Nappasin kuvan olohuoneesta hetki sen jälkeen, kun isä tyttärineen oli poistunut olohuoneen musiikkituokiosta keittiöön iltapalalle ja -puurolle.
Julkaisen tämän, että muistaisin. Sitten kun meillä on se kaunis, viehättävä ja kodikas olohuone.
Tosin jos minä vielä silloin asun täällä, on pianon päällä aivan varmasti täysin identtinen romukasa kuin nytkin. Jotenkin en ole koskaan tullut toimeen pianonpäällysten kanssa.
Ps. Eniten ihmetyttää, miksi raastinrauta on sohvalla. Oh well, luultavasti vastauksen tietää vain hän, joka kaatoi myös kumoon sienijakkaran ja levitteli nuo muutkin rojut ympäri lattiaa.
Eihän tuo näytä ollenkaan pahalta kun muistelen aiempaa aikaa ja lattian tavarapäällysteitä meillä.
VastaaPoista"...että muistaisin. Sitten kun meillä on se kaunis, viehättävä ja kodikas olohuone."
Ööh... mulla on nyt ylimääräisestä? tavarasta vapaa olohuone. Lähinnä kaipauksella muistan sitä kun kaksi tenavaa innokkaasti touhotti tavaroittensa ja minun kanssani lattialla. Vaikka ne kamat joskus jäikin ylimääräisen pitkäksi aikaa siihen levälleen. Kyllä se toki välillä ärsyttikin.
Minusta on kyllä parempi, että raastinrauta on sohvalla kuin lattialla.
Mukavan rehellistä kuvamateriaalia :)
VastaaPoistaTuotahan se on lapsiperheissä. Sekunti ja on kuin pyörremyrsky olisi käynyt. Nyt kun omat on jo vähän isompia niin meillä on voimassa sopimus leluttomasta salista. Koitan että edes yksi huone pysyisi aina siistinä. Aika hyvin jo toimii.
Hower, tuo oli hyvä muistutus. Tunnen aina itsekin välillä piston omassatunnossa kun noin sata kertaa päivässä päädyn huokailemaan että olisivat nyt vähän isompia ja olisi jo vaikka ensi kevät ja kävelisi edes tämä toinen tai loppuisi edes tämä vaipparuljanssi. Jos ei kavereitten lapsista mitään muuta ole oppinut niin sen, että noin kolme silmänräpäystä siitä kun ne on tavannut ensimmäistä kertaa käsivarrelle mahtuvina pötkylöinä, ne menevät ekaluokalle kouluun. Omakin esikoinen on kahden viikon päästä kahden vuoden ikäinen, apua miten aika kuluu.
VastaaPoistaIsävainaa aina tapasi sanoa tuskastuneena että sitten kun teillä on omat kodit, minä tulen kylään, jätän kengät kynnykselle ja takin keskelle eteisen lattiaa ja levittelen muutkin tavarat ympäriinsä. Kerkesin minä kolmisen vuotta asua poissa kotoa ennen kuin isä kuoli, ja kyllä se melkein joka kerta uhkauksensa toteutti käymään tullessaan :) Siinä oli tuoreelle avopuolisolle selittelemistä että toi nyt vaan on vähän tollanen...
Katja, sanopa muuta, ja kun sen hurrikaanin jälkiä siivoaa ihan joka ilta - vain siivotakseen ne seuraavana iltana taas uudestaan - niin väkisin alkaa haaveilla vähän monipuolisemmasta arjesta!
Heippa! Kiitos valokuvausliikkeen hyvän vinkin, löysin tänne blogiisi! Halusin tulla kiittämään hienosta kannanotosta vanhojen puutalojen puolesta. Toit osuvasti esiin imago-kysymyksen. Jospa se saisi näistä asioista päättävien silmät aukeamaan, tai edes raolleen! Löytyisiköhän tästä kaupungista aktiivista porukkaa ajamaan asiaa? Alkaa tuntua siltä että olisi tilausta "Pelastakaa puutalot -yhdistykselle"!
VastaaPoistaTiistaiterveisin,
Sari S. (toinen Lukija-palstalla aiheesta kirjoittanut)
Kiitos kommentistasi Sari ja kiitos myös tosi kauniista ja perustellusta kirjoituksestasi viikonlopun Länkkärissä, minulle tuli siitä jotenkin toiveikas olo että en ole ihan yksin täällä näiden asioiden perään huhuilemassa. Löytyisiköhän meitä muitakin? Laitatko vaikka viestiä minulle osoitteseen etunimeni.sukunimeni(ät)gmail.com, olisi kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin ja herätellä ehkä tuota kansanliikeideaa. Minulla on ainakin muutama sellainen tuttu täällä, jonka tiedän ajattelevan samalla tavalla kuin mekin!
VastaaPoistaEi toi mun mielestä vielä ihan hirveen pahalta näytä... Musta tuntuu, että meillä tavarat viettää paljon enemmän aikaa lattioilla, kuin niille tarkoitetuilla paikoilla (eli EI siis lattioilla). Ja meillä on raastinrauta ollut kuistilla jo pari päivää ja ohimennen sitä ihmettelen, mutta toistaiseksi en ole jaksanut tehdä sille mitään. Siellä on niin paljon kaikkea muutakin.
VastaaPoistaMinusta tuo kuva on ihana ja huokuu lämpöä ja tekemisen intoa.
VastaaPoistaHih, minunpa isävainaani oli kotona juuri kuvailemasi oloinen, kaikki jäi silleen, kun ovesta tuli. Ja voi että, kukapa olisi kotona asuvalle tai siellä käyvälle teinille, joka rakasti järjestystä, sanonut, että joskus vielä kaipaat isäsi vaatekasaa portaikon kaiteelle. Sniff. Siitä oikeastaan tajusi isän kuoltua, että koti on tyhjä, vaikka siellä olisi ollut ketä. OP
Tämähän on ihan selvästi kulttuurikoti!
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/minullako_kulttuurikoti/6431529
Haa! Jos arvon professori Klingeä on uskominen, niin kyllä meillä on aivan selvästi kulttuurikoti: löytyy käytössä olevia musiikki-instrumentteja, kirjoja enemmän kuin hyllyyn mahtuu, sekalaista taidetta ynnä muita elementtejä. Lisäksi on puoliso, jonka lempiharrastus on teknis-tieteellinen saivartelu, sekä liuta ystäviä jotka ovat monitahoisempia kuin Rubikin kuutiot. Aaah, kiitos, suuri kiitos, hyvä anonyymi, tästedes kuittaan kotikaaoksen vain toteamalla että näin meillä kulttuurikodeissa vaan on tapana! :D :D :D
VastaaPoistaKulttuurikotikommentin lähetti Mikkelissä vieraileva karjalainen, joka paljastui Tuomas Kyrö -kommentoinnin perusteella ikätoveriksesi (ja myöskin kulttuurikodissa asuvaksi).
VastaaPoistaEläköön hyvä vuosi ja kulttuurikodit! :)
Poista