin, vihreä-oranssin karvatapetin lisäksi olohuoneen seinästä lähtee tuo. Tuo, tuo, tuo... He/she-who-shall-not-be-named. Viilukuvioitu mikälie levy. Sanokaa minun sanoneen, että lattialaminaatit näyttävät yhtä säpäköiltä 30 vuoden kuluttua.)

Keittiön muovimaton säästäminen ei myöskään ole vaihtoehto. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat aiheesta ikinä kirjoittamaani sanaa. Uhhuhhuhhuhhuh, Anni, minkä menit tekemään. Valitsimme minkä tahansa lattian keittiöön, tulee olemaan mahdotonta löytää yhtä hallitsevaa elementtiä:

No niin, kauhistelut sikseen ja asiaan.

Meillä oli tarkoitus ottaa keittiöstä ja olohuoneesta esille alkuperäiset lautalattiat, jotka sekä perimätiedon että noiden mattojen alta kuultavien ääriviivojen perusteella piilossa majailevat. Lattiat oli tarkoitus maalata vanhahtavan vaaleanruskeiksi Uulan värisävyllä Kaakao. Näin siitä huolimatta, että alkuperäiset puulattiat on käsittääkseni lakattu. Minä pidän enemmän maalatuista puulattioista, ihan vain siksi.

Sitten tuli uusi ajatus, jonka esitti muuan Pekka. Ajatus kumpusi siitä, kun nau'uin lattiaremontin ikävyyttä - sekä olkkarin linomatto että keittiön muovimatto on liimattu kokonaan kiinni lattiaan ties millä tökötillä, joten ensin pitäisi irrottaa tökötti ja sitten hioa lattiat, jotta ne voisi maalata. Työn määrä on kauhea ja pölyn määrä sitä luokkaa infernaalinen, että sitä löytyisi vielä ensi vuosisadalla jostain kolosesta jos hiomahommaan jouduttaisiin.

Ja siihen se Pekka muina Pekkoina ehdotti, että mitä jos laitatte vaan uuden linoleumin.

Ja me että miten ei tuota itse keksitty!

(Nyt tulee se lupaamani oodi.)

Linoleumi on ekologista - se valmistetaan luonnonaineista, pääosin se koostuu juuttikankaan päälle kerrostetusta pellavaöljystä ja hartsista. Linoleumi on mukavaa - jos linolattialla istuu, istumakohta lämpiää kankun alla. Tai jalankin, miksei, jos ei harrasta lattioilla istuskelua. Linoleumi on meidän talon aikakauden tyyliin sopivaa - miksei se puulattiakin, mutta meidän talossa on jo linomattoa osoituksena aikojen paranemisesta ja köyhän lautalattian peittoon saamisesta. Ja linoleumi on aivan uskomattoman paljon aikaa, hermoja ja pöllyytystä säästävä - vanhojen mattojen kuorimisen jälkeen alustalle voi levittää uuden linomaton paljon vähemmällä vaivalla kuin puulattioiden esiin kuoriminen vaatisi.

Olenkohan väärässä, mutta tuntuu, että koko linoleumi on vähän niin kuin unohdettu lattiapäällyste tätä nykyä rintamamiestaloremonteissa? Voi tietysti olla, että hinta selittää jotain - on sen neliökustannus aika eri luokkaa kuin halvan laminaatin. Mutta on se kyllä materiaalinakin aivan eri luokkaa kuin  paraskaan laminaatti.

Olen tässä nyt googlaillut linomattoja edestakaisin ja käynyt jopa rautakauppakierroksella asti, eli tässä ollaan liikkeellä ikään kuin tositarkoituksella. Forbo vaikuttaisi tarjoavan laajimman kuosi- ja värikirjon ja valikoima tulee sikäli tarpeeseen, että haluaisin löytää olohuoneeseen mahdollisimman lähellä alkuperäistä sävyä ja kuosia olevan uuden linomaton.

Keittiö on sitten se vaikein. Siellä pitää lähteä puhtaalta pöydältä. Olen ehkä vähän sitä mieltä, että 30*30 -ruudullinen lattia kahdella värillä olisi aika hieno. Ei mustavalkoista tai muuta vastaavaa kauhean voimakasta tai hallitsevaa - hallitsevien keittiönlattioiden aika on talossamme ohi. Mutta kahdella vaaleahkolla, toisistaan kuitenkin poikkeavalla sävyllä ruudutettu lattia... en usko, että se olisi ollenkaan hullumman näköinen.

Vai olisiko? Tulisiko ruutua liikaa, jos katon lisäksi lattiakin olisi ruudullinen? Alkaisiko kyökki muistuttaa amerikkalaista 50-luvun dineria mikkeliläisen 50-luvun rintamamiestalon sijasta? Yritän tässä tehdä näitä tapetti- ja lattiapäällystevalintoja vähän silläkin meiningillä, mitä talon edellinen valtiatar olisi valinnut. Minua pelottaa eniten se, että pihan puoli talosta - siis ne keittiö ja olkkari - eroaisivat remontin jälkeen ratkaisevasti kadun puolesta, eli nykyasuun jätettävistä kammareista.

Tässäpä pohdintaa. Palaan asiaan niin pian kuin voin selventävän kuvamateriaalin kanssa.