Talossamme minua ärsyttävien asioiden listalla kärkisijoilla on tällä hetkellä hämäryys.
Keskellä marraskuista pimeyttä hortoilen kuin puolisokea, hajataittoinen myyrä enkä erota oikeaa vasemmasta. Empaattinen puoliso on ruuvannut kaikki 40-wattiset hehkulamput irti ja korvannut ne 60-wattisilla. Turhaa, niin turhaa. Suurin osa tästä valonpuutteesta selittyy yksinkertaisesti sillä, että meillä ei ole keittiön tiskipöydän pallolamppua lukuunottamatta missään huoneessa muuta kuin kattovalo. Ja kattovalojen kajastus ei riitä valaisemaan jokaista nurkkaa ja sopukkaa.
No, makuuhuoneessa tulee harvemmin puuhattua mitään sellaista, mikä valoa varsinaisesti kaipaisi. Lastenhuone on niin pieni, että kolmiosainen kattolamppu valaisee siellä aivan riittävästi. Ongelmakohtia ovat siis oikeastaan eteinen, koska eteisen lampun sähköt todettiin taannoin vähemmän turvallisiksi ja lamppu otettiin pois käytöstä, sekä olohuone ja keittiö.
Keittiön valaistusolosuhde on otettu huomioon keittiöremonttisuunnitelmissa. Keittiöremontin antaessa odottaa itseään taidan toivoa itselleni joululahjaksi otsalamppua.
Olohuoneessa on tätä nykyä tämmöinen.
Äidin asunto on muutenkin kaunis ja ihana, ja veljeni on remontoinut 80-luvun mäntypaneelilla kuorrutetusta käkikellotalosta kauniin, tyylikkään ja ajattoman kodin. Aion laajentaa sekä tajuntaani että blogin aihepiiriä esittelemällä molemmat huushollit täällä jahka asujat saavat asetuttua aloilleen. Lisäksi luvassa on naapurin rintamamiestalon laajennuksen esittely, noin niin kuin esimerkinomaisena hankkeena.
Huomaan taas kerran, että minulla on erikoinen kyky saada aikaiseksi blogijuttu jostain aivan muusta kuin mistä piti ruveta kirjoittamaan. Kirjoitin siis hämäryydestä, ja olohuonehämäryyden takia selailin taas äsken nettiä toivoen löytäväni jostakin olohuoneeseen sopivan jalkalampun eli lattiavalaisimen. Bukowskis Marketissa on tällä hetkellä myynnissä yksi aika ihanainen yksilö:
Minä ihastuin tuon valaisimen 40-lukulaisuuteen ja jonkinmoiseen herttaisuuteen. Nykyinen olohuoneemme on mälsä ja ankea, Pormestari-kaluston, kirjahyllyn, uuden tapetin ja toisenlaisen maton myötä haluaisin siitä sellaisen viihtyisän ja kivan paikan, jossa voisi joko istuskella tai köllötellä oman perheen tai ystävien kesken. Nykyisin meillä ollaan aina vain keittiössä, ja se johtuu ainakin osaksi olohuoneen nuivasta ulkoasusta. Tuo söpö kukkaisvalaisin olisi onnen omiaan luomaan viihtyisyyttä ja lämmintä tunnelmaa. Ja sitäpaitsi nuo kukkaset varjostimissa ovat ihanat.
Huutoaikaa on vielä kahdeksan päivää. Olisikohan realistista toivoa, että perheemme työllisyys- ja sitä kautta myös taloustilanne olisi hieman nykyistä selvempi ennen huutoajan umpeutumista. Mene tiedä. Jos asiat ratkeavat haluttuun suuntaan, aion huutaa tuon lampun. Jos eivät ratkea, tai suunta on väärä, odotan seuraavaa kohdalle osuvaa.
Keskellä marraskuista pimeyttä hortoilen kuin puolisokea, hajataittoinen myyrä enkä erota oikeaa vasemmasta. Empaattinen puoliso on ruuvannut kaikki 40-wattiset hehkulamput irti ja korvannut ne 60-wattisilla. Turhaa, niin turhaa. Suurin osa tästä valonpuutteesta selittyy yksinkertaisesti sillä, että meillä ei ole keittiön tiskipöydän pallolamppua lukuunottamatta missään huoneessa muuta kuin kattovalo. Ja kattovalojen kajastus ei riitä valaisemaan jokaista nurkkaa ja sopukkaa.
No, makuuhuoneessa tulee harvemmin puuhattua mitään sellaista, mikä valoa varsinaisesti kaipaisi. Lastenhuone on niin pieni, että kolmiosainen kattolamppu valaisee siellä aivan riittävästi. Ongelmakohtia ovat siis oikeastaan eteinen, koska eteisen lampun sähköt todettiin taannoin vähemmän turvallisiksi ja lamppu otettiin pois käytöstä, sekä olohuone ja keittiö.
Keittiön valaistusolosuhde on otettu huomioon keittiöremonttisuunnitelmissa. Keittiöremontin antaessa odottaa itseään taidan toivoa itselleni joululahjaksi otsalamppua.
Olohuoneessa on tätä nykyä tämmöinen.
Tuo valaisin taitaa edustaa muutaman muun mummolasta perityn esineen kanssa taloutemme sukukalleudet-osastoa. Se on Taito Oy:n kattolamppu, joka on tosiaan peräisin isovanhempieni peräkammarista, ja joka tuli heidän omistukseensa silloin kun he ostivat oman rintamamiestalonsa eräältä Kannaksen evakolta. (Jos joku aggressiivinen lukija nyt kokee asiakseen syöksyä kimppuuni tuon lampun osalta niin todettakoon varmuuden vuoksi, että tuo lamppu on ihan oikeasti Taito Oy:n. Siinä on leima.) Lamppu palveli mummon ja ukin kuoleman jälkeen äidin olohuoneessa Pormestari-kaluston kaverina. Pormestarit odottavat vintissä olohuoneremonttia ja pääsyä meidän istuttavaksemme, lamppu on jo katossa koska entinen olohuoneen lamppu lähti jokunen aika sitten takaisin alkuperäiselle omistajalleen.
Meillä oli siis muutosta asti olohuoneen katossa Lokki-valaisin, jonka vanhempani olivat ostaneet 70-luvun alussa ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Perheessäni ovat tänä vuonna liikkuneet tiuhaan tahtiin muutkin kuin lamput: Veljeni perheineen osti äidiltäni lapsuudenkotini ja äiti muutti omakotitalosta rivitaloon. Tästä tällä viikolla näppäämästäni kuvasta käynee ilmi, että Lokki sopii äidin uuteen kotiin erinomaisen paljon paremmin kuin meidän mökin kattoon.
Huomaan taas kerran, että minulla on erikoinen kyky saada aikaiseksi blogijuttu jostain aivan muusta kuin mistä piti ruveta kirjoittamaan. Kirjoitin siis hämäryydestä, ja olohuonehämäryyden takia selailin taas äsken nettiä toivoen löytäväni jostakin olohuoneeseen sopivan jalkalampun eli lattiavalaisimen. Bukowskis Marketissa on tällä hetkellä myynnissä yksi aika ihanainen yksilö:
Kuva: Bukowskis Market
Minä ihastuin tuon valaisimen 40-lukulaisuuteen ja jonkinmoiseen herttaisuuteen. Nykyinen olohuoneemme on mälsä ja ankea, Pormestari-kaluston, kirjahyllyn, uuden tapetin ja toisenlaisen maton myötä haluaisin siitä sellaisen viihtyisän ja kivan paikan, jossa voisi joko istuskella tai köllötellä oman perheen tai ystävien kesken. Nykyisin meillä ollaan aina vain keittiössä, ja se johtuu ainakin osaksi olohuoneen nuivasta ulkoasusta. Tuo söpö kukkaisvalaisin olisi onnen omiaan luomaan viihtyisyyttä ja lämmintä tunnelmaa. Ja sitäpaitsi nuo kukkaset varjostimissa ovat ihanat.
Kuva: Bukowskis Market
Huutoaikaa on vielä kahdeksan päivää. Olisikohan realistista toivoa, että perheemme työllisyys- ja sitä kautta myös taloustilanne olisi hieman nykyistä selvempi ennen huutoajan umpeutumista. Mene tiedä. Jos asiat ratkeavat haluttuun suuntaan, aion huutaa tuon lampun. Jos eivät ratkea, tai suunta on väärä, odotan seuraavaa kohdalle osuvaa.
Ihan vaan pitää nyt sanoa, että minä todella rakastan sinun kirjoitustyyliäisi.
VastaaPoistaTerveisin Susanna, kirkasvalolampun loisteesta :)
Kiitos kaunis - ja samat sanat myös sinulle! Kirkasvalolamppu on jotenkin liian kirkas minun myyränsilmilleni, mutta sitten tämä pimeys taas myös liian pimeää. Joku kultainen keskitie pitäisi olla, ja onhan se, kunhan vaan saisi näitä remonntteja eteenpäin...
PoistaÄitisi koti näytti todella kutsuvalta... Ja lamppu on ihana - ottaisin riskin silti. Sinun talo, sinun lamppu, sinun elämä. Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ja tuo perintökapistus sopii todella hyvin pormeastarien tyyliin.
VastaaPoistaItse olen varautunut tähän kaamosaikaan pallolampuilla joka huoneessa - ja ne kyllä valaisevat. Ovat aika ajattomiakin. OP
Ihan kohta on jo adventti, ja voi ripotella talon täyteen joulukynttelikköjä...:) Tuota Bukowskin lamppua kävin juuri taas kuikuilemassa, vielä viisi päivää harkinta-aikaa. Tällä hetkellä hinta oli vielä noin 40 eur...ei paha.
PoistaOlin seitkytluvun alussa sähköliikkeessä töissä ja siellä oli myynnissä tuo lokkivalaisin. Muitakin valaisimia siltä ajalta on tullut uudelleen muotiin. Mielenkiintoista seurata paluuta.
VastaaPoistaMyös tuo teidän vanha kruunuvalaisin on tuttu. Meillä riippuu samanlainen salin katossa mutta valitettavasti kuvut on aikojen saatossa menneet rikki ja olen joutunut korvaamaan ne kankaisilla varjostimilla.