maanantai 11. lokakuuta 2010

Laurakaisa rakentaa ja remontoi

Luin tässä iltana muutamana kirjan, jonka nimi on Jokanainen rakentaa ja remontoi. Siinä oli jonkin verran yritystä, mutta minusta se vaikutti silti enemmän lapsille kuin aikuisille ihmisille tehdyltä. Olkoonkin, että siinä ei suositeltu ostamaan niitä rautakauppojen vaaleanpunaisia tai kukallisia, naisille suunnattuja pilipalityökalusettejä. Jotenkin vähän hölmö se kirja silti oli.

No, varastin siitä kuitenkin otsikon tälle tekstille, siihen ihan kelpo teos. Tänään siis kerromme teille, rakkaat lukijat, kuinka tuunata 50-luvun vessa viehättävään käyttökuntoon koskematta mihinkään. Tai siis juuri mihinkään...

Meillä on ensimmäisessä asuinkerroksessa alkuperäinen, rakennusvuodelta peräisin oleva ja taloon siis suunniteltu pieni WC, josta on rakennusvalvonnan papereissa maininta, että sen "saa rakentaa, mutta ei ottaa käyttöön". Ensimmäiset vuodet pihan perällä oli siis huussi, ja sisävessa otettiin käyttöön vasta kunnallistekniikan saavutettua asuinalueemme. Vessa on varsin kustannustehokas, sen mitat ovat 140x92cm ja sinne mahtuu pönttö ja lavuaari. Seinällä oli sellainen lasihyllyllä varustettu peili ja puinen pieni kaappi. Seinät on pinkopahvitettu, lavuaaria ympäröi ruudullinen, sairaalanvihreäksi maalattu mani-levy ja lattia on vaaleanruskeaa jotain levyä, katossa Halltex-laatat.

Vessa on, kuten koko muukin talo, alkuperäisessä mutta siistissä kunnossa. Kun sen pesi ja puunasi ja vähän vielä tuunasi, siitä tuli niin hyvä ettei sille oikeastaan tee mieli tehdä mitään.

Vessaprojekti alkoi jo heti muutettua, kun ostimme kierrätyskeskuksesta melko himmeäksi kulahtaneen peilin tilalle uuden. Siis pelkän peilin, lasihyllyinen kehys saa jäädä paikoilleen. Ostin myös kiskurihintaan 5 eurolla samaiselta Ekotorilta räsymatonpätkän, jota piti vähän purkaa toisesta päästä että se mahtui kapeaan hyyskään. (Vertailun vuoksi, ostin loppukesästä kirpparilta 510 cm pitkään käytäväämme juuri passelin räsymaton samaan viiden euron hintaan.) Kaappi otettiin pois seinältä ja maalattiin keittiön kaappien kanssa samalla Uulan pellavaöljymaalilla. Ja siitä tuli kaunis.



Kaapin ehdottomasti hauskin yksityiskohta on tuollainen puisella nupilla varustettu salpa. Nuppi liikkuu sivusuunnassa ja avaa ja sulkee ovea kiinni pitävän salvan. Ja joo, hävitin restaurointiprojektissa nuo pienet ruuvit, koska säilöin kaapin kaikki nakaleet maalauksen ajaksi kukkaruukkuun, jonka pohjassa oli reikä.



Vessan huonohkoja puolia on se, että lavuaari ja lamppu ovat niin alhaalla, että lavuaari kolisee polviin ja lamppu on peilistä katsottuna keskellä naamaa, joten aamuäreä peilaustoiminto on mahdoton. Vessaa joutuu joka tapauksessa rukkailemaan tulevan putkiremontin takia, arvelemme, ja lavuaarin ja lampun korotus ovat siis ohjelmassa silloin. Tässä vielä lähikuva lempeää valoa hohtavasta lampusta, peilistä ja kauniista valokatkaisijasta sekä vessassa alkuperäissisustuksena olleesta kampa- ja harjapussukasta jonka pesin ja silitin takaisin paikoilleen. Emalinen potta on hankittu joskus 90-luvun alussa joltain Tukholman matkalta ja se on ollut vessoissani aina, vaikken ole koskaan keksinyt sille mitään järkevää käyttöä.



Tässä vielä kuva koko ensemblesta. Lavuaari on hauskan muotoinen Arabian 50-luvun malli ja tulee säilymään vaikka henki menisi sitä putkimiesarmeijalta suojellessa, sille on tosin tehtävä remontin yhteydessä pientä maalinpoistoa koska sen kyljistä löytyy sekä keltaista pinkopahvimaalia että vaaleanvihreää mani-levymaalia. Hana on, kuten näkyy, vaihdettu tuollaiseen perus-Orakseen jossain vaiheessa. Vessanpönttökin on kivan mallinen, niiden säilytysmahdollisuuksista en ole vielä uskaltanut ottaa selvää mutta mieluummin pitäisin tuon kuin hankkisin uuden. Muovipäällysteisestä metallilangasta taivuteltu vessapaperiteline on myös talon alkuperäistä esineistöä, tuo valkoinen kolmiosainen kori taas huijausta. Noita on toki ollut 50-luvun kylpyhuoneissa mutta tämä kyseinen kappale on kyllä tänään ostettu Mikkelin Carlsonilta.



Ja nyt, kansalaiset, seuraa "Ei menny niinku Strömsössä" -osuus.

Olin pyhästi päättänyt eilen siivota vessan ja tehdä aiheesta blogijutun, vähän ehkä valistusajan hengessä ja sillä tavalla että katsokaa nyt, ei ole pakko repiä koko huussia alkutekijöihinsä ja vetäistä tilalle halogeenivalaistusta ja soivaa pyttyä. Siinä kun sitten siivosin, ajattelin putsata myös hajulukon. (Puoliso ei tähän kykene, hän alkaa yökkiä. Mikä on vähän ihmeellistä, kun ottaa huomioon sen, että hän on tätä kirjoittaessa nylkemässä hirven päätä. Odotamme joka tapauksessa innolla vaipanvaihtoruljanssin alkamista.)

Ja tuumasta toimeen. Tomerana naisena hyökkäsin vesilukon kimppuun vain havaitakseni, että metallinen viemärin putki oli hapertunut niin, että se mureni sormiini kuin paperi kun kaivoin ulos sitä töhkää mitä nyt vesilukosta ulos tulee. Päätinpä sitten aukaista koko lukon, että saisin sen sekä perusteellisesti puhdistettua, että tarkasteltua lähemmin myös putken kuntoa.

Lopputulos oli tämä:



Niin että voihan perkele, en paremmin sano. Hajotin sen vesilukon, koska se systeemiä kiinni pitänyt ruuvi oli jumissa ja yritin kahden apulaiseni (puoliso ja anoppi) kanssa sitä avata väkisin. Ruuvi katkesi, koko laitos oli siis käyttökelvoton, ja lisäksi tämä operaatio osoitti sen, että koko putki oli hauras kuin paperi.

Minulla oli siis täydelliseksi tuunattu ja siivottu vessa - josta puuttui lavuaarin viemäri. Olin NÄHNYT tämän ennalta, tiesin että jos alan intoilemaan liikaa vanhan vesilukon kanssa, se hajoaa, ja silti sain sen särjettyä. Lisäksi nyt on kiistatta hieman epämukava olo kaikkia talossa risteileviä putkia ja niiden kuntoa arvioidessa.

No, eipä auttanut kodin putkimiehen muu kuin ottaa lusikka eli tässä tapauksessa ilmastointiteippi kauniiseen käteen, teipata viemäriputki umpeen ja odottaa aamua. Ajattelin, että jos kävisin ostamassa rautakaupasta uuden vesilukon, saisin sen kyllä paikalleen asennettua luultavasti ongelmitta, mutta tämä seuraavassa hyvin heikkolaatuisessa kuvassa näkyvä putki arvelutti minua kun en tiennyt, millä tavalla se kiinnittyy viemäriin.



Aamutoimia keittiön vesihanan ja vessan välillä sinkoillen suoritettuani ärtymys oli sitä luokkaa, että totesin haluavani vessan kuntoon heti ja maksavani siitä mielelläni jollekin, joka tietäisi, mitä tuolle mysteeriputkelle pitäisi tehdä. Soitin yhteen ja toiseen putkifirmaan vain kuullakseni, että ehkä kolmen viikon päästä saattaisi onnistua, jos sittenkään. Otin avuksi ystävämme Googlen, löysin vähän isomman paikallisen firman, soitin sinne, tunnin kuluttua asentaja odotteli työpaikan alaovella pakettiautoineen ja kuskasi minut rikkinäisen vesilukon luokse. Avasin oven, selitin tilanteen, asentaja totesi että autossa on sopivat osat ja että hän laittaisi tähän sellaisen kromisen putken ja lukon kun ne muoviset näyttävät vähän irvokkailta näissä vanhoissa taloissa. (Aamen, meidän yläkerran vessassa on sellainen muovinen. Se on ruma JA vuotaa.) Jätin asentajan töihin ja palasin omieni pariin. Illalla kotiuduttuani putki ja hajulukko olivat siististi paikoillaan. Voilá:



Lasku ehkä huimaa päätä, ehkä ei, mutta olkoon se sitten oppiraha siitä että 50-luvun talossa ei parane huseerata 2010-luvun ottein. Jokanainen olisi tietysti ottanut selvää siitä, miten tuo mystinen putki kiinnitetään viemäriin ja hoitanut sen jälkeen homman itse, mutta joskus on hyvä tunnustaa tosiasiat ja omien hermojen ja venymisen rajat. Vessa on siisti ja sievä, hajulukko paikallaan ja viemäri toimii.

Ja jokanainen voi jatkaa rakentamista ja remontointia jossain toisessa kohteessa.

3 kommenttia:

  1. Onko tuo vessan levy sellaista "valelaatoitusta"? Nimittäin meidän tönössä on sitä keittössä...
    Mutta ei se minusta ainakaan Mani-levyä ole, kai, en ole tarkemmin edes tutkinut.
    -Rosanna67-

    VastaaPoista
  2. Tuo mystinen putki luultavasti ihan vaan työnnetään viemärin sisään ja lähtee sieltä myös poiskin ihan vetämällä. :)

    VastaaPoista
  3. Rosanna: Minusta se on samaa tavaraa kuin Mani-levy, sitä on ollut aikoinaan sekä ruudullista että raidallista, samalla idealla että saumat valkoiset. Tuohon on vetäisty arvioni mukaan Miranol pintaan...

    Ja Anonyymi: Pahoin pelkään, että tämä suurta putkimiestaitoa vaativa operaatio oli juurikin tuo kuvailemasi... Eli olisin osannut asentaa sen todennäköisesti ihan itse, ja jos olisin ollut eilen aamulla vähemmän kärttyinen, olisin varmasti vaivautunut jopa ottamaan asiasta selvää ENKÄ soittanut ensin sinne putkimiehelle. No, kotitalousvähennys-exceltaulukko saa taas lisärivin...

    VastaaPoista