lauantai 10. marraskuuta 2012

Kriittinen virhe

Kerroin taannoin nukkumisjärjestelyistämme ja ostamastani pinnakerrossängystä tässä postauksessa.

Olin saanut tänään postaukseen alla olevan kommentin nimimerkiltä Punainen tupa. Linkin takaa löytyi blogi.

Juu, tässä nyt sellainen henkilö joka ei satu tunnistamaan Niemen Tehtaiden sänkyiksi, kun Niemen Tehtaiden sänkyjen päädyt on levystä ja noissa Sinun sänkyissä on pinnapuut. Niemen Tehtaat ei ole koskaan valmistanut tuollaisia. Ja tämä on totuus ja luu kurkkuun jos jotain muuta yrität vänkätä.

Että näin. 

Minulla olisi vaikka miten paljon blogattavaa ja mieluusti täällä nykytahtia useammin kuulumisia naputtelisinkin. On vain niin, että nykyinen arki on sen verran nääntävää, etten jaksa tehdä mitään niin keskittymistä vaativaa kuin blogijutun kirjoittaminen. Puoliso on viikot töissä toisella paikkakunnalla, minä yksin kahden mukulan kanssa, sähköpääkeskus vetelee viimeisiään, kukaan ei ole jaksanut tiivistää loppuun ikkunoita, joka paikassa on sotkua ja kaaosta, olen nukkunut viimeksi kokonaisen yön yli kaksi vuotta sitten ja vessassa käyminen ovi kiinni on luksusta, josta voin pääsääntöisesti vain haaveilla. Perusjuttujen pyöritys vie mehut niin totaalisesti, etten ole saanut tehdyksi edes maksatushakemusta ELYn rakennusperinnön hoitoavustukseen, vaikka siinä on sentään tonnikaupalla rahaa kiinni. Eniten ärsyttää epätietoisuus siitä, kuinka kauan nykytilanne jatkuu. Luulen, että sen selvittyä on aikaa ja jaksamista taas blogillekin, ja remppahommatkin nytkähtävät taas käyntiin ainakin noiden penteleen hajoilevien ja huolta aiheuttavien sähköjen osalta. 

En tiedä, oliko tuon edellä mainitun kommentaattorin tarkoitus olla vitsikäs tai muuten vaan hauska tuolla kommenttinsa lopetuksella. Tässä väsymyksen ja ketutuksen tilassa en nyt voi muuta kuin nostaa tuon kommentin julki ja pahoitella syvästi kaikille lukijoille mahdollisesti aiheuttamiani harmeja ja vastoinkäymisiä joita olen erheellisesti Niemen tehtaiden sängyksi sänkyämme luullen aiheuttanut. 

Mitä tulee tuohon herttaiseen "luu kurkkuun jos muuta yrität vänkätä" -loppukaneettiin, voin vain todeta että en todellakaan yritä. Tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko sängyn valmistanut tehdas Niemi, Notko tai Saarelma vai eikö kukaan edellä mainituista. Se on sänky, esikoinen nukkuu siinä pääosin hyvin yönsä vaikka vauva pääosin ei nuku huoneen toisella laidalla. Joku valonkajastus tässäkin risukasassa. Jos sängyn levypääty versus pinnapääty on jonkun mielestä niin olennainen asia, että sen vuoksi kannattaa jättää moisia väkivaltaisia viestejä jonkun tuntemattoman ihmisen blogiin, niin en voi muuta kuin suositella annosta lapsiperheen arkea. 

Voipi asettua asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. 

11 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä helpottaa, pikkuhiljaa. Varmaan lähes kaikki käyvät läpi tuon vaiheen (paitsi nämä "tein väitöskirjan valmiiksi äitiyslomallani" -tapaukset), eikä se ehkä kauheasti lohduta juuri nyt, mutta jossain vaiheessa vain huomaa, että elämä onkin jo vähän helpottanut. Yksi lapsi oppiikin vihdoin kuivaksi, toinen rupeaa nukkumaan yönsä... mitä näitä kompastuskiviä kenelläkin on. Tsemppiä, älä anna yhden nurjamielisen kommentoijan liikaa masentaa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vain...
    nimim. vakkari-lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Minä olen "ilmoitin väitöskirjan ohjaajalle etten todellakaan tee yhtään mitään koko tutkimukselle seuraavaan n vuoteen koska meille tulee vauva" -tapaus, joten ei ole tässä kohtaa puhettakaan mistän superäiti of the year -palkinnonsaajasta...;)

      Poista
  2. Voi elämä nätä blogimaailman mahtavia kaikentietäjiä ja tiedollaan ylvästeleviä. Olipa täysin älyvapaa kommentointi.

    Sinne päin toivottelen aurinkoa risukasaan, toivottavasti lähiaikoina alkaisi helpottaa. Jatkuva valvominen tosiaankin puristaa mehut vähitellen vahvimmastakin. Been there...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos :) Suurin osa päivistä menee niin, että kaaoksessa on hyviä hetkiä ja isojakin iloja, mutta sitten on niitä päiviä että ei vaan jaksais. Tuo ihana kommentti tuntui eilen katkaisevan kamelin selän...mutta uskon kyllä itsekin siihen, että tämä tästä pian helpottaa.

      Poista
  3. Huoh.. sänky kuin sänky! Upea sellainen joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  4. Täällä kompataan ihan kympillä. Meilläkin remonttitahti hiljeni huomattavasti kun toinen lapsi syntyi eikä se siitä juuri ole palautunut kolmessa vuodessa. Mitä nyt satunaisia "ihmeitä tapahtuu" hetkiä lukuunottamatta. Välillä nyppii ihan sietämättömästi elää ikuiselta tuntuvan keskeneräisyyden keskellä, toisaalta pärjää hyvin kun muistaa ettei tässä maailmassa mihinkään lopulta oo niin kiire että pitäis yks talo sillä kiireellä pilata. Esikoinen on nyt aloittanut eskarin, mutta ei se silti jostain syystä ole lisäaikaa yhtään tuonut ;D

    Mutta tarkoitus oli siis tsempata että jaksua sinne, tärkeintä on antaa lapsille aikaa kasvaa, kyllä se talo omansa sitten ottaa kun sille on aikaa. Ja huonosti nukuttuja öitä on meilläkin, lapset vuorotellen kuumeessa ja flunssassa. Voimia jaksamiseen!

    VastaaPoista
  5. Hehee. Sänkyasioista en tiedä mitään, mutta sen tiedän, että sänky taipuu sängyiksi ja vängätäkin kirjoitetaan geellä.

    Halit ja tsemppiä! Ei välitetä kirjoitustaidottomista tontuista!

    VastaaPoista
  6. Heehee, muakin huvitti toi väärin taivutettu sänky :D Ja luu kurkkuun kyseisen kommentin kirjoittajalle, jos taivutusasusta muuta yrittää wank... eiku wänk... siis vänk... vängätä!

    Tsemppiä ja rakkautta kaikille tasapuolisesti :3

    VastaaPoista
  7. Voimia kotikaaokseen. Itseä nakertaa omakin kaaos niin pirusti, että en voi edes ymmärtää, miten porukka pärjää vastaavassa tilanteessa vielä muksujen kanssa. Remonttiemot ovat niitä oikeita arjen sankareita :)

    Ja noita kommentoivia älypäitä on netti pullollaan, tekevät sillä hallaa vaan itselleen.

    VastaaPoista
  8. Tseppiä, tsemppiä. Sinun sänky, sinun talo, sinun lapset, sinun elämä, niiden takia kannattaa jaksaa temppuilevat sähköt ja sotkut sun muut. Eläminen sinänsä just siinä on arvokasta. Ja piut paut niille tein väitöskirjan loppuun äitiyslomalle. Sekin ottaa aikansa joka tapauksessa, joko ennen tai jälkeen äitiysloman. Nimim. väittelin alle 30v. (enkä sitten juuri muuta tehnytkään alle 30v.) OP

    VastaaPoista